Mitä haluatte?

Mitä sitä ketään kuuseen karkottamaan.
Maassa on sentään hyvä istua tai astella maisemia ihaillen. Lunnut laulavat ja vesi liplattaa, vaikka tänä kesänä sateen ropina se tutumpi ääni.

Matkaan taas, tahdon nyt.... eli älä sinäkään mihinkään hevon tai muunkaan kuuseen, mene rannalla tai puistoon, se on kesästä nautittava, vaikka se onkin hiukan huono.

Ei kukko käskien laula, ei kana komentamalla kotkota. Kirjoitan sitten kun kirjoituttaa, ränttään sitä, mitä itse haluan enkä toisia miellyttääkseni.

Johan ikivanha sanontakin kuuluu, että joka kuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Et nyt uskalla pyrkiä kuusenlatvaan yllä ilmenevästä syystä.
Sitä paitsi olen alle kouluikäisenä kerran pudonnut männyn latvuksesta hangelle, ja sen kyllä huomaakin, että olen puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt.
En kuitenkaan ympäristölle vaarallinen. (Oletettavasti)

Meillä on monta viisautta puettuna puiseviin puitteisiin. Kuusi on tärkeä : sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Jos hanke epäonnistuu, se menee puihin , metsään tai päin mäntyä. Hallitukset eivät ole aikeistaan huolimatta päässeet puusta pitkään.

Mikä on muuten se mönkä tai mynkä, jonne asioilla on taipumus mennä ? Suolle käsketään suksimaan, painumaan hevon helkkariin, hevon kuuseen. Missä nämä paikat lieneväkään, Huitsin Nevadassako ?

Kunpa oppisimme näkemään metsän puilta, emmekä takertuisi lillukanvarsiin .

Joku voi kirjoittaa aloituksen niin varovaisin sanankääntein, ettei se maistu hongalta, ei haavalta. Ja niinpä se lahoaa paikalleen.
Metsiin ja puihin liittyvät lukuisat sananparret osoittavat, että olemme metsäläiskansaa ja Suomi elää metsästä. Ja jos joku ei sitä ymmärrä, niin on puupää. Mutta siinäkin on omat hyvät puolensa, sillä autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.

Noissa vanhoissa sanonnoissa piilee kyllä totuuksia,vai totuudensiemen,kuinka vain.
Huomenna Jaakko heittä kylmän kiven,mitä sääennusteisiin tulee.
Romaanit taas ennutavat,että jollet sie maalla kuole,sie veteen hukut.
Eino Leino juopporunoudessaan runoili:Ihminen on verrattavissa kaalinlehteen se on niin hauras ja hento...sitä loppuosaa en viitsi laittaa,sensuuri poistais sen välittömästi.
Kyllä suomalaiset ovat olleet kovapäistä porukkaa,kun ajattelee kuinka sitä sivistystä on tänne pohjolan perukoille tuotu ja verta vuodatettu.

Hmm...vai kaalinlehti hauras ja hento , enpä ole kuullutkaan. Puista puheenollen Leino runoili : Puu puheli kukka kuuli, köyhä sen todksi luuli. Katajaista ja kovapäistä kansaa olemme tosiaan , Aleksis Kiven lukkari haukkui veljeksiä visakalloisiksi sonneiksi. Heidänkin vaan piti nousta tyvestä puuhun, kun aapista aikuisina heille kirjaimellisesti päähän paukutettiin kepillä. Latvasta lahoiksi ei taittu siinä kirjassa sentään herjata.

Nuorina tyttöinä olimme sorjia kuin pajunvirpit, tuleekohan meistä vielä tervaskantoja. Monet kerrat saamme olla puun ja kuoren välissä, välillä sahaamme omaa oksaammekin , joskus sentään olemme onnistuneet pääsemään vihreälle oksalle. Tuohta saa nykyisin pankin seinästä, päreet kainalossa tuppaavat eräillä herkästi palamaan ja nuoriso pihkaantuu.

Metsä vastaa kuin sinne huutaa...niin se tosiaan on, ja päivän lopuksi mennään yöpuulle.