Voit kyllä sanoa suoraankin...

Taidat olla alaikäinen, kun kirjoitat noin...

Silloin kannattaa etsiä elämäänsä sellainen ihminen, joka vastaa ja myös haluaa. Ei kannata tuhlata omaa aikaa, omia ajatuksia ja henkistä enrgiaa sellaiseen ihmiseen, joka ei halua. Itsekin samojen asioiden äärellä erään miehen vuoksi nyt energiani tuhlanneena ja voimattomana yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin omassa elämässä ja unohtaa hänet.

Täällä sama tilanne. Mies vastasi viesteihin vain joskus. Nyt tänään sain tarpeekseni koko sodasta. Kun tuli mitta täyteen.

Samatäälä kirjoitti:

Täällä sama tilanne. Mies vastasi viesteihin vain joskus. Nyt tänään sain tarpeekseni koko sodasta. Kun tuli mitta täyteen.

No itsellä vähän samanlainen tilanne. Kun olen tottunut saamaan vastauksen niihin omiin viesteihin ja kysymyksiin ja yleensäkin ystäviltäni ja muilta tuttaviltani saanut, niin tuntui aika oudolta olla ihmisen kanssa, joka jätti välillä vastamaatta viesteihin. Itse kuitenkin pidän ihan kohteliaisuutena vastata toiselle edes jotain vaikka viiveelläkin tai soittaa takaisin jos on soittanut, niin ei sitä oikein voi käsittää ja ihmettelee vaan, että mikä häntä vaivaa. Kyllä se luottokin siihen toiseen menee, jos ensin lupaa tulla käymään ja sitten ei edes laita viestiä tai soita, että tapaaminen peruuntui ja minä vain odotan. Kolmisen kertaa käynyt näinkin näiden vuosien aikaan. Ehkä toisilla ihmisillä on helpompaa mieluummin vaieta kuin selittää, mutta aika ikävälle ja välinpitämättömälle sellainen käytös vaan tuntuu ja itse on niin epätietoinen kaikesta, että voimat on sen vuoksi vähissä eli ei vain enää jaksa tällaista.

Elämäjatkuu3 kirjoitti:

No itsellä vähän samanlainen tilanne. Kun olen tottunut saamaan vastauksen niihin omiin viesteihin ja kysymyksiin ja yleensäkin ystäviltäni ja muilta tuttaviltani saanut, niin tuntui aika oudolta olla ihmisen kanssa, joka jätti välillä vastamaatta viesteihin. Itse kuitenkin pidän ihan kohteliaisuutena vastata toiselle edes jotain vaikka viiveelläkin tai soittaa takaisin jos on soittanut, niin ei sitä oikein voi käsittää ja ihmettelee vaan, että mikä häntä vaivaa. Kyllä se luottokin siihen toiseen menee, jos ensin lupaa tulla käymään ja sitten ei edes laita viestiä tai soita, että tapaaminen peruuntui ja minä vain odotan. Kolmisen kertaa käynyt näinkin näiden vuosien aikaan. Ehkä toisilla ihmisillä on helpompaa mieluummin vaieta kuin selittää, mutta aika ikävälle ja välinpitämättömälle sellainen käytös vaan tuntuu ja itse on niin epätietoinen kaikesta, että voimat on sen vuoksi vähissä eli ei vain enää jaksa tällaista.

Jos et kirjoittele enää tänne ja elät normaalisti.

Ja ap:lle vielä lisäyksenä, että olet reipas, kun et anna toisen pompotella itseäsi, ja selvität asian varmaan henkilökohtaisesti.

mitäs- kirjoitti:

Jos et kirjoittele enää tänne ja elät normaalisti.

Minkä vuoksi tänne ei saisi kirjoittaa ja purkaa tuntojaan, ei tämä ole henkilökohtaisesti kellekään tarkoitettu palsta.

Elämäjatkuu3 kirjoitti:

Ja ap:lle vielä lisäyksenä, että olet reipas, kun et anna toisen pompotella itseäsi, ja selvität asian varmaan henkilökohtaisesti.

Elämä on opettanut. Nuorempana sitä oli herkempi.

Samaa mieltä elämäjatkuu3. Elämässä kun tuppaa tulemaan aina kaikenmoisia yllättäviä käänteitä.