Oletko onnellinen ja mitä siihen vaaditaan?

Ei ne varmaankaan ilkeyksissään niin tee. Yrittävät vain auttaa ja vahvistaa sinua. Ei se kerro siitä laisinkaan, ettäkö ei olisi luotettava. Näkevät ja lukevat vaan sinua rivien välistä.

Eräänkin lesken kohdalla, jonka tunnen niin hän ei vaan halua eikä uskalla päästää ketään, ei siis ketään, tarpeeksi lähelle. Se ei suinkaan johdu siitä, että ne lähipiirin ihmiset olisivat turvattomia tai epäluotettavia. Lähipiiri kuitenkin näkee lävitse, että olisi hyvä opetella päästämään lähelle, ei ole mitenkään terveellistä nostaa aina piikit pystyyn ja torjua kaikki vähänkään lähelle tulevat. Toki, yksin voi olla hyvä olla, mutta jos sitä yksinoloa jatkuu vuosikymmenet ja vain sen takia, että ei uskalla päästää tarpeeksi lähelle, vaikka kuinka edessä olisi Se Oikea kultakimpale, menettää kyllä ihan oikeasti tosi paljon. Täytyy uskaltaa elää, päästää vierelleen ja antaa itsestäänkin jotain, silloin voi kohdata vaikka mitä ja olla vaikka kuinka onnellinen. Keksimällä muista ihmisistä tekosyitä ja vikoja vain sen takia, että ei millään uskalla päästää lähelle, kertoo siitä, että henkilöllä on oikeasti tosi paha olla eikä oikeasti sitä elämää ole tarkoitettu elettäväksi niin. Nostamalla rimaa niin ylös, että kukaan ei täytä iki päivinä niitä kriteereitä kertoo vain siitä, että ei oikeasti halua tai uskalla päästää ketään lähelle. Eihän sitä millään tiedä, mitä tosi hyvää olisi edessä jos ei edes yritä. Ei kaikki ole aina vain pahaa, täytyy vain uskaltaa höllentää sen verran, että uskaltaa edes yrittää. Palkinnoksi voi saada vaikka mitä hyvää, muuten päästää ihan turhaan onnen valumaan käsistään. Ihan turhaan. Välittävät, luotettavat ihmiset pysyvät rinnalla vaikka hautaan asti. Täytyy vain sen verran uskaltaa heihin luottaa. Luotettavia, turvallisia ja rakastavia ihmisiäkin varmasti vielä on olemassa, täytyy vain uskaltaa antaa heidän olla sellaisia eikä heti ensimmäiseksi torjua joillain tekosyillä vain siksi, että pelkää itse niin hirveän paljon. Elämä tulee vain elämällä, samoin rakkaus, luottamus, turvallisuus jne.

Toki onnellinen voi olla yksinkin. Turvallisuutta ja vakautta saa myös olemalla yksinkin, mutta jos edessäsi on se elämäsi Se Oikea, miksi päästät hänet menemään vain sen takia, että pelottaa olla kaksin? Vahvempi osapuoli jossain asioissa voi vahvistaa ja vakauttaa sitä toista osapuolta toisissa asioissa ja toisinpäin esimerkiksi rauhallisen ihmisen läsnäolo rauhoittaa kummasti levottoman ihmisen läsnäoloa, kokeneempi ihminen voi neuvoa ja auttaa toista, vahvuudet ja heikkoudet täydentävät ja auttavat toista. Miksi tehdä asioista niin ylitsepääsemättömän monimutkaisia ja vaikeita kun vaan voisi hieman höllentää ja uskaltaa kerrankin elää. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, miksi se pitäisi elää peläten toisia ihmisiä ja onnea painamalla pää pensaaseen ja pupu pöksyissä juoksemalla karkuun?

Enpä voi kehua olevani onnellinen. Elän kylmässä ja henkisesti köyhässä, yksipuolisessa suhteessa, jossa en saa vastarakkautta. Ei ole siis kuin palanen, joka on puuttuva. Yksinkin on onnellisempaa ja sitä kohti mennään. Ja raha ei todellakaan tuo onnea.

Miksi sitten elät sellaisessa? Rahan, kulissien, statuksen, lasten, sukulaisten, muiden ihmisten mielipiteiden takia? Eikö ole rohkeutta irtaantua sellaisesta?

OnnellinenNäinkin: olen melko pitkälle samaa mieltä kanssasi kirjoittamistasi asioista. Juuri tuo, ettei anna pettäjien pilata myös loppuelämää, se on oleellinen pointti. Ne kun on jo pilanneet sen, mutta ettei anna pilata enää yhtään enempää - siinä se juju piileekin. Näin on ihminen itse vahvempi kuin aiemmin, kun oppii tajuamaan tuon. Ne pettäjät varmaankin tekevät sitä samaa ikuisesti ja se tulee kostautumaan ennemmin tai myöhemmin. Itselleen täytyy kuitenkin antaa uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia eikä voi jäädä ikuisesti pelkäämään "mitä jos seuraavakin suhde menee mönkään".