Hei,
Onko teillä kokemuksia jonkinlaisesta yhteisövanhemmuudesta?
Minä haluaisin lapsen, mutta kehoni on sellainen, että riittävästä levosta huolehtiminen on hyvin tärkeää. Avomiehelläni on myös vähän tavallista isompi levon tarve ja myös oman ajan tarve.
Tuntuisi kiinnostavalta, että olisi kolmas aikuinen (tai toinen pariskunta), joka olisi kiinnostunut antamaan aikaa ja huolenpitoa. Toki turvaverkkoja pitää aina olla. Mutta tuntuisi hyvältä, että tietää etukäteen, että on luottoaikuinen, joka myös nostaa lasta etusijalle ajankäytössään.
Erityisesti Helsingissä on paljon kolmekymppisiä naisia, jotka haluaisivat lapsia, mutta ei ole kenen kanssa tehdä. Täysin yksin lapsen hankkiminen on rankkaa, olen kuullut. Voisiko yhteistyö tuottaa molemminpuolista iloa ja onnea? :) En halua tietenkään toimia vain itsekkäästi vaan rakentaa jotain aidosti kestävää. Vanhemmuus aiheuttaa monenlaisia tunnereaktioita, joita voi olla vaikea arvata etukäteen. Miten sopia asiat niin, että voitaisiin välttää mahdolliset ongelmat...?
Olen itse lapsena kasvanut kahdessa kodissa, joten sen kautta on kokemuksia lapsen näkökulmasta. Ja itse asiassa myös aikuisten näkökulmista, koska kuulin niitä vähän liikaa jo lapsena ja olen kysellyt niitä lisää aikuisena. Itse olen kokenut kahdessa kodissa kasvamisen kuitenkin rikkautena.
Asumismuotona meillä olisi varmaankin naapuruus.
Sitten on vielä tietysti se kysymys, että löytyisiköhän lisävanhempi omasta tuttavapiiristä vai miten kannattaisi etsiä…?
Onko teillä kokemuksia jonkinlaisesta yhteisövanhemmuudesta?
Minä haluaisin lapsen, mutta kehoni on sellainen, että riittävästä levosta huolehtiminen on hyvin tärkeää. Avomiehelläni on myös vähän tavallista isompi levon tarve ja myös oman ajan tarve.
Tuntuisi kiinnostavalta, että olisi kolmas aikuinen (tai toinen pariskunta), joka olisi kiinnostunut antamaan aikaa ja huolenpitoa. Toki turvaverkkoja pitää aina olla. Mutta tuntuisi hyvältä, että tietää etukäteen, että on luottoaikuinen, joka myös nostaa lasta etusijalle ajankäytössään.
Erityisesti Helsingissä on paljon kolmekymppisiä naisia, jotka haluaisivat lapsia, mutta ei ole kenen kanssa tehdä. Täysin yksin lapsen hankkiminen on rankkaa, olen kuullut. Voisiko yhteistyö tuottaa molemminpuolista iloa ja onnea? :) En halua tietenkään toimia vain itsekkäästi vaan rakentaa jotain aidosti kestävää. Vanhemmuus aiheuttaa monenlaisia tunnereaktioita, joita voi olla vaikea arvata etukäteen. Miten sopia asiat niin, että voitaisiin välttää mahdolliset ongelmat...?
Olen itse lapsena kasvanut kahdessa kodissa, joten sen kautta on kokemuksia lapsen näkökulmasta. Ja itse asiassa myös aikuisten näkökulmista, koska kuulin niitä vähän liikaa jo lapsena ja olen kysellyt niitä lisää aikuisena. Itse olen kokenut kahdessa kodissa kasvamisen kuitenkin rikkautena.
Asumismuotona meillä olisi varmaankin naapuruus.
Sitten on vielä tietysti se kysymys, että löytyisiköhän lisävanhempi omasta tuttavapiiristä vai miten kannattaisi etsiä…?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.