Vaikka emme ole kohdanneet pitkään, pitkään aikaan, niin mielikuvani sinusta ovat säilyneet silti erittäin elävänä. Unohdusta ei ole tapahtunut. Toivottavasti en ollut sinulle yhdentekevä. Ymmärrän, että käytökseni oli ristiriitaista suhteesi eri intressien taistellessa mielessäni vaikutuksesi voimakkuuden vuoksi. En ole kohdannut koskaan kaltaistasi ihmistä.
Olet maailman tärkein ihminen, m>n
PolultaanEksynyt
31134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miten hän tuli nyt mieleesi? Ajattelen samoin eräästä miehestä, mutta koska asiat meni niin kuin meni, niin luulen hänen haluavan pysyä minusta mahdollisimman kaukana.
Ja...missähän tämä tapahtui :)
Kuulostaa tutulta..tärkeä olet edelleen elämäni mies...
Kuulostaa tutulta...olet edelleen tärkeä elämäni mies...
positiiviselta kannalta. Sun intressit ja mielenkiinnon kohteet on olleet jotain muuta sillä hetkellä ja johdattaneet sut siihen pisteeseen jossa olet nyt. Elä sitä elämää, jonka olet valinnut ja nauti siitä. Tiedän itekin, että mielikuvat säilyvät, mutta onko niillä mitään todellisuuspohjaa?
En usko, että olet hän. Mutta mielikuvani säilyvät niin, että ne eivät saa sanottavasti lisäväriä ajan saatossa. Tämä ominaisuus on joissakin tapauksissa hyvä lahja, mutta toisaalta aikamoinen kirous.
Mitä jos laittaisit navikaattoriin tutun tien koortinaatit ja ajan vakka kohtaisitte toisenne jonka sinä torjut. Tiedä vaikka kaipaus muuttuisi hyvänolontunteeseen.
taas vaihteeksi..
Vaikeaa on ollut, kaiken kaikkiaan, ja joka kantilta. Syö se tällainenkin, epämääräisyys, ja toisen tunnetilojen arvailu.
Jaksaako enää, jos kohdataan. Kun kuitenkin niin mahdoton tilanne.
Päällimmäisenä mielessä oli se kipu jonka ristiriitainen ja lopulta kylmänviileä käytöksesi aiheutti.Koin, että minun tunteillani ei ole sinulle väliä vaikka muiden naisten on ja heistä kerroitkin.Sanoit kyllä myös erityisyydestäni, mutta teot puhuvat enemmän. Nyt ei enää tarvitse sinun vuoksesi itkeä, ei satu enää. Hyvää loppuelämää.
Suoraan sanottuna... en usko. Kaikki, siis ihan kaikki, näyttää aivan päinvastaista.
Hyvä mies, älä unohda minua. Odotan sinua yhä. On mennyt aikaa, mutten minäkään ole pystynyt siltä pieneltä näkemiseltä unohtamaan sinua.
En voisi unohtaa, olet mielessä päivittäin. Oikeastaan en voi ymmärtää tunteen voimakkuutta ja kestoa edelleen. Näen kasvosi mielessäni aivan kirkkaana ja hymysi piirtyy silmieni eteen, tunnen niin kuin emme olisikaan jollain tasolla erossa toisistamme.
Olet vain painunut mieleeni, en saa sinua pois, vaikka tahtoisin, se ei onnistu.
Kukaan ei ole ollut minulle merkityksetöntä
Tämä on aloittajalle.
Ensimmäisen kerran kun tulin ja esittelin itseni sinulle, minulta jäi pari sydämen lyöntiä väliin. Ajattelin että ei voi olla totta, upea, häkellyin. En meinannut pystyä keskittymään itse asiaan, jota olin hoitamassa. Ensimmäinen mielikuva sinusta oli, että siinä on tuleva mieheni. Kun puhuit ja kuuntelin ääntäsi, oli ihan sulaa vahaa. Seurasin vain liikkeitäsi ja eleitäsi ja meinasin unohtaa kokonaan oikean asian, miksi sinne olin tullut. Olet todella pitkä mies ja hyvin matala ääni ja silmissä jotain äärettömän vetoavaa. Kohta kaksi vuotta olen miettinyt, hukkasinko sinut. Kunpa maailma toisi sinut eteeni tavalla tai toisella.
Ah, ihana kirjoitus jollekin. Tämä saa minut melkein toivomaan, että olisin kuvaamasi pitkä mies :) mutta tuota olen aika pitkä nainen...muuten teksti osuu kyllä: pari vuotta, toive näkemisestä ja ihastuin itsekin mieheen. Ollaan siis kohtalotoverit, lentosuukko täältä!
Samanlaisia tuntemuksia koen joka päivä. Palaat vahvana mieleeni, aivan kuin olisimme eilen tavanneet - ja tunteneet vuosia. Jotain ihmeellistä tapahtui kohdatessamme, johon eivät päde mitkään järkiselittelyt. Hän on elämäni merkityksen tuojana täydellinen.
Kunpa polkumme kohtaisivat jälleen ja saisimme puhuttua asiamme selviksi, myös ne eri intressit.
Sanat tuntuvat riittämättömiltä kuvamaan sitä vaikutusta, jonka teit silloin aikoinaan. Mitä enemmän opin sinua tuntemaan, sitä syvemmälle upposit sydämeeni. Ja siellä olet edelleen.
Hienosti ja tunteikkaasti ajateltu, toivottavasti löydätte onnenne..
Ja maailman tärkein ihminen ja vain palstahöpinää. Jos joku on maailman tärkein, niin eikö silloin ansaitse muuta kuin palstahirnuntaa.
... Mikä erottaa ihmisen eläimistä.
Jos olisit hän, olet nähnyt merkityksesi silmistäni. Toivottavasti järjestät että tapaatte vielä.
Silmistä näkyy paljon. Odotan näkemistä ja on mulla jotain ajatustakin sen suhteen.
No, voithan vaalia tunnettasi maailmasi tappiin asti tekemättä mitään, eihän se mihinkään velvoita jos/kun et ilmeisesti muuta halua.
Tiedän ettet ole hän mutta tässä tarinani.
Tunnettu jo yläkoulu ajoista alkaen. Ihastuttu ,vihastuttu ja erottu vuosiksi.
Tavattu taas kun astutaan lähekkäin.
Hymyilty, ei mitään muuta.
Lihottu ,laihduttu ja kaihdettu toistemme seuraa.
Viimein ikävä valloitti minut kokonaan mutta ei sinua, kun viimeiseen yhtydenottooni vastaus oli hiljaisuus.
Se olisi ollut alku uuden elämän, mutta nyt se on ohi.
Kipuillaan kumpikin omillaan ja yritetään pärjätä.
Se vain tiedän, olisit ollut minulle täydellinen mies.
En osaa sanoa tästä muuta kuin sen, että jos olisit yhdentekevä käytöksesi ristiriitaisuus tuskin merkkaisi mitään. Jos taas et, se voi merkitä vähän liikaakin.
Teit lähtemättömän vaikutuksen, vaikka emme ole kohdanneetkaan, sanasi koskettivat ja koskettavat enemmän kuin tuhat sanaa. Tapaamista ei aina tarvita, usko pois!
Kuin myös, olen sen joskus raapustanut sinulle ja olen yhä sanojeni takana...
Tämä ei minulle, koska kohtaamisesta ei ole pitkää aikaa. Mutta haluan sanoa tähän, että hän on ollut aikuiselämässäni yksi tärkeä ihminen, ehkä tietämättäänkin. Ei missään tapauksessa yhdentekevä.
Jos olisit hän niin voisin sanoa ihan samoin.