Taustaksi: ne, jotka tuntevat televisiossakin paljon pyörineiden Komisario Beck -leffojen taustalla olevat kirjasarjan, tietävät, että Beckin lähin työtoveri, Lennart Kollberg, kieltäytyi kantamasta virka-asetta. En tiedä, olisiko tällainen ollut Ruotsin poliisissa mahdollista, mutta miete heräsi, miten mahtaa olla Suomessa: voiko yksittäinen poliisimies ilmoittaa, ettei suostu pitämään/käyttämään asetta ja silti jatkaa virassa?
En viitsinyt tällä vapaapäivän pohdinnalla poliisilaitosta vaivata, joten heitetäänpä tänne, jos vaikka joku virkamies sattuisi seuraamaan palstaa ja osaisi vastata.
En viitsinyt tällä vapaapäivän pohdinnalla poliisilaitosta vaivata, joten heitetäänpä tänne, jos vaikka joku virkamies sattuisi seuraamaan palstaa ja osaisi vastata.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Seuraava on täsin arvailua, mitään varsinaista tietoa minulla asiasta ei ole.
Ensinnäkin tarvinnee ottaa huomioon minkä tyyppisissä työtehtävissä poliisi toimii. Oletan nyt että tarkoitat järjestyspoliisia, muualtahan löytyy varmasti paljonkin esimerkkejä poliiseista jotka eivät työssään asetta tai muitakaan voimankäyttövälineitä kanna.
Mm. juuri tästä syystä en usko mitään säädöstä/lakia tai muutakaan olevan joka varsinaisesti suoraan velvoittaisi poliisin kantamaan asetta työssään. Mutta samalla uskon että esimiehellä on myös mahdollisuus velvoittaa poliisimies asetta kantamaan, jos on oletettavissa että työn hoitaminen niin kuin virkavelvollisuus sitä vaatii, saattaa vaatia aseellista voimankäyttöä.
Entäpä jos henkilö suostuu kantamaan asetta, mutta ilmoittaa kieltäytyvänsä käyttämästä sitä missään tilanteessa? Uskon silloin jälleen esimiehellä olevan vallan arvioida pystyykö hän tällöin suorittamaan tehtäväänsä.
Käytännössä en siis usko että kentällä törmäisi järjestyspoliisin partioon, jossa poliisi olisi kieltäytynyt kantamasta virka-asetta
Tällainen henkilö ei pääse poliisiksi.
Vaan entäpä, jos hän ON jo poliisi kieltäytyessään? Kollbergin kieltäytyminen tapahtui jo virassa ollessa ja se selitetään muistaakseni yhdessä kirjoista: hän oli nuorempana virkaurallaan, järjestyspoliisivaiheessa, ampunut vahingossa kollegansa, joka oli syöksähtänyt taltuttamaan piiritettyä samalla hetkellä kun Kollberg ampui tätä. Sen jälkeen hän oli palauttanut virka-aseensa. Mutta siis jatkanut uraansa järjestyspoliisissa ja aikanaan ylennyt rikospoliisiin.
Yhdessä Harjunpää-dekkarissa on muuten samantapainen juttu: rikospoliisi, jonka veli on ampunut vahingossa sivullisen. Tämä rikospoliisi välttääkseen samanlaisen pitää aseessaan vain paukkupatruunoita, mutta ilmeisesti mainetta ylläpitääkseen kantaa KAHTA asetta. En muistanut tätä eilen; juttu on sikäli mielenkiintoinen, että Joensuun kirjojen episodeilla ja hahmoilla oli usein jonkinlainen vastine todellisuudessa eli on ihan mahdollista, että Joensuu on tuntenut jonkun poliisin, joka ei pitänyt kovia panoksia aseessaan. Erona Sjöwall-Wahlöön versioon tietysti se, että Joensuun hahmon "aseistakieltäytyminen" ei ollut virallista ja julkista.
Ei rikospoliisiin kukaan ylene. Poliisilla on työnjako jonka puitteissa töitä tehdään. Yleneminen tapahtuu aivan muilla kriteereillä.
Jos poliisi on nimitetty virkaan, niin sen jälkeen aseesta kieltäytyminen ei ole irtisanomisperuste. Tällaiselle henkilölle järjestetään ´tupahommia´ Kentälle rosvoja jahtaamaan häntä ei huolita.
Nyt sen verran tarkennuksena että kyseessä on länsinaapuriimme Ruotsiin sijoittuvan romaanisarjan fiktiivinen henkilö. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Beck)
Aivan (ja uskoakseni toin sen itsekin täysin selvästi esille :) ) Minua kiinnostikin tämän yhden detaljin realistisuus fiktiivisessä henkilöhahmossa. Myönnettäköön, että olen sen verran tosikko, että minua usein häiritsevät kirjoissa ja elokuvissa epärealistiset yksityiskohdat, vaikkapa se, että CSI-sarjan tutkijat tekevät etsiväntyötä eli kuulustelevat epäiltyjä.
Mutta kun tuo ylenemisilmaukseni herätti närkästystä, niin takerrunpa siihen itsekin. Kirjallisuudessahan kyseinen teema on yleensä ihan selvä eli siirtyminen järjestyspoliisista rikospuolelle kuvataan ylenemisenä. Ja joissain maissa rikospuolen virat ovat ihan virallisestikin ylempiarvoisia kuin järjestyspuolen miehistövakanssit.
Mutta väitänpä, että ihan normikansan keskuudessakin elää vahva mielikuva siitä, että poliisikunnan parhaat siirtyvät rikospoliisiin ja järjestyspuolelle etenkin kaupungeissa jää ne vähän vähemmän fiksut. En väitä tämän vastaavan todellisuutta, sanon vain, että se on mielikuva. Tosin muistan joitain vuosia sitten lukeneeni jonkun korkea-arvoisen poliisimiehen haastattelun, jossa tämä antoi ymmärtää, että rikospuolella olisi nykyään rekrytointiongelmia, koska etenkin nuoret poliisit haluavat "actionia" ja sitä on rikospuolella paljon vähemmän. Olisiko myös niin, että palkka on järjestyspuolella parempi, koska ilta- ja yövuoroja tehdään tulee enemmän?
Kannattaa noihin vertauksiin oikeasti ottaa sitten vaikka enemmän kotimaista fiktio kirjallisuutta esimerkkeinä kuten Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää -sarjaa (kirjoittaja oli itse suhteellisen pitkän poliisiuran tehnyt), koska jos joutuu vertaamaan ulkomaisiin niin faktaa/fiktiota pitää ensin tuntea myös mahdollisen kohdemaan lainsäädäntöä ja poliisikäytäntöjä jne ja sitten verrata niitä Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöihin.
Olen seurannut Beckkiä sekä uusia että vanhoja. Mistään Kollbergista en ole kuullutkaan. Taidat sekottaa asian johonkin Bruce springstiinin esittämään rämäbääkalleen?
Esimerkiksi elokuvassa "Komisario Beck tähtäimessä" esiintyy Lennar Kollberg. Hän on juuri se etsivä, joka melko alkupäässä leffaa toteaa murhatusta komisariosta "hän oli helvetin huono poliisi". Tosin on sanottava, ettei hän fyysisesti oikein muistuta alkuperäishahmoa (joka taistelee jatkuvasti ylipainonsa kanssa, elokuvahahmo oli lähinnä luuviulu).
Et selvästikään tunne elokuvien taustalla olevaa Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön yhdessä kirjoittamaa kymmenen teoksen kirjasarjaa. Niissä juuri Lennart Kollberg on Martin Beckin lähin työtoveri, kunnes sarjan toiseksi viimeisessä osassa eroaa virasta. Viimeisessä kirjassa (nimeltään Terroristit) vasta Gunvald Larssonista tulee Beckille läheinen työtoveri, siihen asti hän on enemmän sivuhenkilö, joskin ajoittan vahvassa roolissa.
Tunnen kirjasarjan erittäin hyvin, elokuvat paljon huonommin (olen nähnyt niistä ehkä 4-5 ja kuten usein käy, niiden katsomista häiritsee se, että kirjojen perusteella on luonut melko vahvat omat mielikuvat hahmoista eivätkä elokuvahahmot aina oikein osu yhteen niiden mielikuvien kanssa).
Samaa mieltä tuosta hahmotuksesta puolin ja toisin sen perusteella onko ensin lukenut kirjan vai nähnyt elokuvan.
Beckin uudempien sarjojen (olisko olleet 2000-luvulla tehtyjä) esittäminen tv:ssä loppui alkukesästä ja niissä oli M. Persbrand räväkkänä Gunvaldina. Nyt tulee vanhempaa tuotantoa (90-luvulla tehtyjä) ja siinä on hyvin erilainen Gunvald, jota esittää joku vetelänoloinen lössykkä. Sama kaveri esitti Wallanderiakin jossain vaiheessa.