miksi oli vähän surullinen olo. Väsynyt. Vaikka kaikki ympärillä iloisia. Ja sun seura. Itsetunto vaan laski. Aiheutat sellaista. Kun ajattelen kaiken mahdottomuutta. :/
Entiedäenen
eikukaannimella
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko n vai m? Miksi mahdotonta?
Samoilla fiiliksillä. Sisältä apeaa ja ontohkoakin, mutta täytyy vaan tsempata. Onhan elämässä hyviäkin juttuja ja jokainen kiva sana ja hymy kannattaa tallettaa sydämeen ja muistaa ne aamulla ylösnoustessa.
sinä se olet aiheuttanut draamaa ,entä kolmas osapuoli,miten suhtautuu toinen osapuoli,kuka oli se key factor alunalkuaan.
Selitäpä nyt kerrankin se, miksi se on niin mahdotonta? Oletko edes ajatellut pidemmän päälle miksi se on mahdotonta tai ei ole mahdotonta? Hoetko tuota mantraa vain tavan vuoksi kun et muuta oikein keksi vai mikä sinusta on niin älyttömän mahdotonta? Ehkä vain kuvittelet, että on mahdotonta, vaikka ei olekaan? Vai onko kyse oikeasti itsetunnostasi? Mikä siitä tekee niin mahdottoman, kerro, haluan kuulla.
Kerro nyt pois. Kerro toki.
kyllä sinä ymmärrät.
Me ei ei voida väitellä ,koska tiedät ettei kumpikaan anna periksi,vain ja ainoastaan toisen feikki anteeksipyyntöihin..eikö niin?Mutta kyllä se tanssi vähän sulatti mun imagoa :D
Anteeksipyyntö omalta osaltani ei todellakaan ollut feikkiä. En feikkaa tuollaisia asioita, ettäs tiedät. Luuletko tosissasi, että minä olisin halunnut asioiden silloin menevän kuin meni? Ei, en todellakaan. Enitenhän se olin minä, joka kärsi siitä eniten(!) Luuletko, että minulla oli silloin hauskaa kun kävi niin? Et varmaankaan edes tiedä mitä sinun jälkeen tapahtui.
Kuule, kyllä monet kerrat olen ranteeni vetänyt auki ja monet kerrat peitellyt haavoja, monet kerrat itkenyt loputtomiin ja monet kerrat ryypännyt suruani pois enkä edes ole alkkis. Enkä usko, että oikeasti väiteltäisiin loputtomiin kumpi on oikeassa, eihän me silloin aikoinaankaan. Emme vain pääse alkuunkaan, syystä tai toisesta.
Tiesitkös, voitin sillä tanssilla kultaa aikoinaan;) Siitä tuo eräs laulukin. Kunniat siitä sinulle, teit minusta niin kunnianhimoisen.
Kellehän tää on? Tuli vaan tästä sellainen fiilis...hei äläs nyt. Oonko mä laskenut sun itsetuntoa? Ihmettelen..sähän oot ihan paras. Tänään just mietin, että halusin hänelle oikeasti kertoa (pitäisi olla kahden kesken), että olen välillä saanut taistella kyyneleitä, kun olen meinannut niin liikuttua. Vaikkakin yleensä suu on kuin naantalin aurinko. En tiedä minäkään. Ymmärrän toisaalta, koska itsekin ollut vähän surullinen. Luulen ehkä syyn olevan se, etten voi näyttää tunteita sillä tavalla kun haluaisi. Ei tiedä miten olisi. Miksi ei voi vain nauttia tunteista. Joskus on raskasta olla tunteva.
Luin tuosta toisesta vastauksesta anteeksi pyynnöstä. Meinaatkos, että toinen feikkaa anteeksipyyntöä? Mä en ainakaan feikkaa. Oon tosi huono siinä. Oon sitten mielummin vaikka hiljaa.
Oikeastihan mikään ei ole mahdotonta. Ymmärrän kyllä. Elämä on vähän sellaista, että käytännössä asioita ei aina ole niin helppo toteuttaa kun haluaisi.
Mahdottomuudesta vielä. Saatan olla jästipääkin, mutta ennen kaikkea olen sellainen sisimmässäni, että haluan aina selvittää ja keskustella asioista (en väitellä). Voin myöntääkin, jos olen ollut väärässä tai valehdellut. En halua toiselle pahaa mieltä tai loukata. Jos huomaan, että näin on käynyt tai edes kuvittelen toisen olevan loukkaantunut, niin itselläni on tosi paha olla. Tällaisessa asiassa minusta ei saa taistelupukaria. Olen aika sovitteleva. Itseäni vastaan olen kova taistelemaan. Sinä saat taas sen mussa aikaan.
https://www.youtube.com/watch?v=EGYJH_QXIbE