4kk koira hyppii ja puree lenkillä

Muutamia vaihtoehtoisia tapoja toimia:
1. Pidät hihnakättä riittävän korkealla ja kaukana kropastasi, siten että koira ei ylety hyppimään eikä puremaan(edes hihaan).
2. Tilaisuuden tullen otat haukkuherraa kravatista kiinni ja pidät lujassa otteessa. Ote sellainen ettei pääse puremaan.
3. Ota taskuun nameja, ja rekulle fleksi. Kohtauksen tullessa pyydät odottamaan, sitten kaivat suurieleisesti nameja taskustasi ja heität niitä yksitellen kauas poispäin itsestä ja pyydät koiraasi etsimään.
4. Kuten edellä mutta namien sijasta lelu, risa hanska tai vaikka reikäinen sukka.
Kaikkiin kohtiin vielä yleisneuvo että ota matkalle mahdollisimman risa takki ja paita välittämättä mitä muut ajattelevat ulkoisesta habituksestasi.

Ei tuo nyt niin kamalaa ole, se vaan tuntuu siltä. Kun opit oikeat menettelytavat homma rauhoittuu. Kolmevuotiaana koirasi astuu aikuisen hyvin kasvatetun lemmikin rooliin. Sitä ennen se on kuin termiitti tai tasmanian tuholainen.

Komenna sitä! Ei mikään ihme jos omistaja piipittää ja itkee keskustelupalstalla apua. Heittäisitkö tottelemattoman lapsen selälleen kadulle? Yhtä idioottimaista on tehdä se koiralle.

Joo kokeile vaan kolmosta, jossa pentu oppii, että kun riehuu tulee nameja.
Pentuhepulit kuuluu jokaisen pennun ikäkehitykseen. Siinä pentu haastaa leikkiin, vaikka on remmissä. Eli turhautuu hihnasta, jos sivulla seuraamista vaaditaan liian kauan, jolloin pentu ei jaksa keskittyä. Koulutuksessa siis pitää antaa välillä vapaata haistelua kytkettynä.
Omistajan on tilanteessa oltava tiukka. Pentu viedään sivulle kaulapannasta ja käsi pidetään pannassa niin kauan, kun rimpuilee. Nahkapannasta saa tiukan otteen. Silloin pentu ei pysty puremaan, eikä hyppimään. Pentua torutaan, muristaan ja käsky "paikka". Toistetaan aina, jos pentu yrittää hepuloida. Pentu oppii, että ei saa valtaa. Toisilla pennuilla lenkillä hepulointia esiintyy vielä 1v, mutta jää iän myötä pois, jos omistaja ohjaa pentua siihen, ettei remmissä ollessa riehuta.

Hapetus,nypläys ja selätys vahingoittaa fyysisesti sekä henkisesti koiraa tekien turran aikuisena vaan toki jos haluaa lukkoon menneen "varjon" miksei. Hepuleihin neuvotaan jämäkkää hali otetta ja rauhallista olemusta. Pidetään koiraa niin kauan otteessa kunnes rauhoittuu jos ei vaihtokauppa tapa toimi eli tarjotaan sijaistoimintoa negatiiviselle asialle.
Kotona PITÄÄ työstää lelun tai namien kera lyhyissä toistoissa perustottelevaisuutta ja siirtää harjoittelua ulos kun alkaa luonnistumaa sisätiloissa.

Väittäisin, että peli on menetetty, jos 4 kk pentu on päässyt omistajan niskan päälle siten, että täytyy käyttää pakottamista ja muita voimakeinoja. Omistajan on syytä kasvattaa itseluottamusta ja jämäkkyyttä sen sijaan, että retuuttaa ja raastaa koiraa. Jos koiraa leikityttää, niin anna leikkiä vähän aikaa. Sitten loppuu, kun käsket jatkaa matkaa.

Vähän pelisilmää tilanteissa. On naurettavaa väittää, että rajoja laittamalla koira masentuu apaattiseksi. Meillä ainakin on aina isännän ääni ollut käytössä ja koirat on ihania leikkisiä rakkaita mutta tottelevaisia. Jokseenkin kaikki pennut kokeilevat rajojaan remmissä hyökkimällä taluttajaa vastaan ja puremalla kipeästi. Tilannekohtaista, joskus saa pennun huomion suunnattua muualle positiivisesti, joskus taas joutuu olemaan ankara ja kertomaan pennulle selkokielellä että nyt muuten ylitit sopivan käytöksen rajan. Siis molemmat keinot käyttöön, tilanteen mukaan toimitaan.

Selätys on heikkouden osoitus johtajalta (omistajalta). Ihminen ei voi toimia susiroolissa vaikka kuinka haluaisi. Nykyään voi pitkään vältellä väkivallan käyttöä joten en tajua valitan. Punaisen linjan koirillekin käytetään etenevissä määrin oman kehonkielen ja vakaan mielentilan ohjausta namituksen sijaan. Äänimerkkiä (torvi/pilli) hyödynnetään myös väärin toimiessa joten koira osaa yhdistää asiat palkiten heti toiminnan keskeyttämisestä kuitenkin.
Dog ninja tai zenmestari osaa tosiaan toki ilman nameja ohjata koiraa puhtaan mielen ja eleiden voimalla jota on itse vahvistanut joogan avulla tullakseen tällaiseksi. Namit on hyvä alku ja tuki jos ei oman mieli&keho ole vielä hallinnassa. Nykytiede on myös todistanut tämän toimivaksi joten kivikaudelle ei ole tarve jämähtää ;)

Varmaan jo huomaat koiran ilmeistä ja eleistä että kohta alkaa tapahtua. No tässä vaiheessa kun se ei vielä ole ehtinyt aloittaa riekkumista ja puremista, alat tokoilla tai leikkiä sen kanssa... Muutenkin kun se menee ihan nätisti niin "yllätä" se aina välillä kutsumalla se luoksesi ja alkamalla leikkiä, tai teettämällä sillä temppuja, joista palkitset. Sun pitää kuitenkin onnistua tekemään asiat niin, että koiran mielessä sinä olet aloitteellinen eikä se, koska muussa tapauksessa se oppii että riehumalla ja puremalla saa namia. Tiedän yhden koiran jota namit kiihdyttää ja saa käyttäytymään huonosti, koska sille viskeltiin nappuloita maahan aina kun se alkoi "ilkeillä" vaikka yleensähän ruoka rauhoittaa koiraa, joten tässä saa olla tarkkana ettei opeta koiralleen jotain mitä ei ollut tarkoitus... Voit myös kokeilla viedä sitä ulkoilemaan uusiin ja vieraisiin paikkoihin, koska todennäköisesti sahaatte samoja polkuja pitkin ja sillä on tylsää. Yleensä huono käytös niin ulkona kuin sisällä johtuu tylsistymisestä, ja koira alkaa kehitellä itse itselleen tekemistä... Jos hepuli ehtii jo alkaa, niin otat taluttimen lyhyelle, ja pidät koiran aloillaan kuitenkaan kuristamatta tai selättämättä sitä. Et myöskään kiellä tai muuta, koska olet todennäköisesti siinä vaiheessa jo erittäin turhautunut ja se syö kaiken sun auktoriteetin, eikä koira usko jos rääyt "EI!" - koirat kun itse eivät käytä yleensä kovinkaan paljon ääntä komentaessaan toista, vaan pieni murahdus tai yleensä pelkkä elekieli riittää. Ihmisen on vaikea pystyä samaan, mutta ajan kuluessa senkin oppii jossain määrin. Yrität vaan pysyä rauhallisena, etkä anna hammastelun tuottaman kivun pelottaa sua, saati näytä koiralle että käy kipeästi, vaan olet kuin et huomaiskaan koko nakertamista, ja odotat että riehu -kohtaus menee ohi, ja sitten jatkatte matkaa sen enempää märehtimättä koko asiaa.

Nuori koira on nuori koira. Perusasiat kuntoon. Taluttajan pitää tietää mitä tekee. Hanki tietoa koirien elekielestä, rodusta(jos et jo tiedä) yms. Kaikkea ei tartte opettaa kerralla, voi ottaa yhden tavoitteen ja kun se sujuu, lisää haasteita. Lenkille lähdetään rauhallisena. Meillä odotetaan niin kauan, että koirat istuu ja sanon lähdetään. Ihminen menee AINA ovesta ensin. Löysä hihna, toisia koirakkoja ohittaessa ehkä alkuun parempi mennä sivuun ja ottaa katsekontakti omaan koiraan (opettele/ota selvää). Koiran käytöksen voi jäädyttää pysähtymällä (odota/ohjaa koira sivulle istumaan), kevyesti hihnasta nykäisemällä vasemmalle, heittämällä koiran pään viereen esim. kävyn/lumipallon yms., älähtämällä(stop-sana joillekin tehokas) ja kun rauhottuu, jatka. Mulla on kaksi koiraa; ensimmäisen kanssa namit lenkillä kouluttamiseen piti jättää kokonaan (aivojumppaan käy) ja toisen koiran kanssa käy (tosin ei tarpeen/helppo koulutettava). Ensimmäiselle toimiin sanalliset käskyt, toiselle taas paremmin äänimerkit (vislaus,maiskaus yms.). Kaikille koirille ei sovi pallon heittely yms. Aivojumppa rauhottaa, koiralla pitää olla aivoilla tekemistä ja mahdollisuus toteuttaa rodulle tyypillistä käyttäytymistä leikkien. Pentukoiran kuuluu leikkiä PALJON. Opeta sille milloin leikki loppuu.