Näin yksin aamupalaa nauttiessa voisi olla hauska jutella jostain asiasta, ehkei säästä, mutta siitä mikä tekee elämää elämisen arvoiseksi.Ei koskaan tiedä vaikka tällainen jakaminen piristäsi meitä kumpaakin, sinä nainen tai mies.
ensi kertaa täällä , onko kukaan kuulolla?
tosiaito
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pidätkö sinä aloituksista, joiden pää-sääntöinen tarkoitus on yhdistää tyylikäs
kirjallinen ilmaisu ja siihen tiiviisti nivoutuva musiikki?
Toivottavasti et innostu pitämään päivittäistä päivä-kirjaa.
Blogaamiseksi sanovat sellaista.
Täällä ei oikein voi olla kuulolla, mutta minä olen kyllä katselulla.
Eläke on elämisen arvoinen.
Kohtuullinen omasus myöskin. (V.Linna)
Koti-maiset Tuore leipä, Luomu-tuotteet.
Varsinkin aamuisin.
Toivottavasti et ole myöskään mikään tventtitsii-misiönääri mistään lahdesta
päin.
Siinäpä iloa aamuusi.
Ekakertalainen... :)
H.
tai töissä käyvä yli kuus-nelonen jonka hartiat ja nivelet kipeytyy uusien asioiden opiskelusta
"henrjii"
No, no...nyt alkaa jo heti näyttää blogaamiselta.
yritähän uudelleen.
H.
No tottahan ne kipeytyy, ja päivitykset ei lataudu, konekin jumiin jäi, oi miksi mulle taas kävi näin
Tämähän oli mukavaa, sain vastauksia. Joogasin lattialla, eli makasin selälläni ja hengitin ja rupesi niska ja rintakehän köymyt suoristumaa. Ei ihan heti , eikä paljon, mutta jonkin verran että antoi uskoa ryhdikkäämpään huomiseen. Myöhemmin kävin uimassa uimahallissa ja kokeilin juoksuvyötä, kun polvi on kipeä ja selkäkin kulunut ja mukavalta tuntui vedessä jaloilla pyöräily. Sitten ostin kaksi rasiaa mustikoita ja salaattirasiaan katkarapuja ja papuja ja tonnikalaa, salaatit kun oli kotona. Laitoin oliiviölyä ja sitruunaa salaattiin ja mustikat jugurttiin ja sain hyvät sapuskat. Oli oikein terveellinen päivä ja toivorikas
Minä olen uinut vaan jäevessä ja mustikoita söin suoraan suuhun metsästä, niitäpä näyttää nyt olevan. Täytyypi tässä poimia enemmänkin, kun kerkiää.
Täällä määrää H mistä saa kirjoittaa.
Moro! No on siinä sisältöä tarpeeksi että saa aamupalan nauttia puoli yhdeltätoista :) Kuvittele jollet olisi edes herännyt! Siinä vasta sisällytyksetön (?) elämä.
Mua huippaa tänään. Kävin eilen nääs antamassa elämään sisältöä toiselle, luovutin verta. Tarttis ehkä juoda enemmän. Onko sulla kahvia mullekin?
Totta, jo yksi hyvä asia tähän aamuun, saa valita milloin syö aamupalan. Olet antelias kun annat verta. Mikä toi koira on, meinaan mitä rotua?
Huomenta, onko tyyny vielä hyvin tähän aikaan aamusta? :)
Tuo lumivempaimeni on cultainen collie. Äippä kultainen noutaja, ja iskä ryökäle naapurilta karkaava collie. Tämä on luonnon näytekappale siitä, että blondius on katovaa energiaa.
Vaikka tää on sisäisesti hyvinkin blondi, sellainen hellanlettas-tapaus. Ei huolenhäivää.
"Sun ruokas tuoksuu niiin hyvälle!"
"Mennäänkö lenkille? Jee, mahtavaa!"
"Lähdeksää ny? Jee, mä syön sun omenat sillä aikaa!"
Joku joskus sanoi että hänen koiransa on sellainen kukkienhaistelija. Aattelin että niin...? Eikös kaikki koirat haistele? Mutta nyt mä tiedän. Tuo ei muuta tee kuin haistelee kukkia. Jos haluan siihen vauhtia se pitää laittaa pulkkaan. Tai autoon. Onneksi rakastaa palloja, saa edes vähän liikuntaa. Minäkin. Poweria löytyy oikeasta kädestä.
Olen sitä mieltä että hänet on tuotu mun elämään jotta relaisin. Olen muutenkin sitä mieltä koirista, että saamme sellaisen kappaleen jonka ansaitsemme.
Nyt syöty aampuuro mustikoiden kanssa. Voi kuinka hyviltä tuoreet mustikat maistui ja puuro. Nukuin pitkään ja hyvin.
Tuo koirasi taitaa olla aito naiskoira. Kukkien perään kun on. Olen samaa mieltä koirista ja kissoista myös. Saamme sellaisen jonka ansaitsemme. Mutta toisaalta jos koira tulee isäntänsä tai emäntänsä kaltaiseksi kannattaa sille olla mahdollisimman kiva. Koira antaa ihan hirmuisesti ihania asioita, ja opettaa ja auttaa. Se yhteinen kieli vaan täytyy löytyä. Voisin kirjoittaa ylistyslauluja koirista ja kissoistakin, joita minulla oli kaksi. Ja neljä ihanaa mäyräkoiraa aikanaa. Nyt on hurja eläimenkaipuu.
Juu, ei säästä, mutta tämähän on paras kesäsää naismuistiin ja se on melko pitkä.
Muutenkaan ei ole valittamista, nyt männöö hyvin ja elämä on kuin mansikkamaitoa.
Ihan heti kohta tartun moppiin ja vetäisen lattiat puhtaiksi, sen jälkeen ulos peuhaamaan.
Kaikki on parasta, mummomuistiin verrattuna :D
Voi olla, mutta olen sitä mieltä, että naismuistini yltää kauemmas taaksepäin kuin mummomuistini, joka on vasta reilun kolmen vuoden mittainen.
Arjen tapahtumat ja josku myös tapahtumattomuus, on useilla ihmisillä aina läsnä. Ne tekevät elämisen arvoisen elämän.
Nauttia peiniltäkin tuntuvista asioista. Muistuttaa itseään myös niistä ´´itsestäänselvyyksistä´´, jotka huomataan usein vasta, kun ne ovat mennyttä.
Muistakaamme kiitollisuus.
Oletkos sä aloittaja vielä hengissä siellä, vai tuuperruitkos tähän puheita pulppuavaan ketjuun.
Ei sais blogata ei, mutta kerron kuitenkin, että polkasin äskön ostamassa hyllynkannattimen ja sitten mä hokasin semmottisen pyörillä vedettävän pyykkipussin. En mä sitä pyykeille, vaan leluille :)
Miten niin ei saa blogata, kyllä saa!
Tais olla retorinen kysymyksesi, kun on huutomerkki perässä. Minä olen päätellyt ettei bloggaaminen olisi suotavaa, mutta onneksi meistä aika moni ainaskin vähän bloggailee. Kyllähän livessäkin kuulumisia vaihdellaan :)
Täällä saa kirjoittaa sillä tyylillä, mikä omalta tuntuu, tietenkin käytöstapoja unohtamatta. Täällä on kyllä niitä, jotka luulevat voivansa sanella, mitä ja miten muiden pitäisi kirjoittaa, mutta antaa heidän luulla vain. Täällä on kyllä tilaa niin erilaisille ihmisille kuin erilaisille tyyleillekin.
Kiitos :)
Kuulolla ollaan ja näytöllä. Minä en ole ensimmäistä kertaa. Olen jo toista... (tänään). Aamupalaa en ole vielä alkanut mutustelemaan, mutta kai pelkkä aamukahvi täyttää ne kriteerit, että voin vastata.
Minulle itse elämä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Päivä päivältä mitä vaan vastaan tulee, mitä milloinkin, niin; tervetuloa tämä päivä ja tuo tullessasi mitä tuot! Mutta, kiltti elämä, olisin iloinen, jos toisit nyt tänään sen likkani autonsa kanssa tuohon portille, että pääsen viimeiseltään viemään kaatopaikalle nuo romut, mitä olen kaapeista sitä varten renssannut (ainakin osan niistä, kiltti elämä).
Tuon minä muistan, tervetuloa tämä päivä