Me kaksi...

Me kaksi niin samankaltaista. Reunoiltaan yhtenevää, historialtaan eroavaa. Ja sanat pysyvät korkealla taivaankaarella, karttavat juuria sekä maata, josta ne kasvavat. Totuudet jäävät sivuun, lausumatta, ajatuksiin, ja mietin - oletko vain kohtelias vai etkä halua satuttaa tai karkoittaa?

Kaikki tuntuu niin erilaiselta nyt. Olet muuttunut. On kuin sekä haluaisit lähelle että kauemmaksi minusta, mutta pelkosi on turhaa. Kunnioitan toivettasi. Valisit silloin kerran ystävyyden, enkä ylitä sitä rajaa ilman sinua. Olen vahva ja kaikki se mitä tunnen tai toivon, virtaa lävitseni kuin näkymätön joki, ottaa toisen muodon, käden kosketus taipuu sanoiksi, sanat tarinoiksi, rakkaus voimaksi, elämänjanoksi, hymyksi vastaantulevalle pikkutytölle pyöränsä satulassa.

Olen elänyt tämän niin monta kertaa ennenkin, tiedätkö? Rakastanut ja uinunut kultaisessa linnassa kuin unohdettu prinsessa, puolivalmis kuningatar, katsonut elämää kuin heijastumia lasin takaa kykenemättä täysin kuvittelemaan miltä se kaikki heistä tuntuu. Rakkaus, parisuhteet, halaukset ja suudelmatkin. Olen jo itse unohtanut. Antanut ajan hiekan huomaamattaan hioa ja havahdun - olenko elänyt vain puolittain?
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Olipa hieno teksti ja mielyttävä lukea! Kiitos siitä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Xelius kirjoitti:

Me kaksi niin samankaltaista. Reunoiltaan yhtenevää, historialtaan eroavaa. Ja sanat pysyvät korkealla taivaankaarella, karttavat juuria sekä maata, josta ne kasvavat. Totuudet jäävät sivuun, lausumatta, ajatuksiin, ja mietin - oletko vain kohtelias vai etkä halua satuttaa tai karkoittaa?

Kaikki tuntuu niin erilaiselta nyt. Olet muuttunut. On kuin sekä haluaisit lähelle että kauemmaksi minusta, mutta pelkosi on turhaa. Kunnioitan toivettasi. Valisit silloin kerran ystävyyden, enkä ylitä sitä rajaa ilman sinua. Olen vahva ja kaikki se mitä tunnen tai toivon, virtaa lävitseni kuin näkymätön joki, ottaa toisen muodon, käden kosketus taipuu sanoiksi, sanat tarinoiksi, rakkaus voimaksi, elämänjanoksi, hymyksi vastaantulevalle pikkutytölle pyöränsä satulassa.

Olen elänyt tämän niin monta kertaa ennenkin, tiedätkö? Rakastanut ja uinunut kultaisessa linnassa kuin unohdettu prinsessa, puolivalmis kuningatar, katsonut elämää kuin heijastumia lasin takaa kykenemättä täysin kuvittelemaan miltä se kaikki heistä tuntuu. Rakkaus, parisuhteet, halaukset ja suudelmatkin. Olen jo itse unohtanut. Antanut ajan hiekan huomaamattaan hioa ja havahdun - olenko elänyt vain puolittain?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu