Mielenkiinnosta

Läpivalaistaanhan ne laukut joka kentällä. Joskus on jonoa joskus ei riippuu kellon ajasta ja lähtevien/ saapuvien lentojen määrästä.

No,joo tottakai läpivalaistaan,tarkoitinkin,onko lisätty tarkastuksia.Nyt itsellä pari välivuotta Thaimaassa käynnissä,nyt ehkä menossa taas,ja näin jutun ylimääräisistätarkastuksista,aattelin,josko joku olisi just käynyt siellä,onko tavallista pidemmät jonot.Ihan niinkuin sanoin ,mielenkiinosta vaan kysyin,ei se muuta suunnitelmiani.

14.07 palasimme Thaimaasta eikä Suvalla ollut mitään ihmeempää, nopeasti sujui kaikki, aika aikaisin olimme kyllä turvatarkastuksessa, heti Finnairin lähtöselvityksen auettua, vähän kuuden jälkeen.

Kiitos vastanneille!Sinne siis!

Jos menee kentälle ajoissa ja lähtöselvitys tehty jo valmiiksi niin tiskiltä menee n. 30 minuuttia että pääsee koko revohkan läpi. Uutta oli vuoden vaihteessa koko skannauslaite eli kengät pois ja "suihkukoppiin". Se vähän siinä jonossa hidasti matkaa.
Minusta ei muuta muutosta ole vuosiin tullut.

Ihmisillä on aina kamala stressi lentokenttien järjestelyistä. Toki se on ihan ymmärrettävää koska koneeseen pitää päästä ja ehtiä. Pitää kuitenkin muistaa että sinä olet maksava asiakas ja lentokoneet ovat vain lentäviä linja-autoja. Ei tarvitse siis käyttäytyä siten kuin sinua epäiltäisiin rikoksesta jos et tee kentällä tai netissä täydellistä suoritusta lippu- ja tavara-asioissa. Palvelua saa vaatia.

Finskillä stadin päässä joskus vinkuvat että olisi pitänyt tehdä lähtöselvityksiä ja blaa blaa niin sanon että matkatavarani ovat tässä ja tässä on passini ja tässä olen minä joten laittelepas nyt vaan ne lippulaput kuntoon että pääsen jatkamaan matkaa. Automatiikka vie heiltä työpaikat varsin pian.

Tiedän yhden stressaavamman paikan kuin lentokentät, nimittäin Bangkokin eteläinen bussiasema. Minulla oli vartti aikaa bussin lähtöön mutta keneltäkään ei saanut opastusta että missä se minun bussini fyysisesti sijaitsee. Kolmen laukun ja kitaran kanssa minua juoksutettiin rappusia ylös ja alas ja epätoivo alkoi vallata.
Sitten tapasin rappusissa korealaisen pariskunnan jolla oli sama ongelma. Lopulta saimme selville että pitää mennä ylimmän kerroksen nurkasta ylikulkusillan yli josta laskeudutaan sitten kellarikerrokseen josta piti kävellä autohallin läpi ja kiertää sieltä aidan taakse jonka takana bussikuski jo alkoi sulkea tavaraluukkuja.

Noh loppu hyvin, kerkesin juuri ja juuri ja bussissa tarjoiltiin iltapalaa ja annettiin viltit ja tyynyt, penkin sai vaakatasoon ja läppärilaukustani loihdin viskipullon esiin joka auttoi relaamaan. Aamulla heräilinkin sitten tuntia ennen Krabia.