Inhon tunne

Inhon tunne suhteen loppuessa on voimakas. Inhottaa ajatus siitä, että en tuntenutkaan aitoja tunteita ja inhottaa toisen tavat, tuoksu ja olemus. Miten ihmeessä on voinut riisua vaatteet sellaisen läsnäollessa, hyi hitto. Nuoruuden ajoilta yksi inhokki on tutustumisen jälkeen todella tyhmäksi ja ällöttäväksi osoittautunut ek, kuvottaa vieläkin. Ennen kaikkea se tyhmyys. Sitten omiin tapoihinsa totaalisen kiinnittynyt sj. Sama ruoka, samat rutiinit, päivästä toiseen. Ei minkäänlaista improvisaatiota tai spontaania arjenirrottelua. Ihan puistattaa. Puistattaa sen ihmisen tuoksu siis haju, tapa jaaritella samat jutut aina uudelleen, käytöstavat, tapa raapia päätään, koko tyyppi. Huh. Hyi. Sen jälkeen av, joka oli rakkautta, ah kyllä, mutta väärään aikaan väärässä paikassa ja sitten iski inho. "Ruokalista" paidan rintamuksella, ainainen myöhästely, täydellinen itsekkyys. Miten olen valinnut ja tullut valituksi noiden ihmisten seuraan? Olen todennäköisesti siis itsekin tyhmä, tapojeni orja, haisen pahalle, raavin päätäni ja syön kuin sika. Ehkä noita tyyppejä inhottaa ajatus siitä, että ovat olleet alasti minun seurassani. Pitää katsoa peiliin ja setviä menneisyys selväksi ja mennä eteenpäin. Kyllä niissä ihmisissä oli hyviäkin puolia, av on todella älykäs ja hauska. Mutta ek ja sj, ei, ei, ei. Inhottaa, mutta eiköhän se laannu. Se on kyllä tunnustettava, että rakkautta niissä suhteissa ei ollut, sattuivat vaan sopivaan saumaan ja enemmän taisi olla kyse heidän tunteistaan. Ainakaan minä en rakastanut heitä, paitsi av:tä. Se ehkä eniten inhottaakin, että menee mukaan toisen elämään ilman aitoja tunteita. Eikä kuuntele riittävästi itseään. Peiliin katsomisen lisäksi pitää olla rehellinen sekä itselleen että toiselle. Tunnustaa tunteet ja se, että niitä ei kenties ole. Ihmisyys kasvaa pikkuhiljaa. Pitää valmistautua todellisen ja aidon rakkauden kohtaamiseen, tunnistamiseen, tunnustamiseen, vastaanottamiseen ja antamiseen. Mahtavinta olisi kohdata älykäs, itsensä kanssa sinut oleva ja toimeentuleva, tasapainoinen ihminen, jonka kanssa voi aidosti olla yhdessä niin julkisesti kuin yksityisesti. Ettei inhota, hävetä tai tarvitse piilotella missään vaiheessa. Sitä kohti siis!
2201
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tai voisiko se rakkaus vaan joko olla sinussa tai sitten ei.

Äänestä

Miehet ovat vätyksiä, tahdottomia lampaita, kaikkien naisten vietävissä. Ei mitään omaa tahtoa. Jos joku nainen vie niin hänhän menee, roikkuu siinä, ei halua eikä mitään, kunhan on kunnes pois heitetään. Mitä sellaisella tekee? Miksi ei ole omaa tahtoa? Ja kaikki tuollaisia! Huomasin vain tänään, että inhoan koko lajia, pillun ottajia eikä muuta. Nössöjä lampaita!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


jumppaheikki kirjoitti:

Inhon tunne suhteen loppuessa on voimakas. Inhottaa ajatus siitä, että en tuntenutkaan aitoja tunteita ja inhottaa toisen tavat, tuoksu ja olemus. Miten ihmeessä on voinut riisua vaatteet sellaisen läsnäollessa, hyi hitto. Nuoruuden ajoilta yksi inhokki on tutustumisen jälkeen todella tyhmäksi ja ällöttäväksi osoittautunut ek, kuvottaa vieläkin. Ennen kaikkea se tyhmyys. Sitten omiin tapoihinsa totaalisen kiinnittynyt sj. Sama ruoka, samat rutiinit, päivästä toiseen. Ei minkäänlaista improvisaatiota tai spontaania arjenirrottelua. Ihan puistattaa. Puistattaa sen ihmisen tuoksu siis haju, tapa jaaritella samat jutut aina uudelleen, käytöstavat, tapa raapia päätään, koko tyyppi. Huh. Hyi. Sen jälkeen av, joka oli rakkautta, ah kyllä, mutta väärään aikaan väärässä paikassa ja sitten iski inho. "Ruokalista" paidan rintamuksella, ainainen myöhästely, täydellinen itsekkyys. Miten olen valinnut ja tullut valituksi noiden ihmisten seuraan? Olen todennäköisesti siis itsekin tyhmä, tapojeni orja, haisen pahalle, raavin päätäni ja syön kuin sika. Ehkä noita tyyppejä inhottaa ajatus siitä, että ovat olleet alasti minun seurassani. Pitää katsoa peiliin ja setviä menneisyys selväksi ja mennä eteenpäin. Kyllä niissä ihmisissä oli hyviäkin puolia, av on todella älykäs ja hauska. Mutta ek ja sj, ei, ei, ei. Inhottaa, mutta eiköhän se laannu. Se on kyllä tunnustettava, että rakkautta niissä suhteissa ei ollut, sattuivat vaan sopivaan saumaan ja enemmän taisi olla kyse heidän tunteistaan. Ainakaan minä en rakastanut heitä, paitsi av:tä. Se ehkä eniten inhottaakin, että menee mukaan toisen elämään ilman aitoja tunteita. Eikä kuuntele riittävästi itseään. Peiliin katsomisen lisäksi pitää olla rehellinen sekä itselleen että toiselle. Tunnustaa tunteet ja se, että niitä ei kenties ole. Ihmisyys kasvaa pikkuhiljaa. Pitää valmistautua todellisen ja aidon rakkauden kohtaamiseen, tunnistamiseen, tunnustamiseen, vastaanottamiseen ja antamiseen. Mahtavinta olisi kohdata älykäs, itsensä kanssa sinut oleva ja toimeentuleva, tasapainoinen ihminen, jonka kanssa voi aidosti olla yhdessä niin julkisesti kuin yksityisesti. Ettei inhota, hävetä tai tarvitse piilotella missään vaiheessa. Sitä kohti siis!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu