Sitä, minkälainen olin vielä viime syksynä ja loppuvuodesta.
Ikävöin...
itseäni
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joululoman jälkeen ollut pelkkä varjo entisestä. Toisaalta myös oppinut elämästä ja muuttunut myös hyvään suuntaan.
Minä en! Olen käynyt läpi helvetin ja mielestäni se on avannut uusia ovia jos mikä, sisälläni.
Oikeastaan näin myös omalla kohdalla, jos koittaa nähdä niitä positiivisia puolia.
Ainahan sitä voi muuttua, joten mikä estää sinua olemaan samanlainen kuin viime syksynä ja loppuvuodesta? Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua. Kyse on vaan uusien valintojen tekemisestä. Kaikki joskus erehtyy väärille poluille, mutta niille poluille ei tarvitse jäädä koko elämän loppuajaksi. Voimia sinulle!
Ei ole kyse mistään mitä olisin itse valinnut, mutta kiitos.
Enkä ole erehtynyt millekkään poluille, paitsi joskus kauan sitten olisin voinut olla vaan hiljaa.
No, tämä ikävä-palsta laskettakoon nyt poluksi jolle olen erehtynyt.
tähän, et joskus elämä murjoo meidät uuteen kuosiin ulkoisestikin ja peilistä katsoo ihan erilainen ihminen, kuin vuosia sitten. Tai sitten jollakin sairaudet ja terveys tekevät sen, että ei voi enää elää samalla tavoin, kuin ennen ja on asioita, joita ei voi tehdä samoin, jos ollenkaan. Näihin täytyy vaan tottua, mitä ei voi muuttaa.
Ja se on ihan pee...stä . Ainakin alkuunsa. On se.
Menneitä ei kannata ikävöidä, ellei suunta ole mennyt huonompaan suuntaan. On hyvä muistaa millainen oli jos siihen on tyytyminen tai sitten pyrkiä siitäkin vielä eteenpäin.
Mun mielestä menneet on menneitä eikä niitä kannata haikailla, nokka kohti uusia tuulia ja eteenpäin. Kun ollaan ikäväpalstalla voin tietysti olettaa ap:n ikävöivän jotain jotain itsestään. Joka tapauksessa parempaa tätä päivää.
Nyt sataa ja on lepopäivä, noh ei tässä koko päivää jaksa lepäillä, mä luulen et löysin itsestäni myös käsityöihmisen ja sehän mua ilahduttaa kovin.
Itseään täällä saa ikävöijä, mutta erehyppä jottain immeistä ikävöimään niin heti tulloo näitä->loukkauksia!:)
Mutta joo, mullakin on ihan helvetillinen ikävä ihteeni<3
Helpotuksen huokaus kun olen saanut itseni takaisin ja havahtunut taas siihen kuinka hyvä elämäni onkaan.
Muutkin saa tosiaan avautua tähän ketjuun, jos haluaa. Ei ole mikään mun oma "itsesääli"-ketju tms.
Mikä silloin oli toisin?
Olin elämäniloinen ja itsevarmempi. Nyt olo tuntuu ihan poljetulta.
Mikä siihen vaikutti?
Kaikenlainen mitä tapahtunut. En halua tarkemmin avata.
Eiku eteenpäin, sano mummu hangessa.