todellakin tapahtunut kaikenlaista. Ajattelen niitä nykyään hulluina "nuoruusvuosina". Se oli keino irrottatautua menneisyyden painolastista, oma erityinen tapani. Enhän ollut elänyt hurjia nuoruusvuosia. No en juuri nytkään, koska se ei ole minulle tyypillistä käyttäytymistä. Kaikki se on mennyttä, mitä siitä sen enempää. En osaa olla vihainen kenellekään, mitä hyötyä siitä olisi. Edelleen elän ihan omana itsenäni, jos se jotakuta häiritsee niin sille en voi mitään. Minussa oleva lapsi-aikuinen yhdistelmä pitää kyllä pintansa.
Vuosien varrella on
hauskaakinonollut
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.