Kärsin vuosikausia paniikkihäiriöstä. Kävin lääkäreillä ja terapeuteilla ym.ym.
Minulla ilmeni paniikkihäiriö ensimmäisen kerran ihmissuhteeseen liittyvien paineitten vuoksi, koska olen herkkä ihminen ja elän tunteilla, vaikka olenkin iso ja fyysisesti vahva mies. Ihmettelin mitä minulle tapahtuu, pelästyin, enkä voinut kertoa kenellekkään, koska pelkäsin "hulluksi" leimautumista.
Pääsin siitä yli ja unohdin koko asian, kun elämäntilanteeni korjautui ja olin mukamas o.k. asioitteni kanssa. Meni vuosia, enkä muistanut koko asiaa.
Tuli uusi ihmissuhde, rakastuminen ja vähän ajan kuluttua hirveä pettymys. Rahaongelmat, alkoholi j.n.e. Sain paniikkikohtauksen ajaessani autolla rekan ohi. Luulin menettäväni kontrollin omiin tekemisiini, vapisin, sydän hakkasi, hiki virtasi.
Meni monta vuotta kerätä itseni kasaan. En uskaltanut ajaa autoa, siis sillä tavalla "oikeasti". Jäin rekkojen perään roikkumaan, en uskaltanut ohittaa.
Kunnes muutama viikko sitten sain tilaisuuden ajaa n.s. kunnon autolla, jossa on voimaa ja potkua. Menin tulta päin. Ajoin niinkun ennen vanhaan, koska tunsin että nyt on voimaa takana. Voitin pelon, olisin voinut jatkaa vaikka tuhansia kilometrejä. Itsetuntoni palasi, olin voittanut sen helvetin paniikkihäiriön.
Aiemmin en maininnut kolareista tai onnettomuuksista, joita on sattunut moottoripyörien ja autojen kanssa. Lääkärit ja psykologit olivat kovasti sitä mieltä että niistä tapauksista on jäänyt jotain mitä en ole voinut käsitellä. Itse en siihen usko vaan luulen kaiken johtuneen ihmissuhteissiin liittyviin huoliin ja paineisiin. Kannoin vuosikausia mielessäni parisuhteeseen liittyvää pettymystä. Mietin yöt ja päivät, enkä päässyt asiasta yli.
Nyt asiat ovat helpottuneet. Olen löytämässä itseni taas.
Ehkä olen huono neuvomaan, mutta: Selvittäkää asiat, mitkä teitä painaa, puhukaa, puhukaa sille lähimmälle ihmiselle. Vaikka se kuinka vaikealta tuntuis ja hävettäis, puhukaa. Ei sitä tarvitse hävetä, niinkuin minä tein. Kannoin vuosikausia paniikkihäiriötä mukanani, mutta luulen voittaneeni sen. Sain itsetuntoni takaisin, usko elämään palautuu. Yksi automatka teki minulle ihmeitä. Voi hyvä luoja että minä olen onnellinen siitä.
Voimia teille kaikille, jotka kärsitte näistä oireista. Selvittäkää asiat, puhukaa. Sellainen ihminen joka kuuntelee ja on tukena ja turvana, on kultaakin arvokkaampi näissä asioissa. Jokaisella pitää olla sellainen kuuntelija, näin me pääsemme pahoistakin asioista ja tuntemuksista yli. Uskokaa itseenne. Meillä on voimaa, kaikesta huolimatta.
Minulla ilmeni paniikkihäiriö ensimmäisen kerran ihmissuhteeseen liittyvien paineitten vuoksi, koska olen herkkä ihminen ja elän tunteilla, vaikka olenkin iso ja fyysisesti vahva mies. Ihmettelin mitä minulle tapahtuu, pelästyin, enkä voinut kertoa kenellekkään, koska pelkäsin "hulluksi" leimautumista.
Pääsin siitä yli ja unohdin koko asian, kun elämäntilanteeni korjautui ja olin mukamas o.k. asioitteni kanssa. Meni vuosia, enkä muistanut koko asiaa.
Tuli uusi ihmissuhde, rakastuminen ja vähän ajan kuluttua hirveä pettymys. Rahaongelmat, alkoholi j.n.e. Sain paniikkikohtauksen ajaessani autolla rekan ohi. Luulin menettäväni kontrollin omiin tekemisiini, vapisin, sydän hakkasi, hiki virtasi.
Meni monta vuotta kerätä itseni kasaan. En uskaltanut ajaa autoa, siis sillä tavalla "oikeasti". Jäin rekkojen perään roikkumaan, en uskaltanut ohittaa.
Kunnes muutama viikko sitten sain tilaisuuden ajaa n.s. kunnon autolla, jossa on voimaa ja potkua. Menin tulta päin. Ajoin niinkun ennen vanhaan, koska tunsin että nyt on voimaa takana. Voitin pelon, olisin voinut jatkaa vaikka tuhansia kilometrejä. Itsetuntoni palasi, olin voittanut sen helvetin paniikkihäiriön.
Aiemmin en maininnut kolareista tai onnettomuuksista, joita on sattunut moottoripyörien ja autojen kanssa. Lääkärit ja psykologit olivat kovasti sitä mieltä että niistä tapauksista on jäänyt jotain mitä en ole voinut käsitellä. Itse en siihen usko vaan luulen kaiken johtuneen ihmissuhteissiin liittyviin huoliin ja paineisiin. Kannoin vuosikausia mielessäni parisuhteeseen liittyvää pettymystä. Mietin yöt ja päivät, enkä päässyt asiasta yli.
Nyt asiat ovat helpottuneet. Olen löytämässä itseni taas.
Ehkä olen huono neuvomaan, mutta: Selvittäkää asiat, mitkä teitä painaa, puhukaa, puhukaa sille lähimmälle ihmiselle. Vaikka se kuinka vaikealta tuntuis ja hävettäis, puhukaa. Ei sitä tarvitse hävetä, niinkuin minä tein. Kannoin vuosikausia paniikkihäiriötä mukanani, mutta luulen voittaneeni sen. Sain itsetuntoni takaisin, usko elämään palautuu. Yksi automatka teki minulle ihmeitä. Voi hyvä luoja että minä olen onnellinen siitä.
Voimia teille kaikille, jotka kärsitte näistä oireista. Selvittäkää asiat, puhukaa. Sellainen ihminen joka kuuntelee ja on tukena ja turvana, on kultaakin arvokkaampi näissä asioissa. Jokaisella pitää olla sellainen kuuntelija, näin me pääsemme pahoistakin asioista ja tuntemuksista yli. Uskokaa itseenne. Meillä on voimaa, kaikesta huolimatta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.