Eli kysymys teille joilla on ollut vastaavaa ongelmaa. Olen lähivanhempi ja olemme eronnet melkein 10 vuotta sitten, lapset ovat jo yläasteikäisiä. Katkeroitunut exä jaksaa jatkaa piinaamistaan milloin milläkin keinolla, itse laskeskelen päiviä kun lapset täyttävät 18, jonka jälkeen ei tarvitse sietää kuraa exältä enää, mutta loppuuko se silloinkaan, eli onko muilla kokemusta vastaavasta.
Loppuuko katkeruus lasten täysikäisyyteen?
vieläjaksaa
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jatkaa yhäriruikkupaskaa; ja kukakohan se katkera olikaan valehdellessaan lapsen olosuhteet "viranomaisten" kanssa perättömässä lausumassaan;
estäessään isän huollon ja lapsen asumisen osittain myös isällään lapsen toiveiden mukaisesti heittäytyessään tarkoitushakuisesti "viranomaisten" suosiollisella avustuksella ja valehtelulla yksinhuoltajaksi ja yhteistyökyvyt-tö-mäksi, haluttomaksi sopia yhteisiä lapsia koskevia asioita lapsen par-haaksi eli kukakohan olikaan se katkera piinatessaan entistä puolisoaan vastoin lapsen etua ja oikeuksia vanhempaansa, isäänsä vaihtaessaan jopa lapsen nimiä katkeruudessaan..
Ei välttämättä lopeta, mutta virallisesti hänellä ei ole mitään asemaa sen jälkeen, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Luultavasti hän ainakin yrittää jatkaa.
Lopettakaa tämä jatkuva rienaaminen. Katsokaa ensin malka omasta silmästänne, sillä ihan varmasti teillä on osuutta kaikkeen. Jos olette eroon lähteneet, kestäkää myös seuraukset toista mollaamatta.
On suorastaan hävettävää että tulette aukomaan suutanne tänne ja joka paikakan, ette ole maailman napa ja kaikessa oikeassa, kyllä te olette ihan samaa rahvasta kuin on entisenne tai uutennekaan.
Tietysti on poikkeustapauksia ja niitä hoitaa muut tahot, nekään eivät kuului tänne juoniteltaviksi.
Perheiden asioita ei ruodita ja toisen elämää pilata. Se että toinen yrittää eron jälkeen pitää yhteyttä ja äänensä kuuluviin lasta koskevissa asioissa tai jopa vielä keskeneräisissä ja käsittelemättömissä suhteen särkemisen ja talousasioissa on ihan oikein, sinulla eikä toisellakaan ole yksin oikeutta määritellä asioita.
Mikä yhdessä on tehty, se pitää yhdessä toista kunnioittaen myös purkaa ja sopia lasten asiat niin hyvin, että lasten ei tarvitse enää enempää kärsiä, sillä heille jo ero on ollut tarpeeksi syvä shokki. He selvittelevät sitäkin pitkin elämäänsä, ei se mene ohi, vaikka kuinka toivoisitte,
Ja se että lapsenne ei ehkä menesty koulussa tai joutuu vääriin porukoihin, silloin kannattaisi miettiä, mitähän olen lapseni kanssa elämässä yhdessä tehnyt ja varsinkin eron muistinko aina koko lasta. Olen kuullut eronneen suusta sanat ja varmasti ovat aika monelle eronneelle aivan yhtä pitävät. Tämä sanoi, että ei hän muista mitään ei lapsista ei omasta elämästään ja monia asioita on kateissa.
Nyt häntä harmittaa kovasti, sillä vasta muutaman vuoden päästä hän on tähän päässyt, että huomaa, miten lukossa on ollut.
No tähän todella tarvita sitä uutta. mutta kun se usein juuri pahimpaan aikaan ilmestyy, jää se surutyö tekemättä ja edessä se on ihan varmasti, toivottavasti siitä selvitään.
Itsellä myöskin kokemusta vuosia kestäneestä exän katkeruudesta ja kiusaamisesta. Nuorin lapseni tulee täysi-ikäisekseen muutaman kuukauden päästä. Tyttö on täysin edelleen isänsä lumoissa, selittää alkoholiongelmasta johtuvat isän oharit itselleen parhain päin, ei halua nähdä totuutta. Ero on hänen mielestään edelleen vain minusta johtuva, kohtelee minua epäaasiallisesti välillä, ei hyväksy miesystävääni jne. Toinen lapseni on täysin realistinen ollut aina. Mietinkin nyt sitä, voisinko lapselle,kohta aikuiselle neutraalisti yrittää kertoa totuuden: alkoholismi, isä ei ole koskaan maksanut elareita tai mitään muutakaan lapsille,epäluotettavuus, henkinen ja jopa fyysinen väkivalta. Haluaisin kyllä että välit isän ja tyttären välillä säilyisivät , mutta itse olen väsynyt olemaan se syntipukki kaikkeen.
Mitä tarkoittaa: jopa väkivalta.
Piti vielä sanomani. Kyllä se tytär vielä tulee huomaamaan mitä on alkoholismi, jos alkaa hyysäämään isäänsä. Siitä sinun on turha huolta kantaa , kyllä alkaa tajuamaan kun aikuistuu.
Elatusmaksuista sen verran, että kelaltahan olet elarit saanut. Ulosotto hoitaa sitten perinnät isältä. Että kyllä se maksaa, jos vaan on jotain perittävää, korkojen kanssa. Toisaalta jos sillä miehellä ei ole varaa juomisen takia, jää yhteiskunnan piikkiin.
yh-ruikut; kannattiko ryhtyä yksinhuoltajaksi ja viedä lapsen isältä se huoltajuus ja tasavertainen vanhemmuus; asuminen yhteisen lapsen kanssa valehtelemalla lapsen olosuhteet katkeruudessaan ja sairau-dessaan viranomaisten kanssa ja/ tai avustamani siitä mitä todelli-suudessa on tapahtunut ja mitä lapset ovat lausuneet ja toivoneet...
Kannatti, sain suht hyvät elarit ja ei ollut sitä kyttäävää vittuilevaa katkeraa exää. Vaan ihan fiksu mies, joka maksoi elarit ajallaan ei puuttunut mihinkään ei kytännyt eli omaa elämäänsä, antoi meidänkin elää omaamme. Otti lastaan luokseen silloinkun hänelle sopi, en koskaan sanonut ei . No nyt lapsi on lähes aikuinen, jäi hyvä mieli niin erosta kuin yksinhuoltajuudesta, kyllä.
Samaa mietin. En usko, että loppuu, luonnehäiriöinen exä ei katkeruudestaan pääse koskaan. Järkyttäviä tekoja on katkeruudessaan tehnyt, lapsia käyttänyt aseinaan. Sairas mieli ei parane. Mutta kun nuorimmaisinkin täysi-ikäisyyden saavuttaa, minun ei koskaan enää tarvitse lapsiin liittyvissä asioissa olla exän kanssa missään yhteyksissä, näin olen asian ajatellut. Odotan sitä päivää.
vieläpä jaksaa jatkaa yhäriruikkupaskaa; ja kukakohan se katkera olikaan valehdellessaan lapsen olosuhteet "viranomaisten" kanssa perättömässä lausumassaan; estäessään isän huollon ja lapsen asumisen osittain myös isällään lapsen toiveiden mukaisesti heittäytyessään tarkoitushakuisesti "viranomaisten" suosiollisella avustuksella ja valehtelulla yksinhuoltajak-
si ja yhteistyökyvyttömäksi, haluttomaksi sopia yhteisiä lapsia koskevia asioita lapsen parhaaksi eli kukakohan olikaan se katkera piinatessaan entistä puolisoaan vastoin lapsen etua ja oikeuksia vanhempaansa, isään
sä vaihtaessaan jopa lapsen nimiä katkeruudessaan..
Kumma kyllä mieheni poika täytti juuri 18 vee ja otti heti yhteyttå isäänsä (katkera ex-vaimo ei ole antanut ottaa kun lapsi on asunut äidillään) ja pyysi kylään omaan ensi asuntoonsa. Eli kyllä ne lapsetkin sitten ymmärtävät kun tulevat täysi-ikään, että kuka on manipuloinut ja ketä.... Tais poika vielä sanoa isälleen, että nyt ei tarvii enää kummankaan äidistä välittää...