Olen raskausviikolla 27 ja olen alkanut miettimään synnytystä..En usko että pystyn synnyttymään alatieitse koska pelkään siitä aiheutuvaa kipua.Voinko saada keisarinleikkauksen tällä perusteella. Lisäksi haluaisin kysyä teiltä jo synnyttäneiltä äideiltä miten paljon korviin kertyy painetta ponnistusvaiheessa..Kärsin nimittäin ongelma korvista eli korviini ei kärsi tulla painetta muuten kipu on todella raastavaa..kiitos jo etukäteen vastauksista..=)
synnytyspelko
sanna
101279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
neuvolassa saatettais tietää
suosittelisin sinulle alatiesynnytystä. Se on luonnollisin ja aina ensisijainen ratkaisu. Synnytyskokemus on osa vanhemmaksi kasvamista. Synnyttäminen on ainutlaatuinen hetki elämässäsi, kivusta huolimatta.
Miksi muuten pelkäät kipua, synnytyskipua, jos et ole sitä vielä edes kokenut?
Jos korvissasi on jotain sellaista vikaa, että lääketieteellisesti voidaan todeta ponnistamisen vaarantavan korvan rakennetta tai toimintaa, voit todennäköisesti saada sektion. Oma lääkärisi ilmeisesti konsultoi ensin asiantuntijaa. Kysy tästä lääkäriltäsi.
Voin kertoa että sektio ei ole mikään pikku operaatio. Esimerkiksi suolistosi nostetaan ulos elimistöstäsi, samoin virtsarakko ja ilmeisesti koko kohtukin, ym. lisäksi ompeleita tulee useita kerroksia. Toiset vuotavat leikkauksen aikana paljon verta, silloin voidaan käyttää laser-polttoa tyrehdyttämiseen. Ja leikkaiksen jälkeen vatsaasi painellaan osastolla, jotta veri ei jäisi kohtuun aiheuttamaan tulehdusta. Kipulääkkeistä huolimatta se sattuu! Ainakin minua! Leikkauksesta toipuminen kestää ainakin viikon, niin että pahin kipuilu alkaa olla ohitse. Kaikki on tietysti yksilöllistä.
Ainakin voisit yrittää synnyttää alateitse ja sopia että jos kipua ei pystytä hoitamaan, voitaisiin harkita leikkausta. Saattaahan olla että pelkopotilaille tällainen on järjestettävissä. Synnytyspelkoa voidaan myös hoitaa etukäteen. Neuvolasta saat tietoja.
Minä kyllä pelkään tänäpäivänä enemmän leikkausta. Molemmat synnytykseni etenivät avautumisvaiheen loppuun, joten tiedän kyllä mitä synnytyskipu on, ainakin supistusten osalta. Sitä huippua en, miltä tuntuu kun lapsi kulkee synnytyskanavan läpi.
Onnea tulevaan kuitenkin!
Mistähän raskaanaoleville naisille on tullut sellainen käsitys, että sektiolla synnyttäminen ei koske? Taas yksi, joka siten ilmeisesti kuvittelee, koska _kivun_ pelkäämisen takia haluaa leikkauksen.
Hyvin monelle sektion jälkeinen kipu on ollut hankalaa ja ennenkaikkea kestänyt paljon kauemmin kuin synnytyskipu ikinä kestäisi.
Ja aika monet ovat synnyttäneet normaalisti joko täysin kivuitta tai hyvin pienillä kivuilla, jotka loppuneet siihen, kun vauva on maailmassa.
Mutta kaipa sektiota pidetään jotenkin hienompana tapana nykyisin. Vaikka vauvalle se ei ole lainkaan niin hyvä tapa. Siksi sektio pitäisi jättää vain sellaisiin tapauksiin, kun se vauvan takia on välttämätöntä. Sektiota ei pitäisi käyttää silloin, kun se vain äidin mielihaluista on kiinni.
Sinu kannattaa tosiaan miettiä vielä sitä haluatko tosiaan sektion.Minulle on tehty kaksi kertaa sektio ja voin sanoa että toinen kerta oli kamala kokemus,toisellakin kerralla olin aika kipeä,mutta en ihan niin kipeä. Luulin itsekkin ennen sektioita että se olisi helppo tapa "synnyttää" mutta ei se ihan niin mennytkään. Eräs ystäväni meinasi synnystys pelkonsa takia pyytää sektiota,mutta päätyi kuitenkin siihen että synnyttää alakautta.Hänen lapsensa syntyi kuukautta ennen kuin minulla oli se "kipeämpi" sektio.Häm kävi kattomassa mua leikkauksen jälkeen sairaalassa ja kun näki mut ni sano heti että onneksi sain synnyttää...huomasi kai miten kipee olin kun itkua piättelin...vaikka olin saanu todella vahvoja kipulääkkeitä...mut eipäs auttanu! Ja sit ku mulle on tehty kaks leikkausta ni toisen jälkeen maha ei oo palautunu...Siinä kohin on sellanen löysä pussi,tosi ruma ja ryppynen. Koko ajan harmittaa enemmän että en voinu synnyttää alakautta. Synnytyskipuakin oon tuntenu...toinen synnytys kerkes edetä vähän aikaa. Oli se kovaa kipua,mut silti olisin halunnu synnyttää...nythän se ois ohi ja mahaki ois vähä nätimpi.Sektiossakaan ei välty kivulta! Olin sektion jälkeen huoneessa mikä oli synnytyssalien vieressä ja vaikka kuulin synnyttävien naisten huutoja en kertaakaan aatellu et onneks leikattiin. Mutta sektioitakin on hyvin erilaisia,niinku synnytyksiäkin...et joillakin voi olla "helppo" sektioa ja toipuminen todella nopeeta.
"Vaikka se ei vauvalle olekaan niin hyvä tapa"? Kysyppä ihan mistä vaan, niin sektio on itse lapselle kaikista turvallisin tapa syntyä! Survoutua tiukkojen luiden ja kudosten "läpi", niin että lapsella usein vaikkapa solisluut saatavat murtua, ei varmasti ole sen helpompi tapa vauvalle tulla maailmaan!!! Äidin toipuminen onkin sitten eri asia... Keskustelun aloittajalle tsemppiä: kukaan ei pakota sinua synnyttämään alateitse, jos et itse halua. Minulla on sama edessä. Etukäteen suunnitellut sektiot on ihan eri asia, kun kiireessä, hätätilanteessa tehdyt.
Ei... EI EI !!!! Olet ja olette kaikki tätä paatosta kirjoittavat, ymmärtäneet väärin. Kaikki synnytyspelkoiset, jotka tunnen (itseni mukaan lukien) pelkää sitä *repeämisestä johtuvaa kipua* Siis ihan sitä hetkeä kun rakkain revähtää kahtia tai sitten niitä viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, jotka saa peräsuolta esitellä joka mammalle terkkarissa, kun ei toimi repeämän takia. Sitä minä ja kaikki haastattelemani synnytyspelkoiset pelkäävät.
Minun vatsaani on leikelty moneen otteeseen, ei se ole kovin ihmeellistä kipua; kiristystä, vihlontaa ja arvessa kutinaa. Kaksi suunnittellulla sektiolla synnyttänyttä ystävääni ovat olleet elämänsä vedossa parin viikon kuluttua, ja toisen ystävättäreni ja hänen miehensä kanssa harrastimme kimppaseksiäkin n. kuukausi leikkauksen jälkeen eikä nautinto ollut kuulemma muuten kärsinyt, kuin raskauden aiheuttamasta pienestä löystymisestä.
Ei kukaan väitä että sektio ei sattuisi, oleellista on se, miten ja erityisesti mihin kohtaan sattuu.
Äitinikin muuten synnytti sektiolla, eikä hänellä ole ollut koskaan mitään ongelmia seksin tai vessassakäynnin suhteen, arvessa on tunto edelleen ja kiinnikkeitä ei ole syntynyt, vaikka se on 29 vuotta vanha.
Haa, nokun toimittaja suosittelee niin kaikki vaan sektiolla synnyttämään ettei revetä. Eikä sektio tietenkään satu. Patisi sen jälkeen vähän tuntuu pientä pistelyä alamahas.
Ja siitähän me ei olla edes puhuttu mitä riskejä sektionkokoiseen leikkaukseen sisältyy. Ja mitä se maksaa todellisuudessa. Ja mitä huonoja puolia siinä on syntyvälle lapselle.
Mutta koska se ei satu, eikä sillion pahemmin löysty, valitsemme sen. Kiitti tiedoista. Kokeillaan tota kimppakivaakin sitten. Nam.
Totta kai synnytys sattuu, mutta kipu oli aivan erilaista, kuin jos vaikka leikkaa sahalla sormeen. Synnärillä oli paljon juuri synnyttäneitä kanssani, ja 95 % sektioäideistä sanoi, että olisi mieluummin halunnut alatiesynnytyksen. Haava saattaa olla todella kipeä pitkän aikaa.
Itsekin kammoksuin synnytystä, jouduin sitten vielä odottelemaan = käynnistettiin yliaikaisena. Synnytys meni kuitenkin ihan hyvin, sain ilokaasua ja kervikaalipuudutuksen. Synnytys kesti supistusten alkamisesta noin 8 tuntia, vain viimeisenä kahtena tuntina kieltäydyin tulevista puheluista.
Ponnistusvaihe ei pitäisi olla mikään ongelma, lapsi tullee ulos ilman sen suurempaa ponnistustakin; keskustele asiasta neuvolassa, aikaa sinulla on vielä runsaasti.
kiitos kaikille jotka vastasitte viestiini..
Hei Sanna.
Satuin lukemaan palstaa ja tunnistimpa itsekin saman pelon. Olen siirtänyt raskauden yrittämistä viimemetreille juuri synnytyspelon takia. Nyt biologinen kello tikittää loppuaan ja nyt jos koskaan on tehtävä ratkaisu yrittää lasta. Keskustelin asiasta lääkärin kanssa ja hän sanoi, että voi kirjoittaa suosituksen sektioon... Olen muutenkin ikäni puolesta jo riskisynnyttäjä, mut pelkään sektiotakin ja siihen sisältyviä riskejä, vaikkei synnytyskään riskitön ole. Kerro miten kohdallasi kävi. Hyvää jatkoa sulle.