Miehen lapset tulevat ensikertaa

minun hoitooni kun lasten isä on poissa. Hän on työmtakoilla, ja lupasin ottaa kasvatusvastuun heistä silläaikaa. Työ on haastava mutta tiedän onnituvani, sillä olen nähnyt nämä veijarit muutamia kertoja ja ovat olleet täällä yötäkin nahisemassa ja kähisemässä. On hyvä että opin tuntemaan heidät paremmin ja tunteman heidän ongelmat ja puutteensa yksilötasolla, sillä yksin näen ne paremmin kuin että lasten isä olisi siinä säheltämässä.
Voin paremmin tarkkailla heidän käytöstään ja puuttua niihin paremmin kun kukaan lähi ihminen ei ole toppuuttelemassa ettei nyt tohon tarvipuuttua jne. On kiva olla se päällikkö ja määrrääjä.
Voi ottaa kännykät tai pelikoneet pois jos sitlä tuntuu että mne määrittelevät päivän kulun ja ohjata oikealle tgielle, jotta heistä kasvaisi tulevaisuudessa yhteiskuntakelpoisia nassikoita. Tykkään vastuusta ja lapsista näkee onko työ onnitunut vai ei, ja voin korjata semmoisia asioita joista en itse tykkää, nämähän ovat olleet äidin luona suuremman osan, joten pienessä piirissä ovat kasvaneet eikä ole näkemystä muiden komennosta ja ohjaamisesta. Odotan viikonloppua, jotta voin leikkisästäi olla heidän äiti ja vastuuihminen. Hyvä kätyös on kaiken alku ja loppu, siitä lähdetään.