Taas kerran peruin treffit

Aina kun sovin jostain treffeistä niin tilanne menee niin pahaksi etten pysty nukkumaan enkä syömään ja ahdistus on aivan infernaalinen. :(

Enhän minä tiedä edes mistä siellä treffeillä puhuisin naisen kanssa kun ei minun elämässäni tapahdu juuri mitään enkä muutenkaan osaa mitään small talkia tai en osaa valehdellakkaan tapahtumia elämääni. Sekin vaikeuttaa tilannetta että moni nainen ei pidä alkoholinkäyttöä hyvänä asiana joten en voi turvautua siihenkään että hakisin pullosta rohkeutta.

Mitäs jos kertoisit ahdistuksesta ihan suoraan. Ei me kukaan olla mitään yli-ihmisiä, monella ahdistusta. Ja "se oikea" ymmärtäisi tilanteesi.

Mitä jos sopisit treffejä nopeilla aikatauluilla, tyyliin että samana iltana niin ei tarttis etukäteee nii paljoa ahdistua?
Ahdistaako se nimenomaan ettet keksi puhuttavaa ?
Muista että toistakin osapuolta luultavasti jännittää, itse ymmärrän ainakin täysin että jännittää treffeillä.. Ja joskus sitä voi olla ihan hiljaakin, se on ihan ok ettei koko ajan räpätä, sellanen kiusaantunu hiljasuus on jollain tavalla kuuluu treffeille. MItäs jos menisitte leffaan, niin sen jälkeen siitä elokuvasta vois keksi jotai puhuttavaa. Kannattaa kans ehkä keksiä muutama kysymys etukäteen jota vois kysyä, tyyliin harratsuksista tms. Itse olen ainakin iloinen jos joku mies kyselee multa kysymyksiä, se vaikuttaa silloin kiinnostuneelta. Kyllä se juttu yleensä siinä jossain vaiheessa rentoutuu, mut aluks on usein kankeaa. Jännitötkö muita näkemisi vai nimenomaa treffejä? Loppupeleissä ne ihmisetki jotka saattavat vaikuttaa tekevänsä paljon elämässä, elävät luultvatsi tavallaista perusarkea, ja eivät juttele mistään yhtään sen ihmeemmästä kuin muutkaan.

No tapa perkele!

En uskalla vaikka olen sitä vaihtoehtoa miettinyt jo useita vuosia. :(

"Enhän minä tiedä edes mistä siellä treffeillä puhuisin naisen kanssa kun ei minun elämässäni tapahdu juuri mitään"

Puhu siitä mitä päässäsi liikkuu. Puhu siitä, mitä ajattelet asioista, mistä pidät, mistä et pidä elämässä, millainen lapsuutesi oli. Kerro miten et ole syönyt etkä nukkunut moneen päivään kun olet jännittänyt treffejä niin paljon. Kerro että on vaikea keksiä puhuttavaa kun hermostuttaa.

En minä ainakaan jaksa kuunnella kenenkään jaarituksia ulkomaanmatkoistaan tai golf-harrastuksestaan - minusta sellaiset ihmiset ovat mielenkiintoisimpia, jotka kertovat rehellisesti omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Jokaisella on ajatuksia ja tunteita, kukaan ei voi väittää muuta.

Just kuuluu olla ahdistunut ja epävarma uuden suhteen aloittamistilanteessa. Siinähän on ihan pihalla. Kun itse aloin seurustella, me käveltiin, eikä puhuttu juuri mitään. Ensin "hei", sitten "minne mennään", "tuulee vähän tai pari muuta ihan typerää lausetta" ja kun oli kävelty niin "he, mä tuun taas torstaina". Sitten muutaman kerran päästä, mitä on päivällä tehnyt, käynyt uimassa, lukenut, pelannut... Isosisaret pilailivat: taas pikkusisko lähtee 10 km:n lenkille seurustelemaan. Tutummassa seurassa olen ihan tavallinen lörpöttelijä. Siinä vain jännittää, sanonko tai teenkö jotain typerää ja mitähän tuo minusta ajattelee.