Mitä tehdä vihalle?

Ei se Pyhä Kirja kyllä laita estettä terveelle ihmismielen kasvulle. Kyllä se opettaa olemaan rehellinen sisimpään saakka.
Se on erittäin hyvä alku, että tunnistat vihasi, koet että se pitää käsitellä ja purkaa mutta rakentavalla tavalla.
Paineet ovat tulleet pitkällä aikavälillä ja se pitää myös purkaa maltillisesti.
Hyvä keino on alkaa puhua asioita, joita on joutunut panttaamaan. Jos sinua auttaa hieman ymmärtämään vanhempiasi, niin kannattaa pitää mielessä, että vanhempasi ovat varmaan jonkin väärän menneisyyden kahleissa: ehkä heitä on alistettu ja opetettu alistumaan, kätkemään todelliset tunteensa, ym. Sinä olet avainasemassa, että tuo väärä kasvatus,- uskomis-malli murtuu eikä enää siirry tulevalle sukupolvelle.
Kyllä ihminen saa tuntea vihaa, mutta ei tuhota ja särkeä. Ainakaan elolliseen luontokappaleeseen ja ihmiseen ei pidä raivoa purkaa. Ja jos hajottaa tarpeellisia esineitä, omaa tai toisen omistamaan, siitä joutuu vaikeuksiin ja on korvausvelvollinen.
Ihminen on onneksi ajatteleva olento. Meille on annettu järki ja sen avulla voimme työstää negatiivisia tunteita. Pitää osata myös ajallaan jättää ne ikävät menneisyyden asiat ja tehdä sovinto menneen kanssa. Siinä tarvitaan myös sitä anteeksiantoa. Ei kannata jäädä jumiin katkeruuden ja itsesäälin kierteeseen, koska ne myrkyttää ihmisen ja sitoo yhä lujemmin vihaan.
Sinulla käy murhakin mielessä. Hyvä juttu että se vain käy mielessä. Niin, mitä se murha sitten enää auttaisi. Ei se tuo menneisyyttä uudelleen elettäväksi. Ja jos siihen ryhtyisit, sen toisi sinullekin vain lisää kurjuutta ja kärsimystä. Näin voi järkeillä. Ihan viisasta välttää tilanteita, joissa raivo voi saada hallitsemattoman otteen.
Jos tuntuu, ettei omat eväät riitä, niin ammattilaisen kanssa asioiden käsittely voisi olla tarpeen.
Kannustan sinua jatkossakin kohti uutta. Se kannattaa.

Saisitkohan terapiaa ihan tämän asian käsittelemiseen? Kirjoita itsellesi auki kaikki menneisyyden tapahtumat, joissa rajojasi on loukattu ja et ole "saanut lupaa" niiden puolustamiseen suuttumalla. Nyt voit itse antaa itsellesi luvan, silloin sinun piti kaiketi pelätä jotain konkreettista rangaistusta ollessasi alisteisessa asemassa. Anna tunteille sanat, ja vapaus tuntua. Laadi itsellesi henkilökohtainen itsenäisyysjulistus, jossa konkreettisesti ilmaiset, mikä sinulle sopii ja mikä ei, edes "rakkauden" nimissä. Minusta voisit myös miettiä, miten erilaisissa tilanteissa vastaat ja reagoit, jos tulee sopimatonta käytöstä, ja miten pysyt tuhoavista ihmissuhteista erossa.

Sisälleni on patoutunut valtava määrä vihaa...
Et ole ainoa tässä asiassa, minulla oli ihan samanlaista, elle pahempaa ja jälkeen päin olen käsittänyt, että kai olin sairas monet vuodet. Minä olin niin vihainen, että meni kellariin ja mellasti ja revin tyhjiä pahvi laatikoita ja löin nyrkkiä betoni seinään, niin että rystysistä lähti nahka. Joskus tunsin suunnatonta vihaa ihan syytöntä ihmistä kohtaan, mutta onnistuin hillitsemään itseni, etten mennyt lyömään ihan syytöntä ja minulle vierasta ihmistä. Olin naimissakin tuohon aikaan joka olo tuntui melko usein vankilalta, onnistuin kuitenkin säilyttämään jonkinlaisen sovinnon avioliitossamme koska nielin vihani, ja purin sen ns betoni seiniin vaikka. Kun sitten vaimo kuoli niin oli kuin hän olisi vienyt vihani mukanaan. Jo vaimon sairastaissa alkoi vihan tunne helpottaa, olin hänelle muutaman vuoden omais hoitajana.
Lapsuudessa minua lyötiin kotona ja opettaja rankaisi jälki arestilla. Minua haukuttiin kaikilla mahdollisilla nimillä. Olin mm "Paska Jussi" Ringu, Hölmö Oikea nimeni ei ole läheskään näitä miten edellä kirjoitin. Mielestäni olin lähellä ympäristölle vaarallisen mielisairaan tilaa.

Kiitos vastauksista, niistä oli hieman apua