Tuolla alempana on kommentoitu ties mitä lihavista ja galluppiakin tuli luettua, jossa lihavuuden syitä kyseltiin.
Aina vaan tulee samaa neuvoa: syökää vähemmän ja liikkukaa enemmän. Ja tietty läskit ällöttää, hyi.
Mietin vaan tässä miten monimutkainen asia se lopulta on... Oma siskoni on aina ollut alipainoinen. Koko suku on lapsesta lähtien kommentoinut meidän painojamme tyyliin "onpas se X taas niin hoikka. Ootko muuten laihtunut vähän?" ja samalla minua siskoni vieressä katsottu päästä varpaisiin ja kommentoitu "ei kannata syödä kovin monta pullaa kun pylly leviää".
Todellisuudessa olin normaalipainoinen lapsi.
Siitä jäi kuitenkin ikuiset arvet. Olen aina nähnyt itseni suurena, muodottomana möhkäleenä riippumatta todellisesta painosta. Ymmärsin sen vasta nyt, kun olen viimeisen kahden vuoden aikana lihonut yli 10 kg ja olen oikeasti pyöreämmässä kunnossa kuin ikinä.
Toissapäivänä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon lääkitys aloitettiin heti. Painon nousuni ei siis johtunut syönnistä eikä liikunnasta vaan sairaudesta. Oireiden poistuminen vie kuitenkin pitkään, koska lääkitys saadaan kuntoon vain kokeilemalla ja seurantajaksoilla.
Minusta on kamalaa liikkua ihmisten ilmoilla, kun tiedän mitä he ajattelevat: hyi vitun läski.
Puhumattakaan niistä sukulaisista, jotka taas pitää joulun aikaan päästää katselemaan nenänvarttaan pitkin!
Suku on pahin!
Aina vaan tulee samaa neuvoa: syökää vähemmän ja liikkukaa enemmän. Ja tietty läskit ällöttää, hyi.
Mietin vaan tässä miten monimutkainen asia se lopulta on... Oma siskoni on aina ollut alipainoinen. Koko suku on lapsesta lähtien kommentoinut meidän painojamme tyyliin "onpas se X taas niin hoikka. Ootko muuten laihtunut vähän?" ja samalla minua siskoni vieressä katsottu päästä varpaisiin ja kommentoitu "ei kannata syödä kovin monta pullaa kun pylly leviää".
Todellisuudessa olin normaalipainoinen lapsi.
Siitä jäi kuitenkin ikuiset arvet. Olen aina nähnyt itseni suurena, muodottomana möhkäleenä riippumatta todellisesta painosta. Ymmärsin sen vasta nyt, kun olen viimeisen kahden vuoden aikana lihonut yli 10 kg ja olen oikeasti pyöreämmässä kunnossa kuin ikinä.
Toissapäivänä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon lääkitys aloitettiin heti. Painon nousuni ei siis johtunut syönnistä eikä liikunnasta vaan sairaudesta. Oireiden poistuminen vie kuitenkin pitkään, koska lääkitys saadaan kuntoon vain kokeilemalla ja seurantajaksoilla.
Minusta on kamalaa liikkua ihmisten ilmoilla, kun tiedän mitä he ajattelevat: hyi vitun läski.
Puhumattakaan niistä sukulaisista, jotka taas pitää joulun aikaan päästää katselemaan nenänvarttaan pitkin!
Suku on pahin!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä jouduin myös lapsena kuuntelemaan joittenkin sukulaisten ikäviä kommentteja. Olin ihan hoikka n. 3-vuotiaaksi asti, mutta sitten aloin lihoa. Syy oli isoäitini tolkutun ruuan tuputus. Oli hänen luonaan päivittäin hoidossa ja tulokset näkyivät. Murrosiässä laihduin, ja sitten sainkin taas kuulla anorektikko-kommentteja! Nyt aikuisena olen urheilullinen ja normaalipainoinen, mutta kiitos lapsuuden tunnen itseni vieläkin usein jotenkin muita kookkaammaksi.
Lääkitys varmaankin auttaa Sinua, kun oikea löytyy. Tsemppiä!
Onnea sinullekin, varmasti liikunta ja hyvä mieli auttaa typerien sukulaisten typeriä kommentteja pysymään poissa mielestä.
Tietysti vielä auttaa, jos on löytänyt / löytää ihanan kannustavan elämänkumppanin.
Minusta toisen ihmisen painoon puuttuminen on sama asia kun jos puuttuisi lasten tekoon tai tekemättömyyteen: Molemmat kyselyt älyttömän henkilökohtaisia ja ei taatusti ainakaan kysyjälle kuulu (viimeistään sen jälkeen kun kysyy tai kommentoi)! Ja siinä niitä toitotetaan sukujuhlissa kaiken kansan kuullen :/
Huh huh.
Vaan tsemiä sinnekin.
Minä kun aloin puuttumaan huomauttelijoiden ulkonäköön (sillä kaikilla on vikaa ulkonäössä, täydellsiä kun ei olekkaan) niin huomauttelut loppuivat lyhyeen. Sillä näen kaikki viat pikkuvikoja myöten! Ja tiedän/näen nekin viat mitä ei päälle päin näy!
Tiedän ns. täydellisinäkin itseään pitävien viat. Kukaan ei ole ikinä tyytyväinen itseensä sellaisena miksi luoja on luonut vaikkei ylipainoo olisikaan. Silloin he purkavat omaa pahaa oloaan ihmiseen jota kuvittelevat olevan helppo "lyödä lyttyyn" oman itsetuntonsa kohentamiseksi ja pahan olonsa lievitykseksi!
Selvähän se on, että jos tarvitsee muiden olomuotoa kommentoida, ei oman itsen kanssa ole hyvä olla.
Pitäisi varmaan kommentoida takaisin...ei vaan taida minulta luontevasti onnistua.
Alahan harjoitteleen. Harjoittelu tekee mestarin!
Äläkä välitä muiden kommenteista, vaan ole oma itsesi!
Tiedätkö sen, että kaikille ylipainoisille ei tulla noin vaan vittuileen!
Itse saan aina olla rauhassa ja saan jopa ihailevia katseita julmuuteni ansioststa, koska kykenen lyömään lyttyyn kenet tahansa...
Itse en edes huomaa ylipainooni, koska olen erittäin vittumainen ihminen...
Minulla oli sama vika vuosia sitten , paino nousi ja muuta mukavaa . Nyt tyroksiinitaso oikea , silti hitaasti tippuu paino . Kestää pitkään saada paino kondikseen , mutta kyllä se onnistuu .
Tsemppiä !
Hiukan pelottaa, että miten tosiaan saa ne lääkitykset ja arvot kohdilleen. Mitä olen asiaan perehtynyt, tuntuu lääkäreillä olevan niin erilaiset käsitykset normaaliarvoista, että lääkityksen saamisessa voi olla ongelmia.
Itsellä on nyt 50 mikrogrammaa/ pv -annos. Viikon olen lääkettä syönyt. En tiedä kuinka pian pitäisi muutosten alkaa näkymään... kova itsetarkkailu päällä tästä syystä.
Mutta kiva, että itse olet jo saanut homman toimimaan. Eiköhän se itselläkin ajan kanssa.
Lihavuus riippuu aina eniten syömisestä ja kuluttamisesta (liikkumisesta).
Erilaiset taudit ja perintötekijät vain kallistavat vaakaa suuntaan jos toiseen ja saattavat avittaa ylipainon kertymistä.
Ne eivät ole siis se varsinainen tai ainoa syy lihavuuteen vaikka näin jostain syystä jotkut kuvittelevat.
En ymmärrä kuinka jotkut pitävät sairautta ja/tai perintötekijöitä täysin perusteltuna syynä ylipainoon. Sellaisten ihmisten, jotka syystä tai toisesta tuppaavat lihoamaan helpommin tulisi kiinnittää normaalia enemmän painonsa hallintaan. Toisin sanoen syödä vähemmän ja rasvattomampia ruokia sekä liikkua ns. normaaleja ihmisiä enemmän.
Millähän perusteella sairaudet "vain kallistavat vaakaa suuntaan jos toiseen ja saattavat avittaa ylipainon kertymistä"? Perintötekijöiden kanssa näin voi olla, mutta muutoin en purematta niele väitettäsi.
Mutta kai se periaatteessa niinkin on, että jos sitä mukaa kun sairauden haitat lisääntyy, vain vähentää syömistään, niin paino pysyy kurissa. Sivivaikutuksena vain saattaa olla hengenlähtö, melko nopeastikin.
Ai niin, minähän vallan unohdin, että vissiin aika monen mielestä kuolema on parempi vaihtoehto kuin lihavana eläminen. On mennyt maailma kummalliseksi...
" Sellaisten ihmisten, jotka syystä tai toisesta tuppaavat lihoamaan helpommin tulisi kiinnittää normaalia enemmän painonsa hallintaan. Toisin sanoen syödä vähemmän ja rasvattomampia ruokia sekä liikkua ns. normaaleja ihmisiä enemmän. "
Ei painonhallinta edellytä " lisää liikuntaa " . Ja rasvaista ruokaa pitää syödä , maltilla .
Ja vielä , kilpirauhasen vajaatoiminta kummasti lisää painoa , kokemusta on .
Vajaavaista logiikaa sinulla.
Oletko kovinkin varma kirjoittamastasi? Oletko ottanut huomioon, että muutakin elämää on kuin oman ja toisten painon tarkkailu? Mikä sinusta on sopiva määrä ruokaa ja liikuntaa päivälle?
Minä syön kaksi kertaa päivässä. Normaalia ruokaa. Kasviksia tai kalaa, punaiseen lihaan ja broileriin en koske. Juon kahvia. Kahden aterian lisäksi ei kuulu muuta ruokaa tai herkkua, sellaisita en edes suuremmin pidä. Joskus harvoin juon siideriä tai syön pullaa (ei kuitenkaan enempää kuin 1 krt/vko).
Onko sinusta kaksi kevyttä ateriaa päivässä liikaa?
Liikuntaa harrastan kolme kertaa viikossa. Se sopii minun rytmiini hyötyliikunnan lisäksi. Tämä on sinusta liian vähän?
Katsotko, että esimerkiksi minun pitäisi elää vitamiinipilleireillä, kalanmaksaöljykapseleilla ja thyroksin-lääkkeellä, koska "taudit ja perintötekijät vain kallistavat vaakaa suuntaan jos toiseen ja saattavat avittaa ylipainon kertymistä."?
Mitä muuten tiedät sairauksista yleensä ja kilpparin vajaatoiminnasta erityisesti, kun noin asiantuntijana esiinnyt?
Oletko kuullut sellaisista kuin "psyykkiset sairaudet?" Esimerkiksi vakava masennus on yksi näistä sairauksista. Jos yhtään tunnet lääketiedettä, tiedät että erilaiset psyykkiset sairaudet saattavat johtaa ihmisen sellaiseen mielentilaan, että ulkonäön huolehtiminen ei yksinkertaisesti kiinnosta. Toiset laihtuvat sairastuttaan, toiset taas lihoavat.
Itse sairastuin vakavaan masennukseen ja paino nousi huimasti. EI siinä kuule paljon kiinnostanut, painaako 100kg vai 50 kg, kun miettii miten pääsisi edes sängystä ylös.
Totta on, että ei itse sairaus lihota, mutta sen oireet voivat lihottaa.
Olen ottanut huomioon, että on olemassa muutakin elämää kuin ihmisten painon tarkkailu. Miten tämä liittyy logiikkaani tai kirjoituksiini ?Entä miksi tämän asian huomioon ottaminen estäisi minua jatkamasta kyseistä toimintaa eli tarkkailemista ?
Kysyt minulta: "Mikä sinusta on sopiva määrä ruokaa ja liikuntaa päivälle?"
Luulisi sinun ymmärtävän, että päivittäisen sopivan ruoan ja liikunnan määrä on kiinni yksilöstä. Ihmisethän ovat varsin erilaisia joten on aika ääliömäistä yrittää tivata vastausta moiseen kysymykseen johon ei löydy _tarkkaa_ yleispätevää vastausta. Suuntaa antavana ohjeena voidaan pitää lukuisia kertoja mainittu mantra syömisen ja kuluttamisen/liikunnan suhteesta toisiinsa.
Luuletko, että antamasi tiedot itsestäsi kuvaavat tilannettasi riittävästi, jotta voisit esittää niitä jonain vakuuttavana argumentaationa. Näin ei ole eikä myöskään voida olla varmoja siitä muunteletko esittämääsi ruokavaliota vahventaaksesi kantaasi tai oletko oikeasti unohtanut mainita siitä tai sen kestosta jotain. Siksi onkin parempi, että jättää henkilökohtaisuudet omaan arvoonsa.
Liikuntaakin löytyy moneen erilähtöön. Sauvakävelykin eroaa mainittavasti kulutuksen osalta kuntosali treenistä tai juoksemisesta. Jollekin yksi "liikunta kerta" kestää tunnin toiselle kolme tuntia.
Tekstisi siis pitäisi perustella minulle miksi logiikkani on vajavaista. Lueppa vielä kerran läpi kaikki lauseesi, joiden perään olet laittanut kysymysmerkin ja mieti mitä olisit voinut tehdä paremmin tuodaksesi kantaasi kehittävämmin esiin.
Viestilläni yritin esittää sinulle seuraavaa:
- Lääkärit ovat todenneet kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäävän painoa (huomattavastikin) terveistä elämäntavoista huolimatta.
- Kilpirauhasliitto tunnustaa vajaatoiminnan oireisiin liittyvan painonnousun elämäntavoista riippumatta (voipi tarkistaa googlettamalla kilppariliiton sivut).
- Oma kokemukseni on painonnousu terveistä elämäntavoista riippumatta.
- Olen puhunut monien vajaatoiminnasta kärsivien kanssa -suurimmalla osalla heistä yksi vaikeimista oireista on painonnousu ja elämäntapojen "vaikuttamattomuus" omaan painoon.
En mitenkään luule, että antamani tiedot elämäntavoistani olisivat sinulle jotain mitä uskot, tai kuvaisivat mitään riittävästi. Lähinnä näillä tiedoilla halusin saada sinut ymmärtämään, että häiriötilassa oleva ruumis ei käsittele saatua energiamäärää kuten terve ruumis tekee.
Erilaisiin sairauksiin liittyy erilaisia oireita. En ymmärrä miksi vain osa oireista olisi "hyväksyttäviä" ja loput ihmisen itsensä aiheuttamia. Etenkin, jos oireen olemassaolo on myös lääketieteellisesti hyväksytty.
Olen kovin pahoillani, jos toin kantani esiin vajaavaisesti. Tarkoitukseni oli henkilökohtaisen esimerkin kautta esittää, millaista on vajauksen kanssa elävänä yrittää ymmärtää omaa ruumistaan. Kun se ei tunnu toimivan kuten läheisten ruumiit toimivat. Kun kaikki laihdutusohjeet/ terveysohjeet kertovat sinun elävän ikuisella laihdutuskuurilla, mutta paino jatkaa nousuaan. Kun aina hämmästelet niitä ruokamääriä, joita ihan tavalliset ihmiset syövät.
Silloin tuntuu aika loukkaavalta, kun joku ilmoittaa minun vain syöneen liikaa, edes tuntematta elämääni.
"Minusta on kamalaa liikkua ihmisten ilmoilla, kun tiedän mitä he ajattelevat: hyi vitun läski."
Useimmat ylipainoiset kieltävät tuon yhteiskunnassa vallitsevan mielipiteen. Onneksesi sinä et kuulu näiden itsensäpettäjien joukkoon. Sinä olet ymmärryksessäsi realistisempi kuin useimmat muut ja siksi sinulla onkin muita paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseesi. Sinä tuskin tyydyt havaitsemaasi tilanteeseen, vaan pyrit jotain asialle tekemään.
Sanoit painonnoususi johtuvan sairaudesta. Tuo on luonnollisestikin kiusallista sikäli, että kyseisen seikan aiheuttama ylipainoisuus on kohdallasi muita vaikeammin hallittavissasi. Eniten tilanteessasi minua ärsyttää se, että sinut mielletään saman tien näihin "laiskuuttaan" lihaviin ihmisiin, ja siksi kannat heidän ojentamaansa saamattomanihmisen-viittaa harteillasi.
Jos kukaan ihminen ei olisi ns. laiskuuttaan lihava, niin sinuun ja sairautesi aiheuttamaan ylipainoon ei kukaan kiinnittäisi mitään huomiota.
Mutta kiitos näiden kaikkien saamattomuuttaan lössyköiden ihmisten, myös sinä saat saman leiman otsaasi.
Eikös olekin julmaa ja perin harmillista?
Kyllä on julmaa ja melkoisen harmillista. Tännekin ketjuun jo joku idiootti eksyi kehuskelmaan, miten sairaus itsessään ei lihota... Eipä hän itse ilmeisesti ole kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastanut, kun niin pöllöjä suustaan päästää!
Pyrin kyllä tekemään asialle jotain, mutta nimen omaan omasta halustani. Suunnattomasti ärsyttää juuri nämä "syö vähemmän ja liiku enemmän" -tyypit, kun eivät välttämättä mitään asiasta tiedä. Ja ärsyttävät nämä omat sukulaiset, jotka kokevat, että heidän on oikeus kommentoida mitä tahansa.
Mutta kiitos sinulle viestistäsi! Oli asiallinen ja mukava lukea. Ja voimia kaikille kilppari-ongelmien kanssa painiskeleville!
Ihan kuin olisin lukenut omasta lapsuudestani tuota sun juttua. On itselläkin omat arvet painoarvostelun vuoksi. Suku tässäkin syynä. Mutta yritetään eteenpäin.
kun on 7 lihava kun 12laiha 15 jalihava kun on 20 sopuisa kun 30 lihava 37 sopuisa 50lihava kun laihtuu 90 kiloa lihoo 100 kiloa mikä se on , minä
terveisiä