Traumaperäinen stressihäiriö :[

Mistäs sinä tuommoisen olet saanyt?

Se on katos vanha juttu, koulukiusaaminen ja riittämätön läheisyyden puute on syynä tähän ahdistuneisuus häiriöön.

Mulla on sama.

Minua kiusattiin koulussa ja jos ei aina kiusattu, niin sain olla yksin. Mietin usein, että olen jotenkin outo, erilainen, ja huono ettei kukaan halua minua kaverikseen, ja porukoihin. Jos piti valita muutaman hengen ryhmiä, niin jäin yksin. Sitten opettaja laittoi johonkin ryhmään ja tulos oli että minut pakoteetiin esittelemään ryhmätyön saldo koko luokalle. Ja kun olin siinä vain suurelta osin sivussa seuraaja, niin enhän edes osannut tuoda kokonaisuutta esille ja tulkita ranskalaisia viivoja. Sitten päälle tirskuttiin, kun ääni vapisten kömpelönä takeltelin luokan edessä. Ja sain ryöpystä, että en osannut esittää työtä asiasisällön mukaan.
Sain joskus myös hieman sääliviä ja hupaisia kommentteja.
Nyt jälkeenpäin ajattelen syytä, miksi en päässyt porukoihin ja päätyin kiusatuksi. Ehkä oppikoulussa oli yski syy, että jouduin asuntolan oppilaana kirkonkyläläisten luokkaan ja oppilaat, jotka kuljetettiin busseilla ja takseilla kotiin, olivat sitä samaa maalaiskastia. Olin tietenkin hieman vanhanaikaisesti puettu ja erilainen kuin yrittäjien ja virkamiesten kakrut. Myös ujous vaivasi. Varmaan minuun yritettiin ottaa yhteyttä kun luokka muodostui ja tutustuttiin. Silloin alussa olisi pitänyt olla niitä sosiaalisia taitoja lähestyä tuntemattomia vastaten viesteihin, tulla puolitiehen ja olla itse aktiivinen. Minä tietenkin vain seisoin ja istuin paikoillani ja olin passiivinen tutustumisrituaalisessa ja olen voinut jopa torjua.
Sitten kun ne pari- ja kaverisuhteet muodostuvat, niin sitä ollaan syrjässä. Yleensä tytöt kulkevat parittain bestiksensä kanssa ja saattavat toimia myös porukoissa joissa on näitä kaveripareja. On ikävää jos joku tyttö jää yksin, ja on kuin kolmas pyörä. On tavallaan sen toisen varakaveri, mutta yleensä ulkopuolinen. Minä olin usein tässä varakaverin roolissa.
Pojilla taitaa olla enemmän että on niitä muutaman hengen porukoita ja ollaan siinä tasavertaisia.
Nyt aikuisena olen myös huomannut kursseilla tai matkoilla joihin kokoontuu toisilleen ennestään tuntemattomia osallistujia. En kovin helposti löydä sitä henkilöä, joka on sitten vakiokaveri yhdessäolon aikana. Kuitenkin sopeudun hyvin siihen sakkiin ja voin ruokailla, liikkua ryhmän sisällä vapaammin kuin vain sen yhden tai kahden henkilön kanssa.
Taitaa kyllä olla niin, että en muuta edes hae. Jotenkin haluan säilyttää sen riippumattomuuteni ja vapauden olla osa sitä porukkaa. Joskus minut valittaisiin jopa porukan johtajaksi tai jonkinlaiseksi yhdyshenkilöksi.
Jos koet jääväsi aina yskin, niin kannattaa miettiä miten sosiaalisia taitoja voisi kehittää. Et ole välttämättä huono ja outo. Asia saattaa olla jopa päinvastainen.