Rauhanyhdistyksen talkootyö väsyttää

Tämä kirjoitus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisten kannattaisi hieman hellittää. Kyllä varsinkin monen pienen lapsen äideillä on niin paljon työtä, että heitä ei pitäisi näin suuressa määrin enää rasittaa talkootöillä.

On omaa hölmöyttä jos yrittää kaikessa olla mukana. Järkeistä vähän. Oman perheen ja oman itsen kanssa pitää ehtiä olemaan. Seuroihin menee aina mielellään kun ne eivät ole pakkopullaa.

Pitää osata kieltäytyä, eikä aina valittaa, sinä itse haluat osallistua, ei kukaan sinulta vaadi suorituksia, et sinä ole korvamaton seurakunnassa

ta kuin että Paavo Väyrysestä ei enää koskaan tule ministeriä, vaikka hän itse niin kovin haluaisi. Ja lisäksi muistaakseni en ole pariinkymmeneen vuoteen osallistunut mihinkään raihanyhdistysten talkoisiin eikä kukaan ole asiasta minulle huomauttanut.

Suviseuroissa oli torstaina saarna, jossa todettiin, että vähemmän voi olla enemmän eikä ole tarpeen itseään ylikuormittaa ryn tapahtumiin osallistumisella.

Rauhanyhdistyksen toiminta välillä menee ns. Väkisin yrittämisellä ei hyvää tuu. Kun ns. Puolittain pakotetaan osallistumaan tai jos ei osallistu katsotaan kieroon ja ei tervehditä niin kierre onnvalmis niitä on tuhansia jotka kokee ahdistusta kun eivät osallistu yhdistysten toimintaan...ja syyllisyyttä kunnheitä ei tarvehditä....niin se on..siitä on lyhyt matka maailmaan...
...
Ns. Jumalan lapset omalla käytöksellään pakottaa toisia valitsemaan toisen tien kuin rauhanyhdistys....

Ei ole pakko käydä juuri lestahellareiden tilaisuuksia. Ev. lut. kirkon sisälläkin on paljon muita hyviä vaihtoehtoja.

On totta, että talkootyö rasittaa. Olen itse usein keskustellut asiasta.

Yhteinen tekeminen voi olla hyvä ja sosiaalistava asia tai sitten rasite. Riippuu kovasti elämäntilanteesta. Vaikka se voi kuulostaa kliseeltä, pitää RY:n töitä pystyä tekemään hyvällä mielellä.

Jos vuorot tuntuvat rasitukselta, ilmoita, että olet ainakin vähään aikaa pois ringistä. Näin minä tein ja kaikki ymmärsivät asian.

Raamattuluokka mahdollisesti jonkun toisen perheen kanssa yhteiskyytinä ja sunnuntaina yksi seurapuhe. Keskiviikkoseurat voivat parhaimmillaan olla sosiaalinen keidas toiselle puolisoista.

Tällä systeemillä RY vie viikon tunneistasi paljon vähemmän, saat nauttia seuroista vapaasti ja lapset/nuoret saavat myös osansa.

Ota asia reilusti esille ja mene seuraavan kerran talkoisin, kun tuntuu, että jaksat ja saat siitä itsekin jotain. Ehkä hyvän mielen.

Ihan turhaan raadat, et sillä sen parempaa taivaspaikaa saa kuten esim. minä joka olen eronnut tuosta aivopestystä porukasta. Minä käyn muutaman kerran vuodessa kirossa, luen iltaisin iltarukouksen. Elän vapaata normaali ihmisen elämää. Nähdään taivaassa.

No mutta voiko noin aivopestyä ollakaan?
Vaikuttaa ahdistavalta jutulta...kun siinä on kaikki kiinni

Ovatko siis seurat ja pyhäkoulu myös talkootyötä?

Onko vapaapäivä (torstai) sitten vapaata kaikesta "uskonnollisesta", myös sanankuulosta, sanantutkimisesta, siitä keskustelemisesta...?

Onko kaikki TYÖTÄ?

"...tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat..."

Olisiko siinä levon paikka??? Tarvetta oikealle levolle???

Joo, ne lasten kuskaamisetkin "Jumalan valtakunnan" tilaisuuksiin... työtä ja tuskaa. Kovin ahdistavalta vaikuttaa lestahellarius. Onneksi kokonaiskuva ei tietenkään ole näin synkkä. Ja väsyneitä on muissakin hengellisissä lahkoissa.

Itsellä alkoi olla kuten sinulla. melkein joka päivä jotain. Oli vastuita ja muita. Väsyin kaikkeen tekemiseen ja liika tekeminen alkoi olla koettelemus uskolle. Tein ratkaisun että uskominen on minulle tärkeämpää kuin työnteko ja jätin suurimman osan tehtävistäni pois. Lisäksi en pakolla lähtenyt perheineni seuroihin ja pyhäkouluun yms. Vaan silloin kun oli aikaa ja halua. Töistä tein ne mitkä koin ilolla tekeväni.

Oloni on nykyään parempi ja uskomisen ilo palannut elämääni. Suosittelen kaikille miettimään kumpi on tärkeämpää, uskominen vai lukuisat työvuorot ja pakolla seuroissa käyminen.

Olen uusi näissä piireissä minulle on sanottu ettei tarvitse osallistua se on vapaa ehtoista tämän sanoi srk. diakoni. minä olen eläkkeellä en pysty enää työhön, olisi mukava löytää joku tehtävä johon voisin osallistua.

Minua väsyttää kun ei saa naista, vaikka kuinka paljon tekee työtä, sen eteen

Me olemme perhe ja emme ole osallistuneet mihinkään ry talkoo työ yms tehtävään ainakaan muutamaan vuoteen..ei edes seuroissa käydä....joskus suviseuroissa ja sielläkin päiväseltään...jumala asuu meissä vaikka emme itseämme tyrkytä ja ole esille kaikenlaisissa tilaisuuksissa...omassa mielessämme saamme tutkia jumalan suuria ajatuksia ja ihania töitä. Julamanterveellä itse tervehdin...jotku ei minua niin tervehdi mutta en anna sen haitata liikaa...itse tiedän että jumalan henki asuu minussa heikkona mutta pienesti kuitenkin lepattaa...se onkin usein niin että ne kaikkein urhoollisimmat ry n palvelijat ja talkooihmiset sitten jossain vaiheessa heittää sydämestään uskon jumalaan...kokonaan..
..
Tarkoitan sanoa ei usko ole missään ulkoisessa ei edes ry n palvelemisessa...niin valitettavasti se on. Suurin osa vl ihmisistä ei sitä ymmärrä että voi olla jumalan hengestä osallisena vaikka onkin ns. Erittäin passiivinen uskovainen :)

Jos sinua ei rauhanyhdistyksellä siis paikallisyhdistyksessä näy ahkeraan ja käy talkootyössä niin ei sinua pidetä JUMALANLAPSENA. Se on MERKKI että synti on voittanyt sydämesi. Jos on oikea usko niin ON LAPSEN mieli palvella RAUHANYHDISTYSTÄ----Sinulla on kovettunut sydän - > et ole menossa taivaaseen. Sen tiedän.