Haluaisin kertoa oman tapauksen tänne,olen nyt yli 30 vuotias kuten siskonikin.Sisareni on täysin aloitekyvytön kaikessa toiminnassa,ei osaa edes kahvia keittää ellei kysy neuvoa joltain.
Tiskatessa rikkoo astioita ja kaikessa mitä tekee aiheuttaa kömpelyyttään vahinkoa.Lienee varma ettei hän tule saamaan työpaikkaa.oli koulun keittiössä työkkärin määräämässä harjottelussa mutta laittoivat pois viikon päästä kun kyllästyivät neuvomaan joka asiaa.Kaiken sai neuvoa kädestä pitäen niin silloin kyllä jotenkin pärjäsi,mutta muiden hermot eivät kestäneet.
Mikä sitten oli aiheuttanut tämän,olimme tulossa mummolasta ennen joulua 70 ja 80 luvun vaihteen paikkeilla,ja siskoni oli riidellyt isän kanssa.Muistan että isä oli kiukkunen kun lähdettiin,yritti laittaa siskoani turvavyöhön mutta sisko pani vastaan kaikessa,isä hermostui ja sanoi ole sitten ilman.
Meidän perheellä oli sääntönä että me lapset ollaan aina vöissä eikä siitä tingitä,mutta tämän kerran isäni hermot pettivät.Oliko isän kiukulla sitten osuutta asiaan kun suistuimme ojaan ja tässä siskoni aivot vioittuivat,muut selvisimme vähin mustelmin.
Siitä lähtien on siskoni elämä ollut kärsimystä itselleni sekä läheisille nyt hän asuu edelleen vanhempieni luona mutta kun he eivät kohta jaksa niin laitokseen joutuu kait.
Isälle me tytöt oltiin hyvin rakkaita ja hän tunsi syvää katkeruutta itseään kohtaan,että oli antanut vihalle vallan silloin.
Yksi laiminlyönti ja silloin sitä turvavyötä olisi tarvittu,muistan prinsessa Dianan joka käytti yleensä turvavyötä mutta silloin kohtalokkaana iltana sitä ei ollut,tutkimusten mukaan vyö olisi pelastanut Dianan.
Siskoni elämä piloilla
8
3169
Vastaukset
- Biff
Perkelettäkö siinä aikaihminen haraa vastaan kun turvavyötä laitetaan? Siitäs sai. Kuulostaa pikemminkin siltä että siskosi on pilannut muiden elämän koko suvulta ainaisella törttöilyllään.
- justiinsa
"aikaihminen haraa vastaan kun turvavyötä laitetaan" kertojahan sanoi että on NYT yli 30.v,70-80 luvun vaihteessa oli varmasti vähän nurempi kuin "aikaihminen"
- Menneitä
Luin juttusi ja tuli mieleeni vakava liikenneonnettomuus jossa olin mukana 90-luvun alkupuolella. Siis olin silloin 7-vuotias pieni lapsi ja olimme lähdössä autolla kaupungille. Mukaan tuli äiti, isä ja toinen siskoistani. Ja nuorin kun olin niin jouduin takapenkillä istumaan aina keskipaikalla mutta vihasin sitä paikkaa yli kaiken enkä olisi halunnut istua siinä.
Ja aina kun oli mahdollisuus siihen että ei tarvinnut istua keskellä niin istuin aina reunapaikalla.
Mutta silloin istuin keskellä, jostain kumman syystä. Mietin sitä vieläkin että miten se on mahdollista. Siskonikin ihmetteli miksi en istu nyt reunalla kun kerrankin voin. En muista vastasinko mitään kysymykseen.
No, joka tapauksessa apukuskin puoleinen reunapaikka olisi ollut vapaana ja äitini istui apukuskin puolella ja isäni ajoi. Siskoni siis istui isän takana.
Kun olimme tulossa kaupungilta kotiin sattui vakava liikenneonnettomuus, ajoimme junan kanssa kolarin. Siinä onnettomuudessa äitini kuoli. Se oli todella raskas asia minulle sillä olin vielä niin pieni ja äiti oli kaikista tärkein ihminen koko maailmassa.
Siis jos olisin istunut äitini takana, olisin minäkin kuollut siinä onnettomuudessa. Ihmettelen vieläkin että miten olin niin "onnekas". No, välillä kyllä toivon että olisin kuollut silloin sillä tämä elämä on välillä niin paskaa että tuntuu siltä että olisi parempi vaan luovuttaa. Mutta nyt olen 21-vuotias ja silti vieläkin katkera siitä kun pieneltä lapselta otettiin maailman tärkein ihminen pois.- ruiskukka 85
Sattuiko pahasti entä siskoasi oliko sulla turvavyö kiinni.Voimia sulle ymmärrän kun on vastaava kokemus.
- Menneitä
ruiskukka 85 kirjoitti:
Sattuiko pahasti entä siskoasi oliko sulla turvavyö kiinni.Voimia sulle ymmärrän kun on vastaava kokemus.
Turvavyöt oli kaikilla kiinni, jos turvavyöni ei olisi ollut kiinni niin olisin lentänyt tuulilasin läpi ja varmaankin kuollut.
Mulla ja mun siskolla oli molemmilla kallonpohjan murtuma ja olimme molemmat yli viikon koomassa teholla. Ja sairaalassa onnettomuuden jälkeen kaksi kuukautta. Mutta mitään pysyviä vammoja ei mulle jäänyt, paitsi otsan yläpuolelle jäi arpi isosta haavasta jossa oli ollut monen monta tikkiä, mutta se arpi on kyllä vuosien saatossa haalistunut ja muutenkin se on hiusten alla, joten se ei näy.
Siskolleni jäi pieni vamma oikeaan jalkaan, siinä menivät hermot jotenkin "sijoiltaan" tai jotain, mutta kuitenkin jos hän esim. kävelee pitkän matkan tai ajaa autolla niin jalassa kuulemma alkaa tuntumaan sellaiselta kuin muurahaiset kävelisivät jalalla. Ja otsaan hänelle jäi arpi, joka on plastiikkakirurgin ansiosta nykyään miltei huomaamaton.
Isälleni ei käynyt onnettomuudessa juuri mitenkään, hän heräsi siellä onnetomuuspaikalla jo ennen ambulanssin tuloa ja sairaalassa ei joutunut olemaan kuin neljä päivää.
Ihmettelinkin aluksi kun isä vain kävi katsomassa minua, ihmettelin miksi äitini ei käynyt siellä. Mutta en kuitenkaan kysynyt keneltäkään miksi äiti ei käy minua katsomassa, mietin vain itsekseni että kyllä se äiti ehkä huomenna jo tulee isän mukaan. Mutta sitten yhtenä iltana sairaalassa kun olin hoitajan kanssa pienellä iltakävelyllä sairaalan käytävillä, istuimme johonkin oleskelutilaan ja hän sitten sanoi että äitini ei selvinnyt siitä onnettomuudesta vaan kuoli. Sen jälkeen itkin joka päivä sairaalassa ja kun isä aina iltaisin kävi katsomassa minua niin hoitaja vain sanoi että äiti-ikävää on itketty yhdessä, sillä tämä hoitaja alkoi myös itkemään ku minä itkin, koska hänestä tuntui niin pahalta puolestani. - ruiskukka 85
Menneitä kirjoitti:
Turvavyöt oli kaikilla kiinni, jos turvavyöni ei olisi ollut kiinni niin olisin lentänyt tuulilasin läpi ja varmaankin kuollut.
Mulla ja mun siskolla oli molemmilla kallonpohjan murtuma ja olimme molemmat yli viikon koomassa teholla. Ja sairaalassa onnettomuuden jälkeen kaksi kuukautta. Mutta mitään pysyviä vammoja ei mulle jäänyt, paitsi otsan yläpuolelle jäi arpi isosta haavasta jossa oli ollut monen monta tikkiä, mutta se arpi on kyllä vuosien saatossa haalistunut ja muutenkin se on hiusten alla, joten se ei näy.
Siskolleni jäi pieni vamma oikeaan jalkaan, siinä menivät hermot jotenkin "sijoiltaan" tai jotain, mutta kuitenkin jos hän esim. kävelee pitkän matkan tai ajaa autolla niin jalassa kuulemma alkaa tuntumaan sellaiselta kuin muurahaiset kävelisivät jalalla. Ja otsaan hänelle jäi arpi, joka on plastiikkakirurgin ansiosta nykyään miltei huomaamaton.
Isälleni ei käynyt onnettomuudessa juuri mitenkään, hän heräsi siellä onnetomuuspaikalla jo ennen ambulanssin tuloa ja sairaalassa ei joutunut olemaan kuin neljä päivää.
Ihmettelinkin aluksi kun isä vain kävi katsomassa minua, ihmettelin miksi äitini ei käynyt siellä. Mutta en kuitenkaan kysynyt keneltäkään miksi äiti ei käy minua katsomassa, mietin vain itsekseni että kyllä se äiti ehkä huomenna jo tulee isän mukaan. Mutta sitten yhtenä iltana sairaalassa kun olin hoitajan kanssa pienellä iltakävelyllä sairaalan käytävillä, istuimme johonkin oleskelutilaan ja hän sitten sanoi että äitini ei selvinnyt siitä onnettomuudesta vaan kuoli. Sen jälkeen itkin joka päivä sairaalassa ja kun isä aina iltaisin kävi katsomassa minua niin hoitaja vain sanoi että äiti-ikävää on itketty yhdessä, sillä tämä hoitaja alkoi myös itkemään ku minä itkin, koska hänestä tuntui niin pahalta puolestani.Niin että olette sentään selvinneet onneksi hyvin,kun ei jäänyt mitään pahempaa pysyvää vammaa.Yhtenä iltana jumittuin tälle palstalle ja lueskelin täältä muiden juttuja,on monen kohtalo ollut murheellinen,joskin on uskomattomia pelastumisiakin rajuistakin kolareista.Kun tätä palstaa lukee niin saa uskonvahvistusta sille että turvavyöt ovat olleet osallisena monen pelastumiseen.
Minä olen ollut lapsesta asti uskollinen vöiden käyttäjä ja olen siitä muistuttanut aina muitakin perheenjäseniä,vanhemmat siskoni ja veli ovat välillä siitä hermostuneet mutta kun minä olin autossa ei kukaan ollut ilman vyötä,siitä piti topakka pikkusisko huolta.
Joskus 6 vuotiaana katselin telkkarista ohjelmaa jossa kolareissa olleet lapset kertoivat kohtaloistaan,se järkytti syvästi mm.eräs minun ikäiseni tyttö joka oli halvaantunut lievässä kolarissa kun ei ollut turvavöissä.Vyöt pelastivat vanhemmat ja tyttökin olisi selvinnyt jos...ja jos...liian monta jossaa.Silloin pikkusisko päätti että meidän perheelle ei näin saa käydä,ja samaa linjaa noudatan edelleenkin.
Tuo päättäväisyyteni kantoi sitten hedelmää eräänä talvena olin silloin 10 vuotias ja koko perhe matkassa,kun lumisateessa suistuimme tieltä,muistan sen kauhun kun auton keula on menossa ojan pohjalle.Äkkipysähdys olin keskipaikalla ja mulla oli vain lannevyö,niin kun sullakin muistelen menneitä kirjoittaja varmaankin,vyö kiristyi lantiolle ja puristi mahaa ikävästi,sitten löin pään polviin.
Paksusuoli puhkesi sekä hampaisiin tuli melko pahat vauriot muut selvisi lähes ilman vammoja,vöiden käytöstä muistuttava pikkusisko sitten loukkaantui kun muut ei.Tiesin silloin syyn siihen vaikka olin lapsi vielä silloin,että miksi mua sattui pahiten.
Kun nuorimman kohtalo on istua keskellä niin minunkin oli,mutta perheeni selvisi tästä en uskalla ajatella kuinka olisi ollut jos minä tai muut olisimme olleet ilman vöitä. - Nea 88
ruiskukka 85 kirjoitti:
Niin että olette sentään selvinneet onneksi hyvin,kun ei jäänyt mitään pahempaa pysyvää vammaa.Yhtenä iltana jumittuin tälle palstalle ja lueskelin täältä muiden juttuja,on monen kohtalo ollut murheellinen,joskin on uskomattomia pelastumisiakin rajuistakin kolareista.Kun tätä palstaa lukee niin saa uskonvahvistusta sille että turvavyöt ovat olleet osallisena monen pelastumiseen.
Minä olen ollut lapsesta asti uskollinen vöiden käyttäjä ja olen siitä muistuttanut aina muitakin perheenjäseniä,vanhemmat siskoni ja veli ovat välillä siitä hermostuneet mutta kun minä olin autossa ei kukaan ollut ilman vyötä,siitä piti topakka pikkusisko huolta.
Joskus 6 vuotiaana katselin telkkarista ohjelmaa jossa kolareissa olleet lapset kertoivat kohtaloistaan,se järkytti syvästi mm.eräs minun ikäiseni tyttö joka oli halvaantunut lievässä kolarissa kun ei ollut turvavöissä.Vyöt pelastivat vanhemmat ja tyttökin olisi selvinnyt jos...ja jos...liian monta jossaa.Silloin pikkusisko päätti että meidän perheelle ei näin saa käydä,ja samaa linjaa noudatan edelleenkin.
Tuo päättäväisyyteni kantoi sitten hedelmää eräänä talvena olin silloin 10 vuotias ja koko perhe matkassa,kun lumisateessa suistuimme tieltä,muistan sen kauhun kun auton keula on menossa ojan pohjalle.Äkkipysähdys olin keskipaikalla ja mulla oli vain lannevyö,niin kun sullakin muistelen menneitä kirjoittaja varmaankin,vyö kiristyi lantiolle ja puristi mahaa ikävästi,sitten löin pään polviin.
Paksusuoli puhkesi sekä hampaisiin tuli melko pahat vauriot muut selvisi lähes ilman vammoja,vöiden käytöstä muistuttava pikkusisko sitten loukkaantui kun muut ei.Tiesin silloin syyn siihen vaikka olin lapsi vielä silloin,että miksi mua sattui pahiten.
Kun nuorimman kohtalo on istua keskellä niin minunkin oli,mutta perheeni selvisi tästä en uskalla ajatella kuinka olisi ollut jos minä tai muut olisimme olleet ilman vöitä.Niin kun tietää että nyt sitä mennään metsään eikä muuta voi,se on hirveetä ja mulla seuraa usein uniinkin.
Meidän kaveriporukka jossa olin mukana takapenkillä suistui tieltä,ja kun tajusin että nyt ei muuta voi kun toivoa parasta ja luottaa turvavöihin,se tuntui pitkältä ja unissa etenkin.
Onko teillä vastaavia kokemuksia kuinka niistä olette selvinneet.Herään usein siihen kun mennään vauhdilla päin kuusta,huudan kauhusta ja herätän muut,
Fyysiset vammat jäivät onnekseni vähäisiksi kolarin rajuuteen nähden kiitos käyttämälleni turvavyölle. - Minna@
Sitahan puhutaan paljon lasten suojeluenkeleista...ehka se enkeli "istutti" sinut oikeaan kohtaan vastoin logiikkaa, koska "ei ollut sinun aikasi lahtea"...
Et valttamatta usko "naihin asioihin", mutta sanonpahan nyt kuitenkin mielipiteeni.
Uskon, etta jokaisella ihmisella on se tietty kuolinhenki aika tarkasti maaritelty tapahtuvaksi juuri silloin kun se tapahtuu...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko991556Kerran oltiin mekin kahdestaan
Saanko sanoa, että minua kyllä vähän huvitti jälkeenpäin? Olit kuin vapiseva jänis ketun vieressä valmis loikkimaan paik131246- 2341243
Persut yritti estää somalinaista väittelemästä lääketieteen tohtoriksi
Yrittivät saada hänet lähihoitajakouluun, vaikka pärjäsi hyvin koulussa. Nyt hän on yliopistossa väitellyt lääketieteen2701132Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi1791013- 1411010
Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151009Oikeasti, voitais mennä kahville
ja jutella niin kuin normi-ihmiset. Kyllä toivon sitä. En pelkää kohdata enkä istua sun kanssa samassa pöydässä. Miten o81999Yritin keväällä unohtaa sinut nainen
mutta siinä kävi niin, että ikävä tuli korkoineen takaisin. Niin että mikä taikavoima sinulla on minuun, sitä joutuu mie33842- 74839