Olen 19-vuotias tyttö. En tiedä mitä tunnen enää. Olen aiemmin viiltänyt itseäni ja käyttänyt välillä alkoholia liikaa. Vanhemmat eivät kuulu elämääni. Olen laittanut varallisuuteni viulun soittamiseen ja autoon (itsetienaamat, vanhempani eivät koskaan ole antaneet minulle rahaa). Ystäväni yksi toisensa jälkeen lakkaavat välittämästä ja sisarusten huomio kiinnittyy oman parisuhteen luomiseen. Miehille olen vain seksuaalinen objekti. Olen käynyt kriisikeskusteluissakin. Nyt harkitsin jo masennuslääkkeiden väärinkäyttämistä. Pidän itseni kasassa autoilun ja musiikin avulla. Jos läheiselläni on joku vinossa, koitan tehdä kaikkeni häntä auttaakseen. Automaattisesti sitä alkaa olettamaan, jos joku tekisi samoin.. Lapsuuteni on myös traumaattinen.
Mitä voin enää tehdä elämäni pelastamiseksi?
Mitä voin enää tehdä elämäni pelastamiseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lopeta vikinä.
ei kuullosta helpolle elämälle tyttö 19vuotta.olisiko sinulla mitään muita asioita musiikin ja autoilun ja viulunsoiton lisäksi jotka antavat voimaa?mistä oikein tykkäät?onko sinulla ketään ihmistä jolle voisit puhua luottamuksella?ei täällä yksin saa kukaan olla ja elää elämäänsä.sinäkin olet tärkeä ihminen .oikeasti.ethän rakas ota masennuslääkkeitä väärin tai viillä?ymmärrän kyllä pahan olosi.itse olen kokenut kans kaikenlaista.oon eläkkeellä ollut sinun ikäisestä alkaen.kun täällä ei kuntouteta mielenterv.kuntoutujia kunnolla suomenmaassa.nyt oon 35vuotta(nainen).mä unohdin mun nimimerkin mikä se oli oikeesti niin laitan uuden.kirjoitin vastauksen yhteen toiseenkin kirjoitukseen.nyt keksin sellaisen jota käytän vastakin.(pöljä minä)
oletko saanut nukuttua?itse en nukkunut viime yönä.mutta ens yönä sitten taas.
kyllä asioista voi selviytyä.älä anna periksi.olet ollut ihana ystävä monelle.ja toi on epäreilua jos muut ei ole samoin
apuna.
ja aina ei tarvi jaksaa.pääasia että selviytyy.ja kaikki tunteet on ohimeneviä.ne hankalatkin
kerro kuulumisiasi jos haluat :) voidaan kirjoitella jos haluat
t.hipsuliinu
Voi, älä nyt menetä toivoasi. Itsekin olen sen meinannut monesti menettää, mutta jotenkin vielä keikun täällä. Sairastuin sinun iässäsi ensimmäisen kerran masennukseen ja halusin todella pitkään vain kuolla. Sitten muutama vuosi sen jälkeen löysin ihmisen, jonka avulla tulin onnelliseksi, mutta myöhemmin tuokin ihminen hylkäsi minut ja masennuin jälleen vakavasti... Onneksi sinulla on edes tuo viulusi, minullekin musiikki on hyvin tärkeää. Jos haluat, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected] Kerro vaikka, millaista musiikkia soitat :) Olen siis 26-vuotias mies.