Mahdollisuus itsemurhaan

Typerää nuorelta. Sulla on hyvällä säkällä ainakin 70 vuotta aikaa toteuttaa tuo, pistä puukko pois, koska se on aivan liian sotkuista puuhaa. Jonkun pitää sit siivota joka paikkaa roiskunutta verta litrakaupalla. Veri alkaa nopeasti myös mädäntyä.

Paljon siistimpää on toteuttaa asia heliumilla, mutta vasta sitten kun eläkeikä alkaa kummitella tai sen jälkeen. Vain yksi elämä käytettävissä, koskaan ei tiedä mitä se tuo, ennekuin kortit on katsottu riittävän pitkälle.

Hei
Oletko saanut apua masennuksen hoitoon? Ymmärsin, että se on nyt lieventynyt, mutta tällainen "tapa" on jäänyt jäljelle? Muistathan, että voit aina puhua vanhemmillesi tai huoltajillesi. On myös muita tahoja, jotka voivat auttaa.
Tällaiset "pakkoajatukset" eivät vielä tarkoita, että tekisit mitään pahaa itsellesi. Voithan silti laittaa puukot ja köydet pois silmistäsi. Mutta tuollaisen ajatuksen tullen voisit kehittää tilalle vaikka toisen ajatuksen. Voisit esim. sanoa itsellesi: "Mene pois tyhmä ajatus. Minä olen arvokas ja tärkeä ihminen ja ansaitsen elää!".
Sinulla on yksi ja ainutkertainen elämä. Vaikka nyt tuntuisi kurjalta, tunne menee ohi ja elämä näyttää ihania puolia. Rohkaistu pyytämään apua, olet sen arvoinen!
Lämmöllä
Pappi Elisabet

Ja varmasti uskot heti jonkun kirkon mummomaisia sanoja...? :D Noh en minäkään osaa asiassa sinua kovin paljoa auttaa, mutta mie tiedän itsekin miten helppoa ois vaan luovuttaa ja antaa puukon tehdä tehtävänsä, sillä oon käyny lähes samaa läpi viimeset vuodet. Ja saanen kysyy sulta, että jos veitset kiinnostavat sinua edelleen, haluatko itse elää? Onko sinulla mitää unelmia yms. mitä voisit tulevaisuudessa tehdä? Olen itse alkanu päätyä siihen, että jos unelmat katoavat, alkaa vasta olla pahassa kusessa. Ja sinähän et ilmeisesti ole kokeillut vielä tehdä itsellesi mitään? On siinäkin jotain positiivista... Tiedätkö sie muute itse, miksi halusit/haluat satuttaa itseäsi?
Kasiluokka on kuulemma kaikkein vaiken luokka, ja silloin useimmat kaatuu,(koska on liian paljon opittavaa tai jotai) ja siksi kannattas nyt koota viimesinä päivinä ittensä, ettei masentus uudestaa.
Laitan tähä jotai jänniä juttuja jotka oon joku vuos sitte poiminu kaikkialta, tsemppiä sulle!!

En mäkään jaksa elää... Ainakaa kunnollista elämää --> aina ku yritän tehä jotai muuta ku maata kotona ja itkee, ni ahdistun iha vitusti that why koulu menee päin persettä. Tosin aina ku oon kavereiden seurassa ni joo mul on paskafiilis mutta en kykene itkee.
hyvä motivaattori mulla elämän jatkamiseen on se että itsemurha olis iha vitun itsekästä, varsinki koska aiheutan tän ite ittelleni. Ja sitten vielä vähän itsekkäämpi syy: en mä haluu kuolla.
Joten mun neuvo on et teet saman ku mää --> deal with it, jos et pysty keskustelee ni se on sun iha oma vika... mutta viiltely on ihan sama juttu ku itsemurha, iha vitun itsekästä!
Jollet pysty puhuun ni yritä, jos et yritä oma vika, mutta älä saatana mee tekee edes sille yhdelle (oletetusti useammalle) ihmiselle sitä et satutat ittees ja mitä todennäköisemmin sitä viel enemmän!
Joku outo laulu joka kuitenkin piristää :D
https://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q
Elämästä voi hyötyä olemalla onnellinen, pyri siis onnellisuuteen. Mutta mieti sitä ennen tarkkaan miten pääset siihen ja mitä kannattaa tehdä. Se voi vaatia vaikeita päätöksiä ja työtä, mutta elämäsi olisi hyödytön jos et tekisi sitä. Joten toteuta se, mikä tekee sinut onnelliseksi ja pidä siitä kiinni, kun olet päässyt siihen. äläkä ole liian ahne(pidä kiinni vanhasta ja älä hanki uutta), sillä ahneudella saatat joutua vain aloittamaan alusta, onnellisuuden tavoittelun.
Aina on parempi elää kuin jättää elämättä. Kuolema taas voi olla ikuista kun elämä ei. Kyllä täällä kaikki löytää onnellisuuden ennemmin tai myöhemmin, vaikka epätoivoisesti nyt tuntuisikin.
mieti tätä: mullaki on lievä masennus, kukaan ei tiiä sitä. harvan elämässä ei oo ees jotain paskaa, jollain vaan on pahemmat ongelmat ku toisilla. niitä ei tosiaankaan pidä vähätellä, vaan hakeutua hoitoon ja koittaa parantua parhaansa mukaan :) oo vahva ihminen, sellanen josta sietää olla ylpeä! se jos mikä on hienoa jos voittaa masennuksen! jos harkitset itsemurhaa, mieti että sulla on koko elämä edessä ja susta voi tulla vaikka mitä. ja ei se itsemurha sua itseäs niin paljon satuta, se satuttaa kaikkia sun lähimmäisiä. mieti: sun äiti huutaa sua syömään, mut sä makaat sängyllä. kuolleena. sun äiti käskee sun veljeä tulla hakemaan sut syömään ja se luulee et sä nukut. se menee sanoo sun äidille: sisko nukkuu ja se ei herännyt. sun äiti tulee herättää sut, vaan huomatakseen et sä oot kuollut. se alkaa kirkua ja lähettää sun veljen pois huoneesta. äkkiä sun isä tulee paikalle ja laskeutuu polvilleen lattialle. koulussa tulee ilmotus että sä oot kuollut, ja ne jotka on mahdollisesti kiusannut sua, vaipuu myös masennukseen, tietäen että se oli niiden vika. sun kaverit toipuu siitä vasta vuosien päästä, jos edes toipuu. sun perhe ei pysty jatkamaan elämää ilman sua. MIETI SITÄ!!!!
Tee asiota mistä pidät (esim. harrastukset,musiikin kuuntelu, liikunta, käsityöt tms) ja vietä sellaisten ihmisten kanssa aikaa joista pidät, joiden kanssa sulla on hyvä olo.
Kannattaa miettiä mistä ahdistuksesi johtuu johtuu ja voitko tehdä ahdistusta aiheuttavalle tekijälle jtn, jos et kuitenkaan näe ns selkeää syytä ahditkseesi nii nuoruuteen voi kuulua ahdistusta tms, kun hormoonit hyrräävät ja tunteet ovat vahvoja. jokainen käsittelee ahditusta omalla tavallaan. Useita auttaa asiasta jutteleminen ja kavereiden seura ei ainakaan ole pahitteeksi. Pahaan oloon ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan. Kokeilepa nähä joskus asioita mitkä sinulla on hyvin, vaikka ne olisivat kuinka pieniä tai mitättömän tuntuisia. Jos olo ei helpotu tai sinusta tuntuu että haluaisit jutella jollenkin muttet kykene/halua jutella läheisillesi kuten perheelle tai ystäville niin aina voit soittaa vaikka Nuorten puhelimeen tms googlettamalla löydät, tai voit mennä juttelemaan koulussa jollekin ammattilaiselle. Auttavia tahoja siis on ja anonyymistikin voi jutella luotettavien aikuisten kanssa jos siltä tuntuu.

Hei

Toivottavasti olet jo hiukan paremmalla mielellä. Olet saanut hyviä neuvoja. Tyttö01:lle kiitos ! Itse ajattelen, että jos mummomaista on lähettää kannustavia viestejä nuorelle ihmiselle hänen niitä pyytäessä, niin onpa hienoa olla mummomainen! :)
Emmeköhän me kaikki ole ikään ja sukupuoleen katsomatta samassa elämän veneessä ja meillä on velvollisuus ja tarkoitus pitää huolta toinen toisistamme.
Voimia ja jaksamista jokaiselle ikään katsomatta!

Pappi Elisabet