Oon nuori nainen pienestä kaupungista. Mulla on kaikki päällisinpuolin hyvin, mutta päässä kaikki pyörii ja tuntuu että kukaan ei voi auttaa. No avaan vähän näitä mun tuntemuksia, ensinnäkin mulla on vain yksi ystävä, (on mulla muita kavereita kylläkin mutta en voi heille avautua juurikaan mistään) välillä hän saa mut raivostumaan niin pahasti. Ja tuntuu että hän ei välitä mitä mulle kuuluu, jos kerron näistä oudoista asioista mitä mulla pyörii päässä niin hän vaan vastaa että: just... Tuntuu että hän ei oikein ymmärrä miltä musta tuntuu ja hän luulee että tää on vaan jotakin pientä synkistelyä. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin mutta tunnen itseni niin oudoksi muiden joukossa tuntuu että kukaan ei ole niin kuin minä. Pelkään että uudet kaverit pettävät tai loukkaavat jne. Pettäminen on paha paikka mulle. Kun olin noin 13 vuotias niin vanhemmat erosi. Eron syy oli että isä oli pettänyt äitiä ja sen jälkeen toimin välikätenä, koska isä ja äiti eivät kyenneet puhua toisilleen edes tekstiviestien välityksellä. En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan että isä pettäisi äitiä. Isä oli pettäny äitiä jo vuosia eri naisten kanssa. Pari kk eron jälkeen sairastuin vakavaan loppuelämän kestävään sairauteen luultavasti kovasta henkisestä rasituksesta. Sairauden aikana en voinut liikkua kotoa ja olin puoli vuotta kotona, välillä kävin koulussa mutta en siellä pitkään kyennyt olemaan. Masennuin tuona aikana koska mulla ei ollut mitään virikkeitä ja se yksi ystäväni josta kerroin kävi välillä katsomassa. No nyt mulla on ihan hyvät välit kummankin vanhemman kanssa. Tuntuu kummiskin että asiat on jäänyt jotenkin käsittelemättä tästä avioerosta josta kärsin yhä. Isähän ei pettänyt vaan äitiä vaan mua ja mun sisaruksia koska isä samalla valehteli myös meille menoistaan. Tämän jälkeen pettäminen sen kaikissa muodoissa on tuntunut niin pahalta että en voi edes sanoin kuvailla. Mulla oli tässä vasta poikaystävä joka petti mua. Kuulin vasta muutama päivä sitten että hän oli pannut erästä naista baari illan päätteeks ellei hän ollut jo aiemmin pettänyt. Tämän jälkeen en ole ollut häneen missään yhteydessä. Se mies oli kaikinpuolin muuten tosi ihana ja pystyin olemaan oma itseni. Kaikki taas murskattiin ja sydän särkyi. Tämän jälkeen tuli tunne että haluan tappaa (mutta en usko että sitä pystyn tekemään) tai tehdä jotakin muuta väkivaltasta kenelle tahansa kuka vielä loukkaa. Nyt hävettää myöntää mutta ihan pari päivää sitten eräänä iltana kuljin puukko laukussa valmiina puolustautumaan jos joku tulee loukkaamaan. Siis pelko johtuu siitä että tuntuu että kaikki vihaavat minua. Mua ehkä pidetään täällä mun kotikaupungissa vähän "hulluna" koska olen sairaalloisen mustasukkainen parisuhteessa, uskon että se johtuu vanhempieni erosta ja teen myös suuttuessa kovia ylilyöntejä ja ylireagoin. Tuntuu että en löydä poikaystävää sillä mustasukkaisuus ajaa heidät pois ja maineeni on kärsinyt mustasukkaisuuden takia ja minua myös pidetään huorana. Muutenkin elämässä tuntuu kaikki menevän vituilleen että en kykene yksinkertaisesti tavalliseen parisuhteeseen. En uskalla luottaa ihmisiin koska luulen että petyn jossainvaiheessa taas kumminkin ja tunnen taas kovaa henkistä tuskaa. Otan kaiken aina tosi raskaasti. Tuntuu että ihmiset eivät ajattele mitään hyvää minusta. Välillä on ollut itsetuhosia ajatuksia mutta tiedän että en mitään uskalla tehdä. Haluaisin olla normaali ihminen ja kyetä tavallisiin ihmissuhteisiin ja tutustua uusiin ihmisiin. Avautuminen muille naamatusten on vaikeaa. Ja minua jopa hävettää. Mitä voisin tehdä? Mikä minua voisi auttaa?
Tuntuu että kukaan ei voi auttaa
Lasipallo
2304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen vanhempi täti, joka luki kirjoituksesi. Tämä tiedoksi. Olen pahoillani, miten olet joutunut pettymään ja ryömimään siitä aina eteenpäin. Elämä nykyään tuppaa olla tuollaista sekoilua tuolla alueelle. Minua ainakin yököttää tuo sontaluukku tv nimeltään, joka työntää vain makailuasioita. Ei juurikaan ylempää ja arvokkaampaa elämää se tarjoa. Meinaan, että moinen meno tarttuu myös. - Mitä sun tulisi tehdä? Mun eka ajatus tuli, että hankkia itseluottamusta ja realistisuutta siitä, mikä ja kuka sinä oikeasti olet. Tarkoitan, ettet aliarvioisi itseäsi, vaan hankkiutuisit yhteyksiin, joissa löydät uusia hyviä puolia ja lahjoja itsestäsi. Jos pystyt, unohda nämä naima-asiat kokonaan mielestäsi, siis käytännössä. Anteeksi ilmaisuni, mutta minua oikeasti suututtaa tämä meno. Siis just tämä, jonka uhriksi sinäkin olet altistunut. Jospa saisit koottua itseäsi ihan kaikkiin muihin yhteyksiin, pois kokonaan ajattelemasta näitä seurustelu-sekstaamisjuttja. On niin paljon muuta kivaa elämässä ja maailmassa, mitä kohti toivoisin sinun jaksavan mennä. Löytäen mukavia tekemisiä, hyvää mieltä ja uusia tuttavia ja kavereita. Tiedän, että kaikille ystävien löytyminen on vaikeaa, se siis ei johdu sinusta mitä koet. Vielä tilannettasi vaikeuttaa pieni paikkakunta, hmmm. Jospa nyt jotakin ihan muuta keksit, mihin suuntaat mieltäsi, löytäisit ihan niistä ympyröistä joissa elät. Et sinä ainakaan semmoinen ole, mitä fiilistesi pohjalta tuossa kuvaat negatiivista. Kaikilla ihmisillä on myös niin tosi paljon tekemistä itsensä ja oman elämänsä ongelmallisuuden kanssa, että kenellä jäisi aikaa ja tarmoa "vihata" ja "yrmiä" sinua. Tuo ei ole todellisuutta, ja siksi toivonkin, että henkisesti vahvistut. Luepa myös rakentavia kirjoja vaikka, semmoisissa on ohjeita elämään ja itsetuntemukseen. Myös kokeile rukoilua. Mua ittee auttaa usko, oon uskovainen, jolloin on ihana varma tunne rakkaudesta, joka ei ikinä jätä eikä petä. Se on totta. Vaikka usko onkin ikuisuutta varten. - Halit ja heippa.
Olen itse 26-vuotias mies. Minulla on myös ollut rankka lapsuus ja nuoruus ongelmaäitini takia. Aikuisena olen sairastanut mm. masennusta. Mustasukkaisuutta en ole ennen kokenut, mutta ihan viime aikoina sekin on tullut tutuksi, kun pitkäaikainen seurustelukumppani jätti minut ihastuttuaan toiseen mieheen... Ymmärrän kyllä tuntemuksiasi ja sen, miten se, mitä olet kokenut, on jättänyt sinuun jälkensä. En tässä halua ruveta avaamaan omaa elämääni tämän tarkemmin, mutta jos haluat jutella lisää, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]