Sattuipa kerran junassa

Kuan kauan sitten ostin lipun junaan. Olin haaveillut matkalle lähdöstä pitkään. Olin innoissani!
Etsin paikkaani kauan.
Kun lopulta löysin paikkani, huomasin ei vieressäni vielä istunut ketään.
Jäin odottamaan.
Katselin ohi kulkevia ihmisiä ja odotin kuin omistajaansa odottava koira ihmistä, joka istuisi viereeni. Olin malttamaton. Olin toivoton. Saapuisiko kukaan?
Aika kului, ei kukaan saapunut.
Lopulta saapui eräs matkustaja. Hän sai mut nauramaan ja hän katsoi mua kauniisti. Muistan vieläkin hänen naurunsa ja hänen silmänsä!
Hän ehdotti, että lähtisimme kahville junan ravintolavaunuun. Lähdin innoissani mukaan. Hän tarjosi kahvit ja vei mut katsomaan henkeäsalpaavan kauniita maisemia junan ikkunoista. Kiipesimme liikkuvan junan katollekin! Voi kuinka hauskaa ja pelottavaa se oli yhtäaikaa.
Kun olimme palaamassa takaisin paikoillemme, hän kertoi yllättäen, ettei voisikaan jäädä viereeni istumaan. Paikka ei oikeasti ollutkaan hänen, hänen paikkansa olikin muualla. Hän olikin vain halunnut tutustua uusiin matkustajiin. Lisäksi hän kertoi, että hänen vieressään istui hänen tyttöystävänsä ja että heille oli tulossa lapsi.
Hän lähti luotani takaisin omalle paikalleen toiseen vaunuun. Olin surullinen, olin murtunut, olin pettynyt olin kaikkea. Jäin haikeana muistelemaan häntä.
Maisemat vaihtuivat. Viereinen paikka pysyi tyhjänä. Katselin ikkunasta ulos ja yritin unohtaa tuon matkustajan. Hänen kanssaan oli ollut niin kivaa. Miksi joku niin kiva tuli luokseni vain lähteäkseen pois.
Viereinen paikka pysyi tyhjänä ja maisemat vaihtuivat moneen kertaan.
Lopulta eräs matkustaja tuli kysymään voisiko hän istua viereeni. Katsoin häntä ja vastasin arasti myöntävästi. Aloin taas innostua, olipa kiva saada seuraa! Pian huomasin kuitenkin, että hän hengitti savua ja puhalsi pihalle valheita. En jaksanut kuunnella enempää ja istua savussa, joten lähdin etsimään uutta paikkaa.
Kuljin junan käytävää johonkin suuntaan. Oli ruuhkaa ja vaikea kulkea eteenpäin. Yhtäkkiä eräs matkustaja tarjoutui auttamaan. Hän oli niin ystävällinen ja mukava. Auttaessaan hän kertoi omaa tarinaansa ja minä kuuntelin.
Löysimme minulle paikan. Hän kertoi oman paikkansa sijainnin ja pyysi tulla juttelemaan ja pyytämään apua jos haluaisin. Jossain vaiheessa matkaa päätin hakea junan kahviosta pullat ja kahvit ja viedä tuolle auttajalle kiitokseksi. Kun saavuin hänen paikalleen,oli paikka tyhjä. Ihmiset ympärillä kertoivat, että tuon auttavaisen ja ystävällisen matkaajan oli pitänyt yllättäen kesken matkaa lähteä pois junasta. Hän oli jättänyt hattunsa ja ruusun penkilleen.
Jäin miettimään kaikkea. Katselin maisemia ja katselin ohi kulkevia ihmisiä.
Palasin paikalleni josta olin viimeksi lähtenyt. Viereeni oli tullut istumaan eräs rouva. Hän katseli minua lempeästi ja juttelimme pitkään. Maisemat vaihtuivat ja ne vaihtuivat. Rouva oli hyvin lempeä ja viisas.
Lopulta hän toivotti mulle hyvää matkan jatkoa. Sanoi lähtiessään, että häntä tarvitaan eräässä vaunussa. Hänen lähdettyään huomasin hänen jättäneen mulle pienen kompassin. Otin sen talteen.
Jonkin ajan kuluttua aloin taas kipeästi kaivata matkaseuraa. Päätin ottaa matkatavarani mukaani ja lähteä etsimään paikkaa. Tällä kertaa päätin kysyä paikka jonkun vierestä.
Muutamien ihmisten kohdalla olisin kuulemma saanut jäädä hetkeksi, mutta he kuulemma odottivat jotain toista viereensä tulevaksi. En jäänyt, koska halusin paikan, jossa voisin istua pidempään. Toivotimme hyvät matkan jatkot.

Sitten löysin erään paikan. Matkustaja antoi luvan istuutua viereensä. Hän oli kuin vanha tuttu, vaikka vasta tapasimme! Juttelimme niitä näitä ja nauroimme. Hän kertoi, että joutuisi lähtemään erääseen toiseen vaunuun hoitamaan töitään, mutta hän lupasi palata. Jäin odottamaan kuinka kävisi. Hän palasi ja olin niin iloinen. Jatkoimme juttelua ja hän kaivoi jostain esiin pienen paketin, jonka antoi mulle. Pian hän joutui taas lähtemään ja sanoi taas palaavansa. Jäin odottamaan luottavaisin mielin.

Maisemat vaihtuivat, mutta lopulta hän palasi. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Enää emme jutelleet niin paljoa ja hän halusi olla itsekseen. Lopulta hän kertoi, että hänen täytyy palata takaisin toiseen vaunuun, eikä hän enää palaisi viereeni istumaan. Olin surullinen. Hän suuteli minua otsalle lähtiessään ja toivotimme toisillemme hyvää matkaa.

Katselin vaihtuvia maisemia, otin rouvalta saamani kompassin esiin ja mietin miten sitä käytetään. Huomasin, että yksinkin oli kiva istua, oli enemmän tilaa ja aina juttuseuraa halutessan sitä löytyi ainakin junan kahviosta. Ehkä matka taittuisi näinkin.