25.7. Tukiainen: ”Kansa kivitti Senaatintorilla!!"

No niin. Siivotkaa tämän kirjoittaja jo pois johonkin laitokseen:

”Synttärini 37v. lähestyvät ja näen kokoajan outoja unia!

Näen jatkuvasti outoja ja kummallisia unia, juuri pari päivää sitten näin unen, jossa elämäni näytettiin minulle kuin filminauhalle yläasteelta lähtien lukion loppumiseen.

Näin unessa jokaisen luokkakaverini, jokaisen lauseen mitä minulle sanottiin, näin myös sen aikaisen ihastukseni nimeltä Antti, mutta olin liian ujo tehdäkseni yhtään mitään.

En seurustellut koko lukio ikäni aikana, tosin kävin ulkona silloisissa yökerhoissa kuten Planet Hollywood ja Fennia jne. En ollut koulukiusattu, minulla oli eräs läheinen ystävä, jonka kanssa kävimme laivaristeilyillä jne. enkä halunnut hengailla missään ostarijengeissä. Olin aina eritavalla pukeutunut ja pidin oman linjani jääräpäisesti, mutta sain olla rauhassa. Olin yksi luokkani parhaita oppilaita.

Uni jonka näin pari yötä sitten, siitä tuli läpi pelkoni, tai asiat joita olen käsitellyt kauemman aikaa. Olin jossain vaiheessa puettuna pelleksi, ja olin Senaatintorilla, jossa ympärilleni kerääntyi tuhansittain ihmisiä ja he alkoivat nauramaan minulle ja heittämään kiviä suoraan kasvoilleni.

Olin hädissäni ja tunsin kädenkosketuksen, samantyyppisen käden, kuin itselläni on, suhteellisen siron naisen käden. Julia otti minua kädestä kiinni ja veti minut yleisön joukosta läpi. Yhtäkkiä kaikki sulautuivat pelkäksi vahaksi ympärillämme.

Kun heräsin, huusin suoraa huutoa.

En voi kuvailla sanoin unia joita näen. Useampi uni on liittynyt myös seksiin, myös kyseinen uni käsitteli seksuaalisuutta kun kävin läpi sitä, miksi en ollut kenenkään kanssa kun kävin lukiota läpi. Se oli jotenkin kiihottavaa, pelkästään erään kundin katse silmiini sai väreet kulkemaan selkääni pitkin, eikä sillä ollut mitään tekemistä raa´an pornon yms kanssa. En muista enää untani kunnolla, se olisi pitänyt kirjoittaa heti ylös sen jälkeen kun näin sen.

En näe unia esim. Artosta. En näe unia muistakaan existäni, paitsi ensimmäisestä. Näen myös hyvin paljon unia Juliasta. Unet ovat konkreettisia, osassa niissä on joku varoitus minulle.

Kun olin vasta sairaalassa, koen sen myös suureksi varoitukseksi minulle.
Tuollaisia asioita ei saa ottaa itsestäänselvyytenä.

Tiedän, että Jeesus tulee pian, toisen kerran maailmaan, ja nähtävästi minut on jätetty tänne jotain tärkeää tarkoitusta varten. En tiedä miksi. Johanna Tukiainen” (7L 25.7. klo 05)