Käytöksesi ja sanasi olivat ristiriidassa.

Huulesi hymyilivät
mutta silmäsi olivat kuin terästä.
Äänesi oli pehmeä väärällä hetkellä.
Valheesi olivat aluksi vähäisiä
mutta kaunis naamio hävisi hitaasti
paljastaen valheiden monisäikeisen verkon.
Olit aina valppaana
ja joka hetki valmiina iskemään.
Vastauksesi tulivat aina viivyttelemättä.
Olin kiinni sinun verkossasi
mutta nyt minun on helppo mennä:
et koskaan nähnyt sydäntäni, vain itsesi.
En koskaan nähnyt sydäntäsi,
vain valheiden kuoren.

Luulit valheidesi suojelevan sinua
ja niin ne tekivätkin.
Ne suojelivat sinua minulta.
Ne suojelivat sinua elämältä.
Ne suojelivat sinua rakkaudelta.

Sinä laadit säännöt.
Sinä laadit käsikirjoituksen.

Ei, et se ollut sinä.
Minä annoin sinulle vallan.
Minä noudatin sinun sääntöjäsi.
Minä noudatin sinun käsikirjoitustasi.

Miten helppoa tuon toteaminen onkaan jälkikäteen.
Miten rakastankaan opetustani!
Miten rakastankaan voimaani!