Olen itse parantunut narsismista ja asiat palasivat mieleen kuin luin yhtä uutta kirjaa Ohutnahkaisesta narsismista...eli läheisriippuvaisista.
Vaikka paksunahkaiset ovat toivottomia tapauksia, niin ohutnahkaisilla on mahdollisuus parantua.
Tiedän jonkun verran ihmisiä, jotka on selättäneet tämän sairauden. Osa on tullut tutuksi vertaistuen kautta osa muulla tavalla.
Kaikkia meitä yhdistää yksi asia (joka on myös Suomen tunnetuimmalla kyseisen sairauden selättäneellä eli Tommy Hellstenilla)...me kaikki olemme tulleet Uskoon.
Vaikka olemme löytäneet kotimme erilaisista Kristillisistä yhteisöistä, niin olemme kuitenkin kaikki Kääntyneet Jeesuksen puoleen.
Sitten tunnen paljon ihmisiä, jotka luulee voivansa jo ihan hyvin, mutta mitään oikeaa muutosta ei ole tapahtunut. Heillä on edelleen samat ongelmat ja kujeet.
Vertaistuessa huomasi selvän eron niiden välillä, jotka eivät ottaneet Jumalaa vastaan.
Vaikka paksunahkaiset ovat toivottomia tapauksia, niin ohutnahkaisilla on mahdollisuus parantua.
Tiedän jonkun verran ihmisiä, jotka on selättäneet tämän sairauden. Osa on tullut tutuksi vertaistuen kautta osa muulla tavalla.
Kaikkia meitä yhdistää yksi asia (joka on myös Suomen tunnetuimmalla kyseisen sairauden selättäneellä eli Tommy Hellstenilla)...me kaikki olemme tulleet Uskoon.
Vaikka olemme löytäneet kotimme erilaisista Kristillisistä yhteisöistä, niin olemme kuitenkin kaikki Kääntyneet Jeesuksen puoleen.
Sitten tunnen paljon ihmisiä, jotka luulee voivansa jo ihan hyvin, mutta mitään oikeaa muutosta ei ole tapahtunut. Heillä on edelleen samat ongelmat ja kujeet.
Vertaistuessa huomasi selvän eron niiden välillä, jotka eivät ottaneet Jumalaa vastaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Vertaistuessa huomasi selvän eron niiden välillä, jotka eivät ottaneet Jumalaa vastaan."
Niin on uskovia ja on uskovia, minäkin uskon tavallani, myös sen, että Jumala voi parantaa, mutta ei sekään ilman ihmisen omaa tahtoa tapahdu varsinkaan jos ei koe olevansa parannuksen tarpeessa...
Uskon myös, että uskonnollissa piireissäkin voi olla ja varmasti onkin narsisteja ja mielestäni narsistisuus onkin usein pahinta jos se piilotettu ns. pyhän kaapuun, että myös uskovien yhteisöissä saatetaan käyttää henkistä ja hengellistä väkivaltaa, pyrkiä eristämään ihmisiä perheistään jne...
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Aiheesta/ narismista seurakunnissa, uskonnollisissa yhteisössä löytyy myös paljon luettavaa. Ilmiö tunnetaan jo raamatun ajoista, puhutaan ns. Saulin syndroomasta
Tämmösiä ajatuksia ny tähän kohtaan, ei millään pahalla, mutta on hyvä tietää, että narsisistisuutta esiintyy myös uskovillakin ettei kaikki ole sitä miltä näyttää aina sielläkään...
Kyse oli läheisriippuvuudesta parantumisesta...
Mitä erilaisiin Seurakuntiin tulee, niin on ihan totta, että moniin on pesiytynyt myös hyväksikäytäjiä. Varsinkin vapaissa suunnissa, jossa kuka tahansa voi tulla puhujapönttöön saarnaamaan olen ollut havaitsevinani joidenkin osalta sellaista.
Myös Suomen valtion kirkon palveluksessa on joitain "mielenkiintoisia" leipäpappeja.
Ne Kirkot, joissa koulutus vie kymmenisen vuotta ja joissa edellytetään selibaattia, köyhyyslupausta ja nöyrtymistä omaavat tänä päivänä äärimmäisen vähän tällaisia ja ainakaan itse en ole törmännyt tällaiseen.
Sieläkin yksittäisissä seurakuntalaisista löytyy kaikenlaisia sukan kuluttajia, mutta heillä ei ole sananvaltaa Kirkollisessa päätöksenteossa.
Eivät kaikki Kirkossa kävijät ole oikeasti Uskossa.
"Kyse oli läheisriippuvuudesta parantumisesta.."
Niin ymmärsin kyllä, mutta jäin miettimään, kun sinullakin oli kommentoinnissasi parikin kohtaa, jossa oli ikäänkuin vertailun makua sinun eduksesi...
"Vertaistuessa huomasi selvän eron niiden välillä, jotka eivät ottaneet Jumalaa vastaan." Sitten tunnen paljon ihmisiä, jotka luulee voivansa jo ihan hyvin, mutta mitään oikeaa muutosta ei ole tapahtunut. Heillä on edelleen samat ongelmat ja kujeet."
Jota kohtaa jäin miettimään, että onko se aina niin, ettei ihminen osaa olla kiitollinen omasta parantumisestaan Jumalallekkaan ilman että sormi osoittaa sitä toista ihmistä
Onko tarina fariseksesta ja publikaanista sinulle tuttu
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/paasiainen/publikaanin_ja_fariseuksen_sunnuntai.htm(Luuk.18:10-14)
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
Lisäksi kommentoin ny ihan sen vuoksi vaan, ettei tule sellaista ajatusta että uskovaisten piirissä ei ole "sairaita" ihmisiä, on vaan parantuneita...
Mitä tulee tuohon...
"Ne Kirkot, joissa koulutus vie kymmenisen vuotta ja joissa edellytetään selibaattia, köyhyyslupausta ja nöyrtymistä omaavat tänä päivänä äärimmäisen vähän tällaisia ja ainakaan itse en ole törmännyt tällaiseen."
Niin en tiedä viittaatko tuossa nyt katoliseen kirkkoon, ihan terveenä en näkisi sitäkään liikettä, tässä aiheesta uutinen viime vuodelta...
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288643782049.html
Ehkäpä omaa elämänkuvaa ei kannata rakentaa jonkin iltapäivälehden/iltapäivälehtien artikkelien varaan.
Mitä Katoliseen Kirkkoon tulee, niin yli 50% kaikista maailman Kristityistä kuuluu Katoliseen Kirkkoon (1,2 -miljardia) ja pelkästään pappeja, nunnia ja munkkeja on todennäköisesti enemmän kuin Etelä-Suomessa ihmisiä...
Olisi aika outoa, ettei tuohon määrään ihmisiä mahtuisi mukaan myös sellaisia, joiden tekemiset ylittävät uutiskynnykset.
En siis lukenut linkkiäsi, sillä en lue muutenkaan iltapäivälehtien artikkeleja mistään muustakaan aiheesta.
Seurakunnissa tapaa ihmisiä, joilla on kaikenlaisia vaikeuksia, eikä Kirkkoon kuuluminen tarkoita sitä, etteikö ihmisellä voisi silti olla ongelmia.
Mielestäni nämä termit ovat aivan liian sekavia:
ohutnahkainen narsisti= läheisriippuvainen = narsistin uhri
Liittyykö tuohon "ohutnahkaiseen narsismiin" edes se kaikki empatian puuttuminen ym.
mikä nyt narsismiin ja psykopatiaan yleensä liittyy ?
Ehkä kyseessä on enemmänkin narsismin vaikutuksista tai vaikutteista paraneminen kuin narsistin paraneminen ei-narsistiksi ?
Käykö parantumiseen vain Jeesus, tai jonkin muunkin uskonnon harjoittaminen ?
Ohutnahkainen narsisti on toinen nimitys läheisriippuvaiselle.
Läheisriippuvainen ei suinkaan ole välttämättä paksunahkaisen narsistin uhri vaikka usein paksunahkainen ja ohutnahkainen menevätkin yhteen.
Moni ohutnahkaisen narsistin kanssa elänyt luulee eläneensä paksunahkaisen narsistin kanssa, koska käytöksessä on joitain yhtymäkohtia.
Ohutnahkainen narsismi (eli läheisriippuvuus) on sairaus, joka tekee todella pahaa tuhoa sairaan lähipiirille.
Ohutnahkaisen narsismin ja paksunahkaisen narsismin yksi suurin ero on siinä, että ohutnahkainen narsisti kykenee empatiaan (vaikka usein se onkin jollain tavalla vääristynyt) ja paksunahkainen narsisti taas on täysin kykenemätön empatiaan.
Kummallakin tyypillä on vääristynyt minäkuva ja he yrittävät manipuloinnilla hallita muita ihmisiä. ja kumpikin jättää jälkeensä rikkinäisiä ihmisiä.
Mitä Uskoon tulee, niin kaikki tietämäni tapaukset ovat nimen omaan Kristinuskosta löytäneet vastauksen ja minun on todella vaikea kuvitella, että se muualta löytyisikään.
AA:n puolelta tiedän joidenkin muslimien päässeen kuiville alkoholista.
He tosin muistuttavat kovasti niitä ateisteja, jotka myös ovat päässeet kuiville ja heiltä puuttuu se rauha, jota näkee kohtuullisen monella Kristuksen löytäneellä alkoholista parantuneelta.
Raamatussa sanotaan: "ja Rauhan Minä jätä teille"
Ja kyllä se todella monen Uskoon tulleen kohdalla toteutuukin.
Mitä sitten Kirkkoon tulee, niin siinä on paljon eroa... Osa on luterilaisia, osa on löytänyt kotinsa vapaissa suunnissa, osa Apostolisista Kirkoista.
Ainoa yhdistävä tekijä on ollut Usko Jeesukseen.
No ajan puutteen vuoksi valitsin ensimmäisen linkin joka aiheesta vastaan tuli, myönnän että parempiakin linkkejä samasta aiheeseen liittyen on ettei varsinainen asia ny miksikään muutu, vaikka tietolähde ny tässä tapauksessa onkin hieman kyseenalainen
Tuolla toisaalla näköjään minun väitetään pilkkaavan uskovaisia, en tiedä onko se sinun kommenttisi, mutta laitan ny vastineeni sitä koskien tähän ketjuun jossa uskon avulla parantuminen on aloituksen aiheena jossa jo totesinkin, että on uskovia ja on uskovia...
Mihin aiheeseen lainaukseni fariseuksista ja publikaaneista on suora lainaus raamatun tekstiä. Aiemmin jo sanoin, että on uskovaisia ja on uskovaisia, johon tuo lainauksenikin viittaa, molemmat uskoivat niin fariseus kuin publikaanikin, toinen vain koki tarvetta vertailun avulla korottaa itsensä toista paremmaksi, siinä kun toinen pyysi vain Jumalaa olemaan syntiselle armollinen...
Mielestäni ny ole tässä uskovaisia pilkkaamassa vaan tarkoitus oli muistuttaa että uskonkin avulla parantuneet ovat senkin jälkeen vain ihmisiä ja syntisiä kuin me kaikki ihmiset olemme ja on varmaan kaikkien tiedossa, että uskonnon varjolla on tehty ja tehdään paljon pienempää ja isompaa pahaa uskontokunnasta riippumatta...
Mutta jonkin verran ny tekee mieli laittaa vielä yksi näkökulma tähän keskusteluun liittyen, asia jota itsekin olen läheisriippuvaisena paljonkin pohtinut nimittäin ylpeys, josta kertoo tuo vertailun tarpeen ja sitä kautta toisen osoittelemisen lisäksi myös läheisriippuvaiselle tyypillinen käytös...
"Liika murehtiminen, ylivastuullisuus ja ylihuolehtiminen voivat kertoa ylpeydestä. Ne paljastavat väärän asenteen Jumalaa kohtaan: ihminen ajattelee, että asiat ja tapahtumat ovat hänen itsensä varassa, hänen täytyy ne yksin hoitaa ja selvittää."
http://www.uusitoivo.fi/fi/content/ylpeys-sydämen-ytimen-syntiä
En nyt tiedä mitä uskontosuuntaa tuo uusi toivo edustaa, etten tiedä onko se oikea vai väärä uskontoa kenenkäkin mielestä, mutta linkissä ny sivutaan mielestäni hyvin tuota ylpeyden teemaa, joka synti saattaa vaivata välillä itsekutakin tavalla jos toisella, niin narsisteja kuin uhrejakin, millä sitten yritetään peitellä jotain muuta ongelmaa sisisimmässä...
Joidenkin parhaaksi ei ole vielä murehtimisestakin syyllistäminen,
"Joidenkin parhaaksi ei ole vielä murehtimisestakin syyllistäminen,"
Niin voinee sen kai noinkin käsittää niin halutessaan, että aina mua syyllistetään, jopa murehtimisestakin...
Mutta tuotakin asiaa voi pohtia itsekseen, miksi itsestä tuntuu siltä...
Syylliyys/syyllistäminen on eri asia kuin itse tunnistaa itsessään että murehtii liikaa, on ylivastuullinen ja ylihuolehtiva nimenomaan toisiin ihmisiin ja asioihin/tapahtumiin liittyen joihin oikeasti ei voi millään vaikuttaa, mikä kyllä sisältää ajatuksen, että luulen tietävänäni miten asioiden kuuluu mennä tai mitä toisten pitäisi tehdä, millaisia olla, ikäänkuin muut ihmiset/elämä pyörisi pelkästään minun varassani...
Itselleenhän sillä liiallisella murehtimisella eniten hallaa tekee.
Omasta kokemuksestani tiedän miten helpottavaa oli aikoinaan ymmärtää, että on paljon asioita, joille minä en voi mitään, tähän uskonto teemaan liittyen opin myös rukoilemaan pelon ja ahdistuksen tullessa, että tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun kauhuskenaarioni siitä mitä voisi tapahtua, kun en itse ole paikalla ohjaamassa/varmistamassa/huolehtimassa yms.
Liiallinen toisten ihmisten ja heidän asioidensa murehtimenkin/niistä huolehtiminen ja vastuunkanto sisältää mielestäni sellaisenkin luulon, että toisen elämä olisi ikäänkuin minun varassani/minä tiedän paremmin miten hänen kuuluisi elää...
Mutta joo nää asiat ny liittyy noihin läheisriippuvuus teemoihin ja ns. vahvuuteen sairastumiseen, että jos ei itse koe sellaista sairastavansa niin on varmaan vähän vaikea ymmärtää, että joku murehtii, huolehtii, kantaa vastuuta sairastumiseen saakka asioista ja ihmisistä jotka eivät ole heidän vallassaan...
Tuossa edellisesä linkissä asiaa lähestyttiin ylpeyden teemaan kannalta, mutta samaa asiaa voi lähestyä ns. omavoimaisuuden näkökulmasta katsoen...
Syyllisyys ja syyllistämiskysymyksiin liittyen, uskon, että ihminen itse on itsensä pahin tuomari, siitäkin pitäisi päästä eroon, kuten siitäkin, että kokee että aina mua syyllistetään (= oma kokemus, tunne)
No ehkä meni jo pikkusen alkuperäisen aloituksen aiheesta jossa käsiteltiin parantumista ja uskovien ja ei uskoon tulleiden läheisriippuvaisten eroja, jota kritisoin hieman siltä pohjalta, että voiko omasta paranemisesta olla ihan vaan kiitollinen ilman että aina on tarpeen osoittaa sormella toista...
No se tuntuu juuri siltä miten se sanotaan, en osaa mitään sen monimutkasempaa, ehkä koska olen aspergeri.
Onko sinut viralliseti diagnosoitu narsistiksi? Jos ei, et tiedä, mistä persoonallisuuden tai mielenhäiriöstä kärsit tai olet kärsinyt. Epävakaa ainakin tavalla tai toisella olet, jos olet herkkä uskomaan satuihin ja samoin herkkä uskomaan "täydelliseen muutokseen". Itselläni on persoonallisuushäiriö, mutten ole narsisti. Eli tutkittu tapaus olen.
Oletko lukenut raamattua? Aloin nyt itse lukea vanhasta testamentista (eli alusta alkaen). Olen ateisti. Sen verran kamala kirja, että jokainen nykyaikana raamatun lukenut suuntautunee mieluummin wiccalaiseksi ja ryhtyy vegaaniksi. Ensinnäkin raamattu on hyvin verinen kirja. Sekä eläimiä on uhrattu paljon, että Moosekselle luetuissa laissa kuolemantuomio on hyvin yleinen tuomio monesta asiasta. Jos asiat tuomittaisin Mooseksen alkuperäisten lakien mukaan, niin harva nykyajan ihmisistä olisi edes elossa (vanhempien panettelu tai lyöminen - kuolema jo uhmaiässä, tietyt aviorikkomuslait - kuolemantuomio jne).
Vanhan testamentin alku osoittaa Jumalan varsin puolueelliseksi. Toivottavasti Jumala osoittaa henkistä kasvua kirjan edetessä, tosin epäilen. Jumala suosii tiettyjä kansoja ja tuhoaa toisia. Mielestäni rauhaa rakastava wiccalaisuus olisi parempi ylikansoitettuun nykyaikaan, kun muutenkin on jo tapettu ja riehuttu vuosituhansia. Moni raamatun alun henkilö on myös kieroillut sukulaistensa suhteen ja jopa tappanut veljiään, mutta hänet on palkittu tästä vain suurella sukukunnalla. En voi pitää sitä oikeudenmukaisena.
Raamatun alun perusteella Jumalia ei ole vain yksi, vaan tämä yksi Jumala kohottaa itsensä yli muiden, ja kieltää palvomasta muita Jumalia. Mistä voin olla varma, ettei joku muu Jumala palvelisi tarpeitani (ja ennenkaikkea maailman) tarpeita paremmin?
Raamatun lukeminen auttaa ymmärtämään islaminuskoisia. Raamatussa on aivat samat ainekset fanatismiin kuin koraanissa. Ja aikojen saatossa kristinuskolla vastaan muita uskoja sekä kristinuskon lahkojen sisällä on vuodatettu huomattava määrä verta.
En voi pitää ketään nk. "hyvänä ihmisenä" vain uskovaisuuden vuoksi. Ajattele sanaa uskovaisuus. Se tarkoittaa, että uskoo johonkin. Uskoo niihin tulkintoihin, jotka joku vajaavainen on tehnyt. Sillä harva on niin pätevä, että kykenisi horjumattomaan tulkintaan vanhasta ja moniselitteisestä kirjasta (tällä tietysti vesitän omaa mielipidettäni, anteeksi vaan). Uskolla on tehty ja tehdään paljon pahaa. Monelle uskonto on myös kilpi, litania ulkoa opeteltuja fraaseja, joilla hän kätkee todellisen sisimpänsä. Rohkeampaa on pyrkiä tekemään itsenäisesti hyvää. Itse en ole siihen riittävän rohkea, käperryn omaan maailmaani.
Joka tapauksessa uskonto ei ole sama asia kuin hyvyys ja parannus. Jos sairastaa mielensairautta, sitä hoidetaan terapialla ja tarvittaessa lääkehoidolla.
Osuvia pointteja sinulla. :)
Minusta taas hyvin kapeakatseinen näkemys. Juuri tuota samaa kuulee aina vaan ja raamattua halutaan tulkita jopa nolon tietämättömän hölmösti. Kannattaa lukea kunnolla se. Ihan yleissivistyksen vuoksi.
Kunnioitan mielelläni kaikkien uskoa sellaisenaan, joten pahoitteluni hieman kriittisestä mielipiteestä. Mutta uskonnon avulla koettuja parantumisia tapahtuu varmaankin kutakuinkin kaikkien uskontojen piirissä, niin mietin miksi läheisriippuvuus olisi siitä poikkeus ihan objektiivisesti ottaen ?
Jos läheisriippuvainen kuitenkin on empaattinen, onko määritelmä narsisti silloin paikkansapitävä, vaikka hänestä olisikin harmia ihmissuhteissa ?
Noh, pahoitteluni tästäkin, kun tässä asia minun päätäni nämä termit jotenkin tökkii.
Hyvin yksinkertaista...
Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä.
Termi ohutnahkainen narsisti on vakiintunut termi läheisriippuvaisuudesta ja monet terapeutit käyttää sitä.
Se kuvaa tätä sairautta paljon paremmin kuin sana läheisriippuvuus.
Entisenä diagnosoituna ohutnahkaisena kyllä allekirjoitan tuon ajatuksen siitä, että myös ohutnahkainen narsismi on narsismia.
Uskoisin että hyvin moni eksyksissä oleva ihminen kokee identiteettikriisiä mikä on hyvin yleistä tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön omaavilla. Tällöin yleensä myöskin etsitään suuria asioita, totuuksia elämässä, haetaan synninpäästöä, koetaan turhaakin syyllisyyttä. Lopputuloksena on kääntyminen uskoon.
Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin.
Epävakaa persoonallisuus ei ole läheisriippuutta.
Väitinkö niin? No, nyt kun otit puheeksi niin kyllä niissä pahimmillaan samaa oirekuvaa on.
Ei uskovaisuudessa sinänsä mitään pahaa ole, mutta ymmärtääkseni se on placeboa. Joulupukkikin saa sokeat näkemään ja rammat kävelemään jos uskoo..
Luin yhtä kirjaa ja tulin sellaiseen uskoon, että narsismista voi parantua Jumalan avulla, ei millään muulla. Mutta se tietenkin edellyttäisi narsistin vilpitöntä halua sellaiseen prosessiin.
Mutta tässä ei ole ajatuksena demoni ongelma, vaan yksinkertaisesti narsismissa kyse yhteyden menettämisestä Jumalaan siten, että ihminen samaistuu vain eristyneeseen egoonsa, eikä koe Luojan luomia ominaisuuksiaan.
Tämä kyllä kokemukseni mukaan tietyllä tapaa voi tapahtua narsistin uhrillekin.
Kaikille ihmisille enemmän tai vähemmän tavallaan.
En tuputa palstan lukijoille tämmöstä uskoa,
mutta minua alko tämä idea kiinnostaa vaikken ole tämän opiskelussa vielä pitkällä.