vielä rakastua. On sellainen tunne sisällä, kun se melkein sattuu ja silti on niin ihanaa.
Ei oikeen saa untakaan silmään, kun ei malttaisi edes nukkua ollenkaan. Kun kuitenkin valvotun yön jälkeen olisi edes vähän nukuttava. Kertokaa onko se nyt oikeesti sitten sitä, rakkautta?
Ei oikeen saa untakaan silmään, kun ei malttaisi edes nukkua ollenkaan. Kun kuitenkin valvotun yön jälkeen olisi edes vähän nukuttava. Kertokaa onko se nyt oikeesti sitten sitä, rakkautta?
Vastaukset 53
Vanhimmat
Voi hellanlettas sentään. Oikeen sattuu kun on ihanaa.
Hei, rakastuntu!
Miksi ihmeessä ei 5-kymppisenä voisi rakastua?
Tottakai voi. Minä en ainakaan tunne itseäni vanhaksi. Ja sitä paitsi, piti odottaa melkein 5-kymppiseksi, kunnes sain kokea mitä oikea rakkaus on. Vasta nyt sen tiedän.
Älä nyt ihmeessä hannaa vastaan, rakastu ja nauti elämästä täysillä.
Tietenkin voi. Hellanlettas tyyppinen ilmaisu siitä kaikelle kansalle saa ikäiseni ihmiset näyttämään tosi typeriltä.
ei kun nautit niin että varpaankynnet nousevat kippuraa. Rakastuminen on juuri tuota. Anna palaa ,olen onnellinen ,että rakastuit. Maailma on tuolloin niin ihanaa ja kaunista vaikka räntä huikkisi taivaalta. Onnea!
vasta sitten kun olet muutaman kerran tavannut.
Pari kinkkistä periaatekysymystä on selvitetty ja koko suku iloitsee onnestanne.
Moni tällä kohdalla sanoo, että sehän on kahden kauppa, mutta valitettavasti asia ei ole niin silloin kun on lapsia entisestä elämästä ja niiden kanssa on hyvät välit.
Mulla itsellä oli yksi hieno nettijuttu, mies tuntui kirjeenvaihdossa ja chattailussa ihanimmalta mieheltä maan päällä, hän vaan lopetti yks kaks mitään sanomatta.
Olimme jutelleet niin kauan että ei tarvinnut suurtakaan "salapoliisi" työtä tehdä, että sain selville hänen oikean henkilöllisyyden.
Siihen paikkaan loppui mun "sydänsurut".
Lopuksi kuitenkin, mitään ei saa jos ei uskalla antautua rakkauteen, sanoo kokemuksen äänellä, nyt onnellinen nainen.
sait selville cattiystävän henkillöllisyyden.Onko sellanen mahdollista?
muuten kuin, että henkilökohtaisesti kertoo itsestään niin paljon.
Asuimme samassa kaupungissa. Parempi oli että hän lopetti ennen tapaamista, tapaamiseen se olis kuitenkin loppunut syystä ettei hän ollut kaikessa rehellinen.
Kuule, kyllä tuo sinun kirjoituksesi kuulosti niin tutulta. Miten sitä voikin niin retkahtaa johonkin nettimieheen??? Minulle kävi sanoin kesällä 2001.
Silloin olin onneton, mutta nyt koko juttu naurattaa. Olen naimisissa kaiken höyrähdyksen lisäksi.
Tämä netti on sellainen paikka, että kun oman aviomiehen kanssa menee huonosti, täältä löytyy helposti "lohduttaja", joka on niin "ihana".
Voi pyhä yksinkertaisuus, eikö me ihmiset koskaan opita?? Nähtävästi ei.
että elämä olisi ollutta ja mennyttä tällä iällä.
Mutta kaikenlaisia ihmeitä saattaa sattua näin
kaamoksen aikaan, sillä onhan siinä sitä taikaa
josta olen niin paljon kirjoittanut.
Minulle on annettu vielä yksi mahdollisuus
kokea mitä onni voi olla ja minkälaisen
mylleryksen se voi saada aikaan vielä tällä
iällä, aivan uskomatonta!
Sain myös työpaikan itselleni joten
onneni on täydellinen. Suokaa se minulle!
Voi olla että saatte lukea riimejäni entistä
enemmän.
on hyvä että elämässä tulee niitä iloisia aikoja jolloin kaikki muuttuu paremmaksi!
se tulee suoraa sydämestäni!
taitaa olla näit'Donnien juttuja rakkaudesta.
Ei kukaan joka tällä palstalla esiintyy voi
enää rakastua.Ei aivoissa ole sellaista
kohtaa jolla tunnetaan tunteita. Se on nyt
vaan pelkkää oleskelua, ilman tunne-elämää.
molemmat lohkot ovat vielä tallella vaikka
se tunnelohko on nyt vallannut pääni täysin.
Eikä sitä voikaan enää rakastua kun
on sitä jo. Se on kuule nyt yhtä tunteilua
ilman oleskelua.
En ole tiennyt, että joillain voi tunne-elämä
olla tallella. Yleensä se on pahasti vaurioitunut
näissä elämän pyörteissä. eikä ihminen samaa
virhettä tee montaa kertaa, on oppivainen.
tiedät. Ei tunne elämä aina vaurioidu vaan
joskus menee hiljaisempaan paikkaan keräämään
voimia tullakseen tuplasti voimakkaampana takaisin.
Ihminen tekee yhä uudestaan ja uudestaan
samat virheet mutta eri muodossa.
asenteella varmasti tapahdu mitään. Pitää olla rehellinen ja antaa niiden tunteiden tulla sieltä näkyviin. Se on vaan silleen.....
mihin lopputulokseen olet tullut luettuasi
ketjun, voiko tässä iässä enää rakastua vai
onko se tarkoitettu vaan 20 pelkästään?
varmasti. Tuossa yön jälkeen nukuttuani olen entistä varmempi asiasta. Kiitos kannustajat ja epäilijät menkööt peilineteen katsomaan mitä siellä näkyy.
Tämä on täyttä onnea ja sitä ei meiltä kukaan saa pois.
Pitäisikö siirtyä seuraavaan ikäryhmään tuonne.
se tekee sut onnelliseksi, mennään pois.
muakaan onnelliseksi, kun aina viskasi hunajapurkilta pois.Toisilla sitä on onnea. Kai mun pitäisi olla talviunilla, mutta kun en millään malta. haliNallea ei oo näkynyt lainkaan ja ikävä kaihertaa silmää.
toisilla näyttää todella olevan sitä onnea.
Minäkin olen kaiholla seurannut muitten onnea
ja ryntäillyt hunajapurkilta toiselle ja etsinyt
sitä omaa onneani turhaan.
Luulin että nalleKarhukin on hylännyt mut ja
mennyt uudelle hunajapurkille mutta täällähän
sinä oletkin.
koko ajan, torkahtanut vaan vällee. Enkä ole toisten hunajapurkille pyrkinyt niin kuin täällä tuo tonttu. Vonkaamassa aina toisten purnukoilla.
Omansa kai väljähtänyt...
sinulle että on ainakin jotain jos noin valvotuttaa noin kovasti väsymyksestä huolimatta.
Rakastuminen tässä iässä on niin arvokas asia
että sitä onnea täytyy vaalia eikä pitää
itsestäänselvyytenä.
Tässä iässä oivaltaa ja arvostaa niitä asioita
mitkä ovat todella tärkeitä suhteen onnistumiselle.
Tätä pikkukarhuakin joskus valvotuttaa kun ei ole
sitä omaa turvallista syliä jonka suojaan voi
mennä kun pelottaa tuleva.
Mä taidanki tietää kuka hän on..
näin joulun alla kurkistaa,
tonttuja joka nurkista,
ja onnea teille toivottaa,
itse vaan nyt voivottaa.
Kyllä rakkaus on ihanaa!!
minäkin ken siellä kurkistaa
tonttulakistakin sen jo tunnistaa
tule joulu kultainen sinunkin luo
toivon että sanat nämä sen luoksesi tuo
Tässäpä laukkua pakkailen,
ja kauas huomenna lentelen,
teille kahdelle onnea toivon vaan,
ja hyvät joulut näin tässä toivotan!
kiitokset ja hyvää matkaa nyt sulle
hyvä ystävä olet sä ollut mulle
tapaamme jälkeen lentoretken
parissa monen mukavan hetken
Täällä toinenkin tonttu
jo sinua kortilla muistaa
toivon et voi mullekaan
päätäsi puistaa
voihan sitä rakkautta jakaa
ja kahdenkin kanssa makaa.
se nyt sitä vuoden aikaa
että tonttujen laulu raikaa
mutta että kahden kanssa makaisin
ja rakkauteni nyt jakaisin
mistä moinen luulo
lie tontulla huono kuulo
Runoilijattaren näen oivan
korvassa äänesi tunnen soivan
minä myöskin öisin valvon
ajatuksissain sinua palvon
jos kaksi on samanlaista
molemmille pullat paista
ei siinä ole mitään väärää
vaikka kahden kanssa häärää
siis poista molempien suru
ole ihana yhteinen muru...
sinäkin siellä olet aika soma
liekö kuitenkin toisen oma
runonlahjat tuntuu myös olevan sulla
toisinaan vallan tauti onkin mulla
ihanaa on olla palvottu
myöskin hieman valvottu
mietin usein myös illoin
olitko ystävä tuo silloin
pullat molemmille jo paistettu
glögiä ei kuitenkaan nyt maistettu
surun haluan sulta myös mä poistaa
kunhan ala tässä ei itseänsä toistaa
Kauan ihaillut sinua jo oon
hyvin sopisit mun kainaloon
osaat pullat, piparit paistaa
kun voisi niitä joskus maistaa
ja jos olisi nyt sinne retki
silloin yhteinen myös glögihetki
voi, muru kun sä alat loistaa
kaiken surun sun tyyli poistaa...
täällä mä punastelemaan alan
tunnen liikkuvan tuon tanssijalan
kainalosta kun alat sä puhua mulle
levotonko olo kenties tullut sulle
retkikin olis ihan soma
joko vieras taikka oma
yössä eivät loista enää tähdet
täältä pois sä jos lähdet
Jos nyt täällä valssi soisi
kumartamatta en olla voisi
hauska olisi viedä myös humppaa
jos haluaisit kunnon jumppaa
ehkä otsani voisit kuivata
tanssi jos ei alkaisi huimata
tietenkin välilllä mentäis ulos
se olis ihanan tanssin tulos
fantasiaa nyt kaikki on tää
kun en tähtisilmiäsi nää...
heti vonkaamassa, kun valvojan pitää välillä nukkuakkin. On se kumma, että heti ollaan vaikka jakamassa, jos toinen jotain saa. Rakkautta ei jaeta! Ehti itelles oma!
huimaan kanssasi lähteä kiva nyt ois
jos ei kohta jo yö kutsuisi mua pois
taitaisin myös tangot ja sambat
sulla sujuuko myös lambadat
taitaisi hiki meille tulla silloin
jos vain tanssisimme nyt illoin
pitäisi myös välillä katsella kuuta
ja tähtisilmiä näitä ilman muuta
Siit on vuosia kun lambadaa vein
väkisin tilaa jalalleni tein
enää en sitä uskalla tanssia
toivon mieluummin vaikka valssia
kysyntä näyttää sulla olevan suuri
kävihän taas vähän aikka hyvä tuuri
jos taas muualle yöksi lähdet
muista, me olemme runotähdet.
kelpaahan se valssikin mulle
siitä jos enemmän iloa on sulle
taitaisi enää ei lambada multakaan sujua
olihan siinä aikoinaan tuota jujua
onhan kysyntääkin täällä välillä mulla
onhan hyvät hoksottimet nuo sulla
siitä ei nyt pidä suuttua
tarvitse meidän ei muuksi muuttua
kiva on kanssasi uutta juonta punoa
tehdä siitä monen monta runoa
tapaamme täällä jatkossakin vielä
toivon että hyvä olla on sun siellä
Täällähän minä aamukahvia teen
sitten lähden ja ostoksille meen
viikonlopuksi yhteydet katkaisen
kun sen ajan maaseudulla matkailen
ensi viikolla voisin taas tulla
toivon on hauskaa kerrottavaa sulla
nyt lopetettava tämä tekstin tuonti
alkaa mulla vasta aamukahvin juonti...
... voisiko olla rakastamatta?
Tarina rakastaville:
’Onko merirosvolla päivän varalle erityisiä suunnitelmia?’ kysyi nainen mieheltä, heidän juodessaan aamukahvia.
’Jaksaisitko lähteä käymään kanssani, asunnollani’, vastasi mies. ’Täytyy käydä tarkistamassa, että talo on pystyssä, ja hakea postit. Lisäksi, haluan jotain muuta päälle- pantavaa, kuin kauluspaidat tai saunatakki’, jatkoi mies ja naureskellen veteli kylpytakin helmoja peitokseen.
’En minä valita’, nauroi nainen, ’vaikka kulkisit noin koko päivän’ ja katseli.
’Laukussani ei ole varmaan yksiäkään puhtaita kalsareita. Voinko levittää pyykkisuman tänne, vai viedäänkö pyykit matkalla pesulaan. Kauluspaidat ainakin vien. Meillä on muutakin tekemistä kuin paidansilitystä, vai mitä?’, sanoi mies ja katseli naista silmät hymyillen.
’Saat kulta, lainata pikkareitani jos tahdot, sukkahousuja ja rintsikoitakin, jos siltä tuntuu’, vastasi nainen, silmät tuikkien. ’Voisit olla jopa soma näky, mustissa pitsipöksyissä.’ Mieskin nauroi, ja naisesta tuntui hyvältä tietää, ettei miehen miehisyys ollut kiinni siitäkään, vaikka hänellä olisi ollut päällään pitsipöksyt. ’Ei edes tutu horjuttaisi tuon miehen miehisyyttä’, hän ajatteli ja hymy kiristi otsalihaksia ja poskipäitä. ’Rakas, saan kohta kramppeja naamalihaksiini, tämä jatkuva hymyily on
epäterveellistä. Ajattele, jos seuraavan kerran, kun menemme vuoteeseen, minulla onkin päänsärky?
Ajatus sai kumpaisenkin purskahtamaan nauruun.
Naisella ei ollut enää sanoja kuvaamaan hyvänolontunnettaan. Se näkyi ja kuului silti. Se heijastui miehen silmistä jotka katselivat naista. Se näkyi kumpaisenkin liikkeistä, kosketuksista, tanssiaskeleista ja lantion keinunnasta, naisen liikkuessa talossa.
Ladatessaan pyykkejä koneeseen, tiesi nainen, ettei koskaan sitä ollut niin mieluusti tehnyt, kuin nyt. Mies hyräili pedatessaan heidän vuodettaan. He jakoivat yhdessä puuhastelun ilon. Jokainen yhdessä tehty askare lisäsi kummankin käsien varmuutta. He tiesivät, että tämä mikä nyt tuntui juhlalta, muuttuisi ehkä joskus arjeksi, ja taju yhdessä tekemisen etuoikeudesta, hämärtyisi. Se ei siltikään muuttanut, nyt koettua nautintoa, pienemmäksi.
’Kun asiat ovat itsestäänselvyyksiä, emme usein edes huomaa, miten arvokkaita ne ovat’, mietiskeli nainen. ’Vain tukehtuva tietää miten arvokasta on voida hengittää. Kuinka tärkeää on se, että myös kerromme kokemastamme toisillemme. Jokainen kertomamme asia on lahja. Se tuo perspektiiviä ja ymmärrystä, omaan tapaamme nähdä asioita. Miten paljon aikaa käytetäänkään ihmissuhteissa siihen, että mietitään kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Sen sijaan, että jaettaisiin koettua.’ ’Merirosvoni kanssa, minun ei ole koskaan tarvinnut tuota kilpaa oikeasta ja väärästä käydä’, oivalsi nainen. . Suutelemalla, painautumalla syliin, hän kertoi miehelle oivalluksestaan.
Painautuessaan, hän kuiski: ’Kanssasi, rakas, saan olla kokonainen.’ Mitään muuta tapaa kuvata, tuota tunnetta, ei nainen keksinyt.
Miehen käsien kosketuksessa oli uusi tuntu. Ne eivät enää kysyneet, ne tiesivät. Sormenpäiden välityksellä, siirtyi ilo, vaeltamaan naisen iholle. Kämmenten lämpö tuntui turvallisena. Otteen puristuminen sai naisen painumaan miestä vasten, aina vain lähemmäs ja lähemmäs. Lantiot keskustelivat omaa kieltään.
’Sylissäsi tiedän hengittäväni’, kuiski nainen, ’ja osaan arvostaa sitä, niin kuin tukehtuva happea.’ Kädet vastasivat, ja katkonaiset hengitykset sekoittuivat. Etsimättä mitään muuta, he nauttivat, ylihulvahtavasta aallosta. Nainen nojasi seinään, ja hitaasti tyyntyen, lepäsi miehen sylissä. Mitä sormet eivät kertoneet, sen kertoivat katseet. Ja liikutus sai kyyneleet kohoamaan naisen silmin.
’Ehkä armo, armo sittenkin on olemassa’, vaelsivat naisen ajatukset.
’Rakas’, kuiskasi mies. ’Olemme oppineet, huutamisen sijaan, kuiskaamaankin.’ Hän silitteli sormellaan naisen kulmakarvoja, seurasi sormenpäällään, nenänvartta ja huulten kaarta. Nainen tiesi sen olevan totta. He olivat muuttuneet. ’Jos sinut joskus sidon, sidon siksi, että se antaa sinulle, vapauden nauttia ja kuunnella ja minulle vapauden nautiskella kuuntelustasi. Sinulle se on turva, lupa olla siinä, missä olla haluatkin.’ Tuonkin nainen tiesi olevan totta. Mies oli opettanut naisen kuulemaan. ’Kuuleminen tulee uskosta’, ajatteli nainen. ’Syvällä sisälläni, uskon meihin.’
lienet sä valvoja nyt yön
täällä ikävissäni pipareitani syön
vai seurassako toisen nyt kenties
rasputini peräti koko mies
seurassa tontun pullaa myös olen maistanut
glögiäkin siinä sivussa vähän haistanut
mitään eihän se sulle haittaa
vähän jos rivejä tähän laittaa
Jos olen rakastunut. Onko se toinen myös ja kehen..
Siinä sitä taas ollaan. Mikää ei ole päivänselvää...
Eikun rusnaamaan runoja, mutta ensin nukun yön yli niin kuin Paavokin aina, kun alkoi tulla vaikeuksia....
Hyvää yötä Nanni kulta kuitenkin!
ollut missä retkellä
palasit aivan viime hetkellä
väsy on tullut jo mulle
toivotan Hyvää yötä myös sulle!
rakastua, ihastua kyllä. Liekö sitten liian vähän aikaa kulunut erosta, jonkinlaisen sisäänrakennetun varoitusjärjestelmän olen huomannut omaavani. Jos huomaan uudessa tuttavuudessa vähänkään epämiellyttävän piirteen, esim. mustasukkaisuutta, ihastuminen lopahtaa siihen paikkaan ja panen pisteen sille suhteelle.
Mulla oli joskus vuosia sitten meiliystävä, jonka nimimerkki oli esaias, olimme molemmat naimisissa silloin.
Meillä oli oikein lämmin ystävyys.
Olen nyt eronnut, en ole kuitenkaan halunnut ottaa yhteyttä häneen, hänen perhesuhteidensa vuoksi.
Häneen voisin rakastua jos hän olisi vapaa.
..tähän asiaan. Toivottavasti hänkin näkee tekstisi, jos...
Kiitos sinulle, kun luot uskoa näihin epäilijöihin.
Oletko tosiaan noin huolissasi omista hyrinöistäsi, että ainakin kahdella aloituksella pitää niitä jauhaa.
tämän ikäisenä voi vielä mitä vaan!
voi rakastua ja tuntea sen ihanan sisäisen värinän ja huuman
Menehän nyt kiltisti keittiöön ja ota Samarin, jotta se korvennus vähän helpottaisi. Mahdollista on myös , että sinua juilii tai säilästää, näihin ehkä Buranaa. Mikään muu vaihtoehto tuskin tulee kymysykseen.
lääkkeet mun tautiini tähän
Mut huolesi sun mua lämmittää vähän
Lääkkeen tiedän ja nautin, kun aika on
Siihen mennä voi aikaa mut varma se on
Siis tee itsellesi työ,
ota puu ja sillä nuppiis lyö,
sitten Rajamäen rohtoa nauti,
on hetkeks kaukana kipu ja tauti.
Kun aamulla heräät,
niin kamppeesi keräät,
ota kultasi kiin,
kaadat selällens siin,
teet hommat selväks,
tuntee olonsa molemmat kelväks.