Syysvadelma

Meillä on ollut neljä vuotta syysvadelmaa. Syysvadelmahan on siitä kiva, että sen voi leikata nilkasta poikki keväällä tai syksyllä, koska se tekee sadon uuteen kasvuun (yleensä meillä Suomessa viljelty vadelma marjoo vasta toisena vuonna). Samoin myyrien tuhot ja lumen aiheuttamat vauriot (meiltä katolta putoaa talvella vattupuskiin lumet) eivät haittaa, koska syysvadelman voi leikata maan tasalle joka vuosi. Samoin vadelmalle tyypilliset öttiäiset ovat jo soitimensa hoitaneet silloin, kun uusiin kasvaimiin tulee kukat, joten sekin on yksi etu syysvadelman kohdalla. Sato kypsyy myöhään syksyllä. Viime vuonna poimin viimeiset marjat lokakuun alkupäivinä ja osa jäi vielä talven pakkasillakin oksiin.

Mulla on todellakin ollut sellainen käsitys, että vain ja ainostaan uusiin syysvadelman kasvuihin tulee sato. Nyt kuitenkin käy niin, että vanhoihin oksiin (leikkasin ne lyhyiksi keväällä, eli nyt marjovat ovat edellisvuoden oksiin tulleita haaroja = eivät siis juurivesoja) on tulossa todella runsas sato ja vadelmat niissä ovat kypsymässä kovaa vauhtia. Raakileet ovat jätti-isoja ja posket alkavat punoittaa oikein mukavasti ja niitä todellakin on paljon. Uusissa vesoissa ei ole vielä edes kukintoja, eli tuskin ehtivät tehdä yhtään mitään marjoja tänä vuonna.

Tuo ilmiö on nyt tänä kesänä onneksi, koska todellakin näyttää siltä, että uudet vesat eivät ehdi huonon ja kylmän kesän vuoksi ennen talven tuloa marjoa.

Samoin kirsikka tekee kesän kylmyydestä huolimati tänä vuonna jättisadon. Tosin sadon kypsyminen on hyvin eriaikainen. Jotkut ovat jo poimittavissa, mutta jotkut ovat vielä pieniä nassikoita. Ei ole koskaan ennen oksat roikkuneet marjojen painosta noin paljon.

Miltä muilla syysvadelman ja kirsikan kanssa näyttää?