Mitä tehdä?

Hei. :) On hienoa, että olet itse hakemassa apua - masennusta sairastaneena tiedän, että se on todella vaikeaa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kannattaa puhua ensin äitisi kanssa, jos vain sinun ja äitisi välit ovat hyvät. Siinä tilanteessa olisi parempi, että äitisi kuulee asiasta sinulta itseltäsi kuin joltain kouluterveydenhuollon työntekijältä. On periaatteessa ihan sama, puhutko terkkarille vai kuraattorille. Kuraattorille sun luultavasti pitäisi varata aika, näin ainakin toimittiin meidän yläasteella mun ollessa vielä peruskoulussa. Lisäksi kuraattorille oli aika pitkät jonot. Yläasteella, jolla minä olin, ei tarvinnut varata terkkarille aikaa. Voit mennä puhumaan ihan kummalle tahansa, saat varmasti tarvitsemaasi apua. Tsemppiä sulle ihan hirmuisesti!:)

Toimi ihan noin kuin aloituksessa suunnitelit.

Ensinnäkään masennus ei ole sairaus, joten sitä ei voi diagnosoida kuin syöpää. Jos sinua masentaa, niin sinua masentaa, tai kapulakielellä ilmaistuna; sinulla on masennus. Internetistä löytyviä masennustestejä ei kannata uskoa, koska ovat lähes poikkeuksetta lääketeollisuuden sponsoroimia tai suoraan ylläpitämiä. Niiden tarkoitus on myydä lääkkeitä sinisilmäisille kuluttajille.

Pilleripeliin ei kannata lähteä. Olet vasta 14-vuotias. Sinulla olisi paljon koettavaa edessä elämässä. Olisi kamalaa ajatella, että lobotomoisit itsesi jo noin nuorena ennen kuin olet edes täysikäisyyttä päässyt kokemaan. Ajatuskin oksettaa minua, mutta en voi tai halua sinun, perheesi ja psykiatrin, terkkarin tai lääkärin päätöksiin puuttua.

Kun olin lukiossa, menin terkkarille masennuksestani kertomaan. En pystynyt puhumaan asiasta, joten kirjoitin ajatukseni paperille ja sen sitten annoin terkkarille. Hänen kauttaan sain ajan nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Siellä pääsin juttelemaan yhdelle mukavalle terapeutille. Tosiaan jos et pysty itse kertomaan äidillesi, niin uskon että terkkarikin voi soittaa hänelle :) Ei kannata siitä ainakaan stressiä ottaa :)