Yksinäisyys musertaa itsetuntoni

Saat vielä kavereita varmasti jostain, älä huoli : ) Ja sun pitää yrittää muistaa, ettei sussa ole mikään vikana. En ehkä osaa auttaa paljon, mutta toivon sinulle onnea.

Yksi kysymys, miksi sinulla on tarve tutustua muihin ihmisiin? Itse en ole koskaan ollut vapaa-ajalla yhdenkään "kaverini" kanssa, enkä silti tunne oloani yksinäiseksi. Miksi? Koska mielestäni maailmassa on tärkeämpiäkin asioita, kuin muiden miellyttäminen.
Mutta jos todella haluat tutustua muihin ihmisiin, suosittelen, että etsit saman henkisiä ihmisiä, jolloin et ehkä tuntisi itseäsi naurunalaiseksi.

Tääl ois yks kohtalontoveri! Oon myöskin lukiossa eikä mulla oo kun yks kaveri jonka kans heittää small talkia silloin tällöin. Itekin oon miettiny että mitä mä oon edellisessä elämässäni tehny niin pahaa tai mikä mussa on niin vikana ettei kukaan halua olla mun kaveri... nykyään uusien ihmisten tapaaminen on aika vaikeeta ku keskittyy vaan ihan liikaa siihen mitä sanoo ja mitä se henkilö siitä ajattelee jne. Ja mun mielestä kenelläkään ei oo oikeutta tulla sanomaan että "et sä tarvii ystäviä ku ei mullakaan oo enkä oo yksinäinen". Jos joskus oon kymmenen puolitutun seurassa niin musta voi siti tuntua että oon yksin.
Ois kiva jutella sun kanssa, onks sul kikkiä tms?

Menen nyt lukion ekalle, ja kavereita mulla ei ole ollut pariin vuoteen. Mitenköhän käy.

Hei! Mä olen ysille menossa oleva tyttö ja mun kaikki kaverit ovat hälvenneet johonkin. Varsinkin nyt kesällä oon tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Mulla on ollut vähän ns. vaikeita vuosia ja olen työntänyt ihmisiä luotani. Vähän aikaa sitten tajusin ettei minulla ole kuin yksi ystävä. Muut kaverisuhteeni ovat todella tyhjiä, enkä ole ollut oikein kenenkään kanssa tekemisissä, kun sitä ainoaa yhteistä asiaa (koulua) ei ole ollutkaan.

Olisiko sulla esim. kikkiä, jossa voitaisiin mahdollisesti jutella? Sama kysymys kaikille muillekin tähän kirjoittaneille yksinäisille! Olisi tosi jees saada jutella joidenkin kanssa.

Koeta päästä sisään johonkin sinua kiinnostavaan harrastustoimintaan.

Kiitos viesteistänne!

Kik: lukiopoju. Vapaasti saa tulla juttelemaan :)

Täällä on amista käyvä tyttö, jolla on samanlaisia ongelmia. Mulla ei oo ns. oikeita kavereita opiskelupaikkakunnalla. Koulussa oon vaan muien mukana, mutta mitään kaverisuhteita esim. vapaa-ajalle ei oo.
Ongelma on se, että monet varmaan ajattelee mua hiljaiseksi ja jotenki oudoksi ja syrjäänvetäytyväksi. En mä sitä ole, kun opin olemaan toisten kanssa. Mutta en myöskään halua tunkeutua muiden mukaan, jos ne ei halua. Ongelmia tuottaa myös se, että olen erilainen kuin muut samanikäiset. Mun ikäiset on vielä aika teinejä mutta ite oon vähä aikuismainen.

Onneksi mulla on yläasteen ajoilta kaverit vielä olemassa ja tehdään sitten viikonloppuisin jotain yhessä kun kaikille sopii. Että en aivan yksinäinen ole. Myös sisko ja muut läheiset on olemassa. :3

Joka tapauksessa joskus koulussa tuntuu siltä että miksi en vaan pääse mukaan toisten porukkaan. Miksi mulle ei löydy sellasta kaveria jonka kans vois puhua vähän muustakin kuin kouluasioista...

Niin sen tulee tehtävä tehdä, mutta hella on yhä keittiössä hiilen ja lotan seulassa.

https://www.youtube.com/watch?v=htYbQB1uboA&list=PLXOxRngwYx3ddbpRNdsm82YVehM5D_zvh&index=35

Hei! Älä pelkää olla oma itsesi! Toivotan onnea ja parasta tulevaisuudellesi! Muista aina, ettei kenelläkään toisella nuorella ole sen parempi itsetunto kuin sinulla. Harvoin, yleensäkään ihmisellä, jokainen miettii samoin..olenko tarpeeksi hyvä, mitä nuo minusta ajattelevat jne!!! Joten lopeta moinen, olet yhtä hyvä kuin muutkin!

Yksinäisyys ei ole kenenkään valinta, harvoin, vaan yleensä siihen joutuu monien sattumusten kautta. Älä siis syytä itseäsi. Moni saa vasta aikuisiällä kavereita. Kuten itselleni käynyt. Itsetuntosi saa turhaa kolhuja. Mieti positiivisesti, vaikka vaikeaa olisi.. Aina on niitä,jotka ovat pahemmassa jamassa.

Mä oon kans ihan samassa tilanteessa mutta enimmäkseen pohdin miten saisin hengen lähtee kivutta... Kavereita ei kino mun seura ja kun en edes enää osaa keksiä aiheita mistä jutella, ne varmsti pätkäisee välit pian... Kiusattu mua on jo pienestä sillä oon ylipainonen ja monien mielestä (myös itseni) ihan liian ruma elämään... Toisia tosi kannustan jatkamaan! :) Sä löydät kyllä ystäviä ja mikäli se vaan on mahdollista, mene vaikka vaan ruokalassa jonkun kanssa samaan pöytään ja kysele kuulumisia yms. Sitten jos pääsette juttuun, kysele että mitä valinnaisii on, millä luokalla, puhukaa vaikka opettajista ja sen sellasist :) kyllä se siitä, itellä ei oo toiminu mutta en olekkaan sinä... :))