olen reilut viisikymppinen nainen, eronnut ja yksinäinen. Ei ole sukulaisia eikä ystäviä tai tuttavia nykyisellä paikkakunnalla. jonkun mielestä on hyvä, että on töitä. Mutta se on ainoa, mitä on. ei ole ihmissuhdetta, ei ole omaa kotia, velkaa silmät ja korvat täynnä. Toivottomuutta. Mikään ei huvita, ei innosta, ei jaksa. En pidä itseäni viehättävänä enkä tunne itseäni naiseksi vaihdevuosien takia. tätäkö tämä on lopun elämää? Jos olisi rohkeutta, lopettaisin itseni.
yksinkö aina
tiutautilhi10
6595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin olen yli 50 vuotta, pian jopa 60 vuotta tulee täyteen. Eronnut olen miehestäni ajat sitten ja lasiakaan ei ole. Kaikki sukulaiset ovat pian kuolleet.
Minun elämäni tarkoitus on löytynyt kuitenkin yhteydestä Jumalaan. Uskon ja seurakuntatoiminnan kautta on muotoutunut myös sosiaalinen verkosto ja elän antoisa elämää.
En edes kaipaa miestä rinnalleni, jollei Herra itse johdata.
Mitkään tarot ja ennustelujutut eivät sinua auta. Käänny ongelmissasi elävän Jumalan puoleen.
Eikö muka auta? Erittäin hieno, rakkauden täyteinen tulkinta tuossa alla. Pystyyky raamattu samaan?
Olipa hieno viisas, valon ja rakkauden täyteinen tulkinta tuossa alapuolella. Aloittaja saa tuosta varmasti itselleen tarvitsemaansa apua. Ei voi olettaa, että raamatun tarinat auttavat kaikkia vaikka itselle on vastauksia löytynyt.
Nostin sinulle kortit Zen-tarot pakasta. En ole vielä kovin kauaa tehnyt tätä, mutta näin kuitenkin itse tulkitsisin korttien sanoman:
Olet tällä hetkellä oman menneisyytesi vanki ja muistelet luultavasti puolisoa josta olet eronnut. Koska kaipaat menneitä hyviä aikoja, sinulta jää näkemättä kaikki ne mahdollisuudet joita sinulla nykyhetkessä ja tulevaisuudessa on. Nyt on aika ymmärtää, että mennyt on mennyttä ja suunnata katse tulevaisuuteen. On aika olla avoin maailmalle ja kuunnella omaa intuitiotasi jotta kulkisit elämässäsi kohti onnea. Ikävöidessäsi menneisyyttä ja yrittäessäsi täyttää muiden asettamia vaatimuksia olet tukahduttanut oman elinvoimasi. Jos tämä itsensä tukahduttaminen jatkuu, jossain kohtaa tulet napsahtamaan joten nyt kannattaa etsiä jokin terve purkautumistie tälle patoutuneelle energialle sisälläsi. Hakkaa vaikka tyynyä, juokse kunnes et enää jaksa, kirjoita päiväkirjaa ja pura tukahdutetut tunteet paperille... tee ihan mitä tahansa mikä vain vapauttaa tuota patoutunutta energiaa. Älä jää odottamaan napsahtamista. Päästämällä padotun energian valloilleen pystyt paremmin eheytymään ja rauhoittumaan ja ennen kaikkea näkemään nykytilanteessa ja tulevaisuudessa olevat lukemattomat mahdollisuudet. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää uusia ystäviä ja sisältöä elämäänsä vaikkapa uusien harrastuksien kautta.
Suosittelisin Raamatun lukemista aloittaen vaikka Johanneksen evankeliumista tai Johanneksen kirjeistä.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Jeesuksen filosofioita on hyvä seurata, mutta siihen raamatun luku kannattaa jättää. Ei niistä tarinoista itselleen iloa saa.