On kamalaa olla ihastunut niin ihanaan naiseen...

No, jos hän välittää sinusta tarpeeksi, niin kyllä hän sinut hyväksyy tuollaisena. Jos taas kiinnostusta ei ole, mikä tahansa "syy" löytyy tekosyyksi. Jos vastakaikua ei ole, niin sitten sitä ei ole, ei vaan voi mitään. Niin surullista kuin se onkin.

Niin sepä se, eihän syy toki ole pelkästään se minun elämäntilanteeni. Niin kuin itsekin joutunut toteamaan niin miesten kuin naisten kanssa, että on se tuuria jos ne kemiat kohtaa niin täysin. Silloinhan kaikki muu on toisarvoista. Ei voi kun toivoa.

Surullinentummatukka kirjoitti:

Niin sepä se, eihän syy toki ole pelkästään se minun elämäntilanteeni. Niin kuin itsekin joutunut toteamaan niin miesten kuin naisten kanssa, että on se tuuria jos ne kemiat kohtaa niin täysin. Silloinhan kaikki muu on toisarvoista. Ei voi kun toivoa.

Lue lisää

Jokaisessa suhteessa on omat riitansa ja jokaisessa suhteessa täytyy tehdä kompromissejä puolin ja toisin, myös Sen Oikean kanssa. Silloin kun rakkautta on tarpeeksi, kaikki muu on toisarvoista. Jos se toinen osoittautuu lähes ns. perfect matchiksi, kannattaa pitää siitä lujasti kiinni ja antaa kaikkensa, sillä toista samanlaista Sitä Oikeaa tuskin tulee olemaan enää koskaan.

No olishan se ihan perfect match kun sais vielä huomaamaan mut :)
Siis pitäis olla molemminpuolin perfect match...:P

Onko vinkkejä, millä huomion vois saada?

Ajattelepositiivisesti kirjoitti:

No, jos hän välittää sinusta tarpeeksi, niin kyllä hän sinut hyväksyy tuollaisena. Jos taas kiinnostusta ei ole, mikä tahansa "syy" löytyy tekosyyksi. Jos vastakaikua ei ole, niin sitten sitä ei ole, ei vaan voi mitään. Niin surullista kuin se onkin.

Lue lisää

Näin se menee, ainakin mun kohdalla. Kun ihastuu niin ei se toisen elämäntilanne saa jarruttelemaan, oli se sitten melkein mitä vaan. Ja lapset ja kotieläimet ei ees mielestäni ole mitenkään este.

Ehkä hän ei tosiaan ole huomannut sua (eikä osaa edes ajatella sinua "siinä mielessä") tai sitten on, mutta ei vain ole kiinnostunut. Eikä sekään tuskin johtuisi sun elämästä, siitä miten se on mennyt. Aina ei vain ne kemiat kohtaa, ainakaan yhtäaikaa.

:D Amatsonin pitäis napata viel mukaan vastahakoiset vekarat, jotka eivät ehkä koskaan tule hyväksymään äidin uutta ihastusta.
Oi sitä onnea.

Samaa mieltä jälkimmäisen kirjoittajan kanssa.
Kannattaisi varmaan etsiä kaltasensa.

Ihme säätöä, saisit äiti-ihmisen mutta ei kelpaa. Miksi sinä kelpaisit lapsettomalle? Haluatko jonkun joka ei ole sinusta kiinnostunut ja sitten kun on, et halua enää häntäkään?
Oletko antanut sinuun ihastuneen naisenkin ymmärtää kaikenlaista ja nyt kun hän on ihastunut, haluatkin vaikeampaa saavutettavaa?

Todellakin on teinimeininkiä.

En ole antanut kenenkään ymmärtää mitään. Ja miksi ihmeessä alkaisin suhteeseen itsekään VAIN SIKSI että elämäntilanne sama? Minulla on ollut tapana seurata rakkautta, jos en sitä saa, en tapaile mitään "kakkosvaihtoehtoa" samantein.

Teinimeiningiltä kuulostaa juu, mutta minusta ei ole reilua yrittää suhdetta jos tunteet on muualla.

Miksi ajattelet noin, että pitäisi haluta juuri sitä jolla sama elämäntilanne? Miksi epäilet että antaisin mennä jos saisin sen josta kiinnostunut? En tosiaan antaisi, ikinä.

Koska se olisi järkevämpää kuin haaveilla olemattomia, lue oma aloituksesi.

Koska sinä olet jättänyt edellisen rakkautesikin, tai jättämässä.

Elät tunteella, ne latistuvat aikanaan, sen jälkeen etsit taas uuden kohteen.
Ihastuit ystävääsi, löysit haastavamman kohteen.
Heippa ihastus, tervetuloa sydänsurut, turhat itkut ja jossittelut, ainaiset säädöt miten saada järjestettyä yhteistä kahdenkeskistä aikaa.

Kuka itsenäinen, vapaa, lapseton nainen suostuisi tuollaiseen suhteeseen? Suostuisitko itsekään?

Hyvä, että joku uskaltaa kyseenalaistaa näiden mammojen touhua. Ei se herääminen ja naisiin ihastuminen oikeuta mihin tahansa käytökseen, vaikka mammat usein vetoavat nyt elävänsä vihdoin vain itselleen ja haluavansa sen naisen, mistä raukat joutuneet salaa unelmoimaan, ihan kuin jotain uhreja olisivat tähän asti olleet ja miehen/lasten vankeina ja haluavat kaiken ja nyt. Haaveilua ja haahuilua, siltä enemmän kuulostaa tuo elämä kuin todellisuudelta. Ei se elämä mee, ne valinnat yleensä tehdään ihan itse.

Kuulkaapas nyt. Haaveilen just kenestä haluan, en ala suhteeseen ihmisen kanssa vain siksi, että sama elämäntilanne. Olen ennen yksin kuin ottasin vierelle jonkun johon tunteita ei riittävästi ole.

Käsittämätöntä kyllä, onko lesbopiireissä yleistäkin, että tunteista niin viis, kunhan on joku? Ja jos sama elämäntilanne niin parempi se kuin todellinen rakkaus.

Oman kokemuksen mukaan useimmat lepakot haluavat joko omaa peilikuvaa vastaavan tai sitten omaa tasoa alemman, jotta ei vaan jäisi kumppanin varjoon. Itse ainakin tunnen useita, jotka eivät halua itseään kauniimpaa, fiksumpaa, pidempää, rikkaampaa jne. vaan kaikilla heistä on omaa tasoaan alempi kumppani. Mallin näköinen ei kelpaa, kouluja käynyt herättää kateutta, liika älykkyys pelottaa, liian kiltissä ei ole tarpeeksi särmää ja koskaan riitelevä ei ole yksinkertaisesti kiinnostava.

Heh, miulle tuollainen kelpais kyllä! Missä ne on?

Juuritoisin kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan useimmat lepakot haluavat joko omaa peilikuvaa vastaavan tai sitten omaa tasoa alemman, jotta ei vaan jäisi kumppanin varjoon. Itse ainakin tunnen useita, jotka eivät halua itseään kauniimpaa, fiksumpaa, pidempää, rikkaampaa jne. vaan kaikilla heistä on omaa tasoaan alempi kumppani. Mallin näköinen ei kelpaa, kouluja käynyt herättää kateutta, liika älykkyys pelottaa, liian kiltissä ei ole tarpeeksi särmää ja koskaan riitelevä ei ole yksinkertaisesti kiinnostava.

Lue lisää

Voi kyllä mulle kelpais kaunis, pitkä ja älykäs. Kiltteys on hyvä kunhan osaa pitää omia puoliaankin tarvittaessa. Koulutus kertoo minulle siitä, että on tavoitteita ja unelmia elämässään sekä on valmis näkemään niiden eteen vaivaa.

Suhteen pitäisi rakentua luottamukselle, että toinen on siinä koska haluaa olla. Haluan naisen, joka uskaltaa olla oma itsensä ja näkee minut, haluaa olla kanssani, koska olen mitä olen. Virheinenikin.