Oppia ikä kaikki

Vanha oppilas kirjoitti:

Johdanto:
Olen kimppu psykosomaattisia sairauksia. Sairaudet puhuvat: Häipykää!
Ihmiset ovat kaikonneet ja olen eristäytynyt, koska kukaan ei usko, että en pysty pääsemään oireistani.
Vielä pahempaa on, että 32-vuotias tyttärenikin on saanut sairausvakuutuskorttiinsa jo kaksi, luultavasti henkisistä rasituksista johtuvaa fyysistä sairautta ja lisäksi muita ikäviä sairauksia.
Olen omistautunut ketjun katkaisemiseen. Teen sen, jos pystyn.
Keksiikö joku keinoja? Haluaisiko joku auttaa ilmaiseksi?
Ajattelin kokeilla terapiakirjoittamista. Millaista terapiakirjoittaminen on?




Aihe:
Äiti oli lopulta ottanut avioeron. Hän tuntee piilopaikkaa etsiessään olevansa kuin kissa, jonka pennut ovat vaarassa ja joka voi luottaa vain omiin kykyihinsä suojatakseen jälkeläistensä turvallisuuden.

Mies oli ollut väkivaltainen insesti-isä, ja hänellä oli ollut pistooli uhkaillakseen sillä ja kelpasivathan hänelle leipäveitset ja pelkät nyrkitkin aseiksi. Yleensä hän väänsi käsivarsia, sanoen "turha sinun on mitään mennä kellekään puhumaan kun ei ole edes mitään jälkiä!"

Mies pukeutui kalliisti ja hän kävi säännöllisesti parturissa. Hänellähän oli käytettävissään kahden ihmisen työpalkat.
Mies saattoi ottaa tukasta kiinni ja heittää vaimonsa lattiaan, ja puolivuotias lapsi oli lentänyt jonnekin pöydän jalkoihin. Mies otti vaimonsa laukusta rahat ja lähti paikalta kiroten sitä huutoa, mikä molemmat lapset ja vaimo saivat aikaan. - Saatanan hullut, kun jatkuvasti huutavat! Minä ainakin lähden kaljoille.

Vaimo oli miehen tavattuaan muuttanut maaseudulta, pikkutilalta, jossa vanhemmat olivat työskennelleet tasavertaisena työparina ja tottuminen paperikaupungin hierarkiseen järjestykseen ja sen arvoihin epäonnistuivat huolimatta hänen sopeutumisyrityksistään.
Hän tunsi arvonsa alenemisen ja hänet katsottiin ei-uskottavaksi muittenkin, eikä vain miehensä silmissä.
Mies oli kateellinen ja mustasukkainen ja hän suosi kaikkea, mikä teki hänen vaimostaan vieläkin ei-uskottavamman, sillä siitä hänen sielunsa eli ja lepäsi.


Vaimon lapsuudenkodissa käytiin kerran vuodessa ja silloin oltiin siellä koko kuukausi yhtämittaa. Tämä lysti maksoi vaimon isälle kahden kuukauden eläkkeen verran. Vaimo joutui varomaan, ettei miehensä tulisi mustasukkaiseksi ja ei siitä johtuen juuri puhunut vanhempiensa kanssa.

Vaimo ei juuri liikkunut kodin ulkopuolella. Ulkomailmasta hän kuuli miehensä välityksellä, paitsi mitä nyt lähikaupassa käydessä sen hetkisestä säästä todettiin. Kodista ulospäin tiedotus, mitä perheeseen kuului, oli miehen versio ja se levisi hänen tavatessaan kaljabaareissa ja juopottelukavereittensa kotona, sekä veljensä luona ja vanhempiensa luona olleita ihmisiä.

Vaimo joutui joskus soittamaan poliisille, kun mies ajoi häntä leipäveitsen kanssa, eikä rahaa ollut, jotta olisi voinut karata jonnekin. Poliisit eivät uskoneet vaimoa. Mies kieltämättä näytti päällepäin yhteiskuntakelpoiselta. Vaimo katsoi joskus peiliin; hän näytti vanhalta variksenpelättimeltä, eikä selvästi lapsistakaan oltu huolehdittu. He olivat kuin eri perheestä, mies ja muu perhe. Vaimo ja lapset olivat alakuloisia, mutta mies oli hyväntuulinen ja puolustautumiskykyinen, hurmaava.

Vaimo ja lapset joutuivat joskus menemään kahden maissa yöllä Kouvolan rautatieasemalle ja junaan, jossa lapset saisivat nukkua mennen tullen ja samalla he saattoivat piipahtaa vaimon vanhempien luona.
Myös naapurikaupungissa oleva matkustajakoti Sirkku oli turvallinen ja hyvä yöpymispaikka.

Eron jälkeen miehellä oli lasten tapaamisoikeus, jota hän käytti äidin halventamisiin, äidille nimitysten keksimisiin. Hänen avovaimonsa urkki lapsilta äidin tekemiset ja yhdessä miehen kanssa he keksivät valheita siihen, jossa oli hitunen lasten kertomaa todellisuutta. Mies otti puheluita toiselta paikkakunnalta äidin paikkakunnan sosialitoimistoon ja ohjaili sieltä käsin entistä perhettään, suuntana ahdinko.
- Nyt tulee indeksikorotukset lasten elatusmaksuihin vain joka toinen vuosi, kertoi manipuloiduksi tullut virkailija.
Ja: Pitäähän sen miehenkin tulla toimeen! sanoi toinen virkailija.

Jo jutun oikeuteen saamisessa oli ollut vaikeuksia ja kun se sitten lopulta saatiin sinne, niin elatusmaksuja ei oltu määrätty ja kun ne monien lykkäysten jälkeen lopulta oli määrätty, ne olivat hiukan pienemmät kuin valtion elatusavun ennakko oli, joten elatusavun ennakkoakaan ei sitten maksettu kokonaan.
Lopulta oli otettava yhteyttä asianajajaliittoonkin.

Tämä on merkillepantavaa siksi, että miehen samasta ammatista saamansa eläke on noin viisitoistatuhatta markkaa kuukaudessa.

Äiti epäili miehen soittelevan kaupungin muihinkin virastoihin, mutta näyttöä hänellä ei siitä ole.

Tällä toiminnallaan isä järjesti äidin mielenkiinnolle muita kohteita voidakseen toteuttaa vanhoja intohimojaan kaikessa rauhassa.
Isä esimerkiksi soitti neljän aikaan yöllä sairaalle ja kuumeiselle kolmetoistavuotiaalle tyttärelleen ja pyysi tulemaan luokseen kun avovaimo oli kuulemma lähtenyt.
- Ei minulla ole rahaa, tytär vastasi.
- Lainaa vaikka Tommilta ja tule heti kun autoja kulkee! isä houkutteli.
Hän saikin tytön menemään toiseen kaupunkiin veljeltään lainaamilla rahoilla. Tyttöhän oli ollut kapinoiva äitiään kohtaan ja äiti pakon edessä taipui / joutui taipumaan / katkesi.

Isänsä luona ollessa tytär oli ollut vanhemman tytön kanssa tanssipaikan läheisyydessä kolmen aikaan yöllä syyspimeällä. Tämä vanhempi tyttö kävi lavalla sisällä kun hän osasi tanssia ja kolmetoistavuotiaan isä piileksii huppu päässä pensaikossa. Tilaisuuden tullen hän hyökkäsi tytön kimppuun ja- - -

Hänellä oli ollut intohimoja myös poikaansa kohtaan jo naimisissa ollessaan. Poika oli ollut pelokas, erityisesti öisin. Silloin poika oli tullut yöllä aviopuolisoiden väliin, mutta oli alkanut kääriä peittonsa moneen kertaan ympärilleen, oli yrittänyt kai estää jotain / oli pelännyt jotain.
Se pojan lapsuudesta tällä kertaa. Isä kavereineen oli tullut eräänä syksyisenä iltana 70 kilometrin päähän paikkakunnalle, jossa entinen perheensä asui. Jo 12- vuotiaan poikansa ja tämän muutamia kavereita hän oli tavannut jossain koulun lähellä. Hän oli vienyt metsässä olevaan luolaan ja siellä poikia oli temputettu- - -



JK. Olen kirjoittanut tämän ajatuksen aiheesta kiireesti ja lähetän saman tien, jotta en jättäisi lähettämättä. En taida pystyä kirjoittamaan tästä. Pystyn kyllä monipuolisesti kirjaamaan tietoja henkilöiden lapsuudesta, kasvuvuosista, vanhemmista yms. ja tapahtumien yksityiskohdista ja kuvauksia perhehelvetistä. Voisikohan joku olla täydentävä kykyjeni puutteellisuuden takia antaakseen vinkkejä, jotka helpottaisivat tästä aiheesta kirjoittamista?

Ehtoja, joista pidän kiinni:
Jo yli 20 vuotta sitten eräässä rannikkokaupungin mielenterveystoimistossa minussa käynnistyneen prosessin seurauksena ja myös Alice Millerin teokset olivat avanneet silmäni todellisuudelle.
Olen jo pitemmän aikaa verrannut Millerin teoriaa todellisuuteen, jossa sairastuin.
En halua hylätä mitään, mikä on alkanut tervehdyttää minua.


Ristiriitaisuuksia ja muita ongelmia:
- Kertomuksen lopussa olen kolmessa kappaleessa mennyt pitemmälle kuin todellisia faktoja on riittävästi. Etenkin katkoviivoilla korvattu asia, siis se, jota ei ole ilmaistu, mutta on arvattavissa, se on kurkottamista siihen suureen möhkäleeseen, joka tulee epäilyksenä ja aikaisempien huomioiden seurauksena, pimentää mielen. Möhkäle sinänsä on faktaa, enkä haluaisi edes ajatella sitä, mutta kun se on esteenä etenemiselle. Miten kirjoittaa siitä kun pitää ottaa huomioon etiikka?
- Ilmaisuni on yleensä kömpelöä ja minkä enemmän yritän väkisin, sitä kömpelömpää jälki on.
- Tämä on raskasta, mutta pakkomielle pitää aiheessa kiinni.
On myös muita ongelmia, joista syistä epäilen, että ikäni ei riitä saamaan tästä kunnollista kokonaisuutta. Ja onkohan tämä edes mitään terapiakirjoittamistakaan?
Lähestyessäni itse sairastuttaneiden asioiden ydintä, kirjoitukseni muuttuu sekavaksi ja sillekään en ole voinut mitään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä