Kun minusta tulee vanha
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi )
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi )
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tää on niin mainio juttu,että saa hymyn huulille.
Itsekin tuon bongasin jokin aika sitten netistä ja hykertelin mielessäni,että noinhan minäkin sitten teen.
Sitten kun olen vanha ;)
Tämä kaikki on surullisella tavalla totta monen muistisairaan vanhuksen kohdalla, eikä se kauheasti hymyilytä. Vähän lohduttaa se tieto, että he eivät itse sitä ymmärrä.
Tosipaikan tullessa ei hymyilyttäisikään ketään, kaikkein viimeksi lapsiani, mutta nyt vielä terveenä ja hiukan ilkikurisena mummelina voin lukea tuota pilke silmäkulmassa ja naureskella.
Toivottavasti lapseni eivät joudu tositilanteen eteen kanssani.
Jos niin kävisi,niin sääliksi heitä kyllä kävisi.
Samat sanat, eihän kukaan oikeasti sitä itseltään omille lapsilleen toivoisi,
mutta hauskalla tavalla tulivat lasten alkuvuodet mieleeni.
Tämä oli alkujaan englanninkielisenä netissä.