Hei olen 13 vuotias poika. Minulla on käynyt päässä monia kertoja itsemurha. Olen kooltani lyhyt ja minua kiusataan ja syrjitään sen takia. Minulla ei ole koskaa ollut hyviä kavereita vaan huonoja jotka haukkuu ja puhuu pahaa selän takana. Onko itsemurha maseentuneelle ja yksinäiselle pojalle oikein jos elämä menee päin helvettiä.
Itsemurha...
13v
6118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa ensiksi jutella ihmisten kanssa. Poliisiinkin yhteydessä voi olla jos kiusaaminen ei lopu. Turha sitä on itsaria kiusaamisen ja syrjimisen takia tehdä, vaikka hirveästihän se satuttaa ja vituttaa. Itselläni oli 1 kaveri, kun kävin koulua. Sen takia koska olin massasta poikkeava. Hirveän hiljainen ja en ikinä tahtonut kenellekään pahaa niin sen takia sitten halusivat kiusata ja syrjiä. Silti hengissä näin 26-vuotiaana.
Moi!
Kiitos JokuVuan555:n vastauksesta. Tarvitset nyt apua, itsemurhaa suunnitteleva tarvitsee apua, älä pelkää sitä. Terveyskeskus tai kouluterveydenhoitaja voi auttaa. Jos olo oikeen menee hurjaksi, soita 112. Teini-ikään kuuluvat epävarmuuden ajat oman itsensä puolesta, minuakin kiusattiin silmälasien takia ja nyt olen psykiatrinen sh. Tsemppiä hurjasti sinulle, älä luovuta!
pakko antaa vaihtoehto psykiatriselle hoidolle! mitäpä jos kertoisit sukulaiselle? onko sinulla kummiäitiä tai isää? setiä tai tätejä? isovanhempia? veljiä? siskoja?
Hei,
älä luovuta! Nuoruus on rankkaa aikaa, minuakin kiusattiin yläasteella mutta elämä on nyt mukavaa. Kaikkea hyvää on varmasti vielä edessä, hae rohkeasti apua kouluterveydenhoitajalta. Jos pystyt puhumaan asoistasi myös muille luotettaville aikuisille, se olisi hyvä. Seurakunnan nuorten illoista saattaisi löytyä hyviä ystäviä. Olet arvokas! Tsemppiä!!
13 vuotta on aivan liian vähän jotta voi tehdä arviota elämästä, olen itse yli 30v ja myös minua on kiusattu esimerkiksi astaman vuoksi, mutta myöhemmällä iällä huomasin ettei tuo ole mikään este onnelliselle elämällä. Tuntui toki pahalta silloin aikoinaan. Hyvin paljon kaikki on elämässä kiinni asenteesta, tiedän itseäni paljonkin lyhyempiä jotka ovat perustaneet perheen ja eläneet onnellista elämää. Sanoisin siis että kestä vielä ja opiskele sitten sitä mikä sinua aidosti kiinnostaa ja elä elämäästi.
Moro.
Olen nyt 30v.
13 vuotiaana mulla oli ihan samat ajatukset ja kokemukset kun sulla. Ja edelleen ajattelen itsemurhaa päivittäin. Olen vai oppinut elämään sen kanssa että mieleni ei ole ihan kohdallaan :P
Minua kiusattiin, syrjittiin ja pahoinpideltiin koulussa ja muualla, kotona riideltiin ja tapeltiin koska isä ryyppäsi jatkuvasti. Yritinkin itsemurhaa pari kertaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin sen että minun ei tarvitse yrittää miellyttää niitä idiootteja koulussa eikä kotona. Se riittää että sietää niitä. Nuo kokemukset vahvistavat sinua ja ne loppuvat aikanaan. Kiusaajatkaan eivät ymmärrä/tiedä mitä tekevät.
Itse kohtasin kiusaajani kerran tähän tapaan kun nälviminen alkoi: Kysy että mitä ihmettä se heidän persettään kutittaa, jos minä olen lyhyt ja lihava? Jos sieltä ei tule mitään loogista vastausta(tuskin tulee) niin käske jättämään rauhaan, ei sinua kiinnosta heidän mielipiteensä. Pääasia on että pääset sanomaan vastaan. Eivät he voi sinulle mitään jos olet itse sinut itsesi kanssa. Jos saat turpaan niin sitten saat, ei se loppujen lopuksi ole edes niin kauheaa. Pääasia on että puolustat itseäsi loppuun asti, etkä anna idioottien murtaa luonnettasi. Kostaminen ei kuitenkaan auta.
Koulussasi on todennäköisesti myös tyyppi, joka kärsii samasta asiasta. Et ole varmaan huomannut häntä, mutta yritä etsiä se yksinäinen kaveri sieltä. Kaksin olette ainakin 4 kertaa vahvempia henkisesti.