Ovatko kauriit riippuvaisia lähimmäisistään? Tiedän erään, jonka sosiaalinen elämä on vaikeaa ahdistuksen ja masennuksen takia, joten hän tarvitsee paljon tukea ystäviltään. Onko yleensä kauriit tällaisia? Miten kauris ilmaisee riippuvaisuutensa? Kokemuksia yhdelläkään?
Riippuvainen lähimmäisistä?
Mietin vain
91264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heh, mä olen kauris ja mua itsenäisempää ihmistä saa hakea! Mä en ole huomionkipeä enkä läheisriippuvainen. En tosin taida olla tyypillinen kauris, kun en ole koskaan masentunut, synkkä enkä ahdistunut. Päinvastoin, olen aina hyvällä tuulella ja positiivinen. Nämä ovatkin mun parhaita puolia. Huonojakin puolia löytyy, mutta eivät ole niitä tyypillisiä kauriille...
Jos masentaa tai on ongelmia, en voi sietää ajatusta siitä, että alkaisin vatvoa vaikeuksia ystävien tai sukulaisten kanssa (eli ryhtyisin lastaamaan heitä), vaan selvittelen asiani mielessäni (vaikka korvessa). Ja jos oikein tiukka paikka tulee, osaan kääntyä ammattiauttajien puoleen.
Tuota noin, itse kyllä olen välillä sellainen erakko, että en haluakaan kenenkään seuraa suuremmin, eli nautin yksin olosta. Toisinaan kamalat määrät ihmisiä ahdistaa (esim. jouluostokset) ja se häiritsee jos joku tuijottaa varsinkin ilkeästi. Silloin tulee paha mieli helposti. Mutta kyllähän sitä ihmisten ilmoilla liikkuu siinä missä muutkin. Itse koen enemmänkin olevani se tuki ja turva monelle ystävälle, mutta toisinaan tuntuu hyvältä kun joku puhuu järkeä minunkin päähäni. Minua ei niin massat ja ihmisvilinä kiinnosta, kiva kirja kynttilän valossa on tapani rentoutua.Eli en ole ystävien seurassa välttämättä jatkuvasti, mutta silti heitä aina ajattelen.
ainakin oon just tommonen ku kuvailit.. just toi sosiaalinen elämä tosi vaikea, ja koko ajan ahdistunut olo, ja masentaa vähintään kerran kuukaudessa.. ja en pystyis mitenkään selviämään ilman läheisiä ihmisiä.. asun edelleen kotona, vaikka täytän jo kohta 19, ja uskon et asun viel pitkään, ku en yksinkertaisesti oo itsenäistyny ollenkaan.. monet tilanteen on mulle aika vaikeita.. ja oon kuullu et monet muutkin kauriit on samanlaiset.. ärsyttää vaan miks jonkun merkin pitää kärsiä noin paljon..
Sun pitäs jutella sen mun kaverin kans. Se käyttää lääkkeitäkin ahdistuneisuushäiriöönsä. Kohtalontoverit pystyy usein auttaan toisiaan.
kylläpä kuulosti tutulta.minäkin olen yhä kotona ikää jo 28 v.viihdyn myös paljon yksin.ja luen mielelläni romaneja,ja hevoset on mulle se mikä pitää elämässä kiinni.olen myös harvoille ystävilleni hyvä kuuntelija,ja lohduttaja.vaikka itse ryvenkin alituiseen masennuksen syövereissä.luonto on se mistä tunnen saavani paljon energiaa,kaupungissa käydessä sairastun päänsärkyyn,ja olen kärttyisä.itsenäistyminen tuntuu olevan se iso kompastus kivi.toisaalta taas tiedän tarkkaan mitä haluan,ja taistelen sen puolesta kynsin hampain.että tarvittaessa sitä lujuuttakin löytyy.mutta onnellisin olisin jos löytyisi se vahvempi puolisoksi joka huolehtisi ongelmistani.
jotkut herkemmät kauriit ovat erittäin tunteellisia ja riippuvaisia lähimmistä ihmissuhteistaan. Toisaalta myös kasvatus voi tehdä ihmiselle kummia, esim. äiti pitää kiinni pojastaan...
Olen juuri tuollainen. Hetken pelkäsin että kyseessä olen minä, sillä masennuksen ja ahdistuksen takia suorastaan roikun ihmisissä ja pelkään menettäväni heidät. Tuohon menettämisen pelkoon kylläkin on syynsä, olen saanut elinikäiset traumat usean hyvän ystävän kuoleman myötä.
En myönnä ääneen kovinkaan usein olevani riippuvainen ihmisistä, mutta uskon että jokainen minut tunteva ihminen sen huomaa.
kuariit on itsenaisii eika yleens a pura omia ongelmia muille kokemuksesta sanon :)