Uusperhe muodostuu eronneista henkilöistä ja heidän lapsistaan. Usein toisen lapset elävät äitinsä kanssa ja miehen käyvät parin viikon välein vierailulla.
Kun se ero alkaa tuntumaan ainoalta ratkaisulta, toivon, että teillä olisi voimia kertoa siitä omille vanhemmillenne ja monestakin syystä. Ja toivottavasti vaikka olisi nolojakin asioita mukana myös salaamatta sitä kolmattakin pyörää. Alussa heille saattaa olla hyvinkin vaikeaa nähdä asioita, mutta heillä tilanne on uusi ja shokki kuten omille lapsillennekin, kuitenkin tässä eivät pääsisi kaiken maailman juoruajat lapsianne ja vanhempianne tallaamaan.
Ja sinä uusi ihminen joka olet työntynyt mukaan ennen lopullista eroa, koita ihmeessä ymmärtää millainen shokki asia on näille lapsille ja vanhemmille, kuten luultavasti omillesikin.
Koettakaa ihmeessä säilyttää suhteet, se on hyvin tärkeää niin itsenne, lapsienne eritoten ja vanhempiennekin kannalta.
Äiti ei koskaan jätä lapsiaan, vain sairas sellaista tekee ja hän tarvitsee apua sairauteensa.
Jos alatte kantamaan vihaa siitä, että vanhempanne ovat joutuneet aivan yllättäen näihin asioihin mukaan ja joutuvat käymään sitä valtavaa tunnemyrskyä myös omalla tavallaan ja lapsenne myös omallaan. Lapsille tilanne on todella ristiriitainen, vaikka se teistä itsestänne kuinka siltä tuntuisi, näin vain ei ole.
Vanhemmat eivät hylkää he tarvitsevat vain aikaa sopeutua ja aika on riippuvainen siitä, miten paljon olette salanneet asioita, jotka sitten putkahtelevat eri kautta vanhempienne tietoon ja ilkeämielisten vielä "puukottaessa selkään"-
Siis uusi tuleva jos voisit vaikka siirtää sitä tulemista siihen saakka, että se ero olisi edes lopullinen ja kunnioittaisit noita lapsia, et räyhäisi heille uusia oppeja vaan antaisit tuke lasten omalle vanhemmalle olla pienten lastensa kanssa myös lähekkäin. Lapset tarvitsisivat sitä kaikkein eniten, kunnioita myös toisen vanhempia äläkä ala aivopesemään rakoa heihin lapsensa ja lastenlastensa kanssa tai päästä heitä tapaamaan toisiaan.
Niin hävettäähän se uskottomuus, mutta se häpeä pitää kestää ilman vihanpitoa omille lapsille ja vanhemmille, sillä ero uskottomuuden vuoksi on oma valintanne.
Myös entinen puoliso, turha häntä on vihata ja mollata, on saattanut olla kuten ennen miehet olivat, että ei oikein lasten kasvatukseen tai kotitöihin ole tarttunut, mutta elämme tässä niin sanottua murrosvaihetta, paljon on jäljellä vielä tuota vanhaa kantaa , eikä se saisi olla syy eroon. Sillä voihan sitä hiljalleen luoda sen oman elämän kanssa jonkinlaista muutosta tähän, mutta ei se mene hetkessä perille ja paljon riippuu siitä miten sanotaan asia, ymmärrettävästi kunnioittaen toista vai moittimalla.
Kun se ero alkaa tuntumaan ainoalta ratkaisulta, toivon, että teillä olisi voimia kertoa siitä omille vanhemmillenne ja monestakin syystä. Ja toivottavasti vaikka olisi nolojakin asioita mukana myös salaamatta sitä kolmattakin pyörää. Alussa heille saattaa olla hyvinkin vaikeaa nähdä asioita, mutta heillä tilanne on uusi ja shokki kuten omille lapsillennekin, kuitenkin tässä eivät pääsisi kaiken maailman juoruajat lapsianne ja vanhempianne tallaamaan.
Ja sinä uusi ihminen joka olet työntynyt mukaan ennen lopullista eroa, koita ihmeessä ymmärtää millainen shokki asia on näille lapsille ja vanhemmille, kuten luultavasti omillesikin.
Koettakaa ihmeessä säilyttää suhteet, se on hyvin tärkeää niin itsenne, lapsienne eritoten ja vanhempiennekin kannalta.
Äiti ei koskaan jätä lapsiaan, vain sairas sellaista tekee ja hän tarvitsee apua sairauteensa.
Jos alatte kantamaan vihaa siitä, että vanhempanne ovat joutuneet aivan yllättäen näihin asioihin mukaan ja joutuvat käymään sitä valtavaa tunnemyrskyä myös omalla tavallaan ja lapsenne myös omallaan. Lapsille tilanne on todella ristiriitainen, vaikka se teistä itsestänne kuinka siltä tuntuisi, näin vain ei ole.
Vanhemmat eivät hylkää he tarvitsevat vain aikaa sopeutua ja aika on riippuvainen siitä, miten paljon olette salanneet asioita, jotka sitten putkahtelevat eri kautta vanhempienne tietoon ja ilkeämielisten vielä "puukottaessa selkään"-
Siis uusi tuleva jos voisit vaikka siirtää sitä tulemista siihen saakka, että se ero olisi edes lopullinen ja kunnioittaisit noita lapsia, et räyhäisi heille uusia oppeja vaan antaisit tuke lasten omalle vanhemmalle olla pienten lastensa kanssa myös lähekkäin. Lapset tarvitsisivat sitä kaikkein eniten, kunnioita myös toisen vanhempia äläkä ala aivopesemään rakoa heihin lapsensa ja lastenlastensa kanssa tai päästä heitä tapaamaan toisiaan.
Niin hävettäähän se uskottomuus, mutta se häpeä pitää kestää ilman vihanpitoa omille lapsille ja vanhemmille, sillä ero uskottomuuden vuoksi on oma valintanne.
Myös entinen puoliso, turha häntä on vihata ja mollata, on saattanut olla kuten ennen miehet olivat, että ei oikein lasten kasvatukseen tai kotitöihin ole tarttunut, mutta elämme tässä niin sanottua murrosvaihetta, paljon on jäljellä vielä tuota vanhaa kantaa , eikä se saisi olla syy eroon. Sillä voihan sitä hiljalleen luoda sen oman elämän kanssa jonkinlaista muutosta tähän, mutta ei se mene hetkessä perille ja paljon riippuu siitä miten sanotaan asia, ymmärrettävästi kunnioittaen toista vai moittimalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanot ettei äiti jätä koskaan lapsiaan . Miksi leimaat sairaaksi ihmisen joka ei kykene tenavien ylläpitoon?