Kesälomareissun satoa

Tässä muutamia havaintoja väyliltä kesälomareissulta, joka tänä kesänä vietettiin etelärannikolla valitettavasti alle 2 vk pituisena.

Länteen mennessä kryssittiin lähes koko matkan, eikä muistu mieleen yhtään uhkaavaa lähitilannetta toisen veneen kanssa. Liikennettä toki oli, mutta sääntöjä noudattaen ja pienellä pelisilmällä kohtaamis- ja ohitustilanteista selvittiin mainiosti.

Satamien osalta pisti silmään, että yllättävän usein saapuva vene oli vain osittain valmisteltu laituriin tuloon. Joskus oli vain yksi kiinnitysköysi valmiina, joskus vain yksi tai pari fendaria. Kolahtelujen riski oli ilmeinen, ja näytti niitä tapahtuvankin. Onneksi ei sattunut omalle kohdalle.

Eniten huolestuttavia tilanteita merellä tuli, kun väylä kapeni ja muutoin harvahkon liikenteen aikana juuri kapeikon kohdalla muodostui nopeiden ja usein isojenkin veneiden suma, missä kulki pahimmillaan molempiin suuntiin useita isoja veneitä rinnan tai aivan peräjälkeen. Hitaalla purjeveneellä oli jokseenkin ikävää olla siellä suman keskellä, myös syntyneen jyrkän ristiaallokon takia joka kerran myös aiheutti vahinkojiipin, onneksi kevyellä tuulella. Eikä siellä hitaammilla moottoriveneillä kulkevilla näyttänyt olevan yhtään sen mukavampaa.

Näitä tilanteita sattui mm. Hiittisten Idskärin kapeikossa sekä Hangon läntisen pienveneväylän Hamnskärin kapeikon S-mutkassa, missä näkyvyys on kaiken lisäksi rajoitettu. Olisikohan nopeiden moottoriveneiden kuskeilla mahdollista ajoittaa ohitukset muualle kuin tällaisiin paikkoihin? Turvallisuus ainakin kohentuisi.
Itse ainakin pyrin tekemään ohitukset avoimemmilla vesillä, jotta turvallista tilaa riittäisi muillekin.

Eräs hieman hiuksia nostanut kohtaaminen sattui myös Tvärminnen sisäväylän kapeimmassa viittaportissa, kun vastaan tuleva moottorilla kulkenut purjevene ajoitti kohtaamisen juuri viittojen kohdalle. Tilaa ei jäänyt paljon.

Matkan ehkä töykein tapaus oli kuitenkin Barösundin huoltoasemalaiturissa. Olimme lounastaneet ja siirryimme kauppalaiturilta kohti huoltoasemalaituria septitankkia tyhjentämään, kun epäonneksemme juuri ennen meitä siihen kiinnittyi eräs 43,1-jalkainen purjevene. Tälläista nyt sattuu, mutta hämmästyksemme oli melkoinen, kun tankkauksen/tyhjennyksen jälkeen ko. veneen miehistö vielä kylmän rauhallisesti poistui kahvilaan ja kauppaan, jättäen veneensä blokeeraamaan pääsyn septiasemalle ainakin 10-15 minuutiksi! He olivat varmasti huomanneet, että olimme odottamassa vuoroamme. Teki kyllä mieli kiinnittyä ko. veneen kylkeen ja vetää septityhjennysletku sen kannen yli, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä.

Itselleni matkan opetukset, jotka suosittelen myös muille, olivat:

1) Käyttämällä hieman pelisilmää sekä kaasukahvaa (purjeveneessä skuutteja) on helppoa säädellä välimatkat samaan suuntaan kulkeviin veneisiin siten, että vältetään “sumat” kapeikkojen kohdalla. Myös vastaantulevien osalta on ihan viisasta säädellä vauhtia siten, että ei tarvitse kohdata juuri kapeimmissa väleissä. Annankin täydet pisteet sille ison nopean matkaveneen kuskille, joka Porkkalanniemen kapeikossa teki juuri näin. Se valitettavasti jäi yksittäistapaukseksi.

2) Hieman ystävällisyyttä ja toisen huomioimista muutenkin, niin kaikilla on parempi olo! Saimme onneksi myös tällaista kohdallemme, ja silloin onkin helppoa antaa vastavuoroisesti muille ja matkalta jäikin hyvä fiilis.