Onko jollain kokemuksia karsastusleikkauksesta Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa? Oon itse leikkausjonossa, mutta jotenkin koko prosessi vaikuttaa niin liukuhihnalta.
Mulla on ollut näköhäiriöitä, jotka ovat lisääntyneet viime vuoden aikana karsastuksen lähtiessä pahenemaan. Nyt on mennyt tenttiviikkokin piloille, kun silmät eivät ole jaksaneet pinnistellä lukujen parissa. Päänsärky ja silmäsärky ovat aika ahdistavia...
Mua lapsesta saakka hoitanut silmälääkäri on todennut, että näköä ei pysty korjaamaan laseilla, minkä olen itsekin havainnut. Esim. luennoilla tulee todella häiritseviä kaksoiskuvia.
Olen yrittänyt käydä monilla eri silmälääkäreillä kysymässä mielipidettä, mutta kaikki tuntuvat lähinnä huokailevan, ja sanovan, että mitään ei ole tehtävissä. Tai että leikkaus on ainoa mahdollisuus.
Nyt TAYS:issa kukaan ei tunnu ottavan ihan tosissaan, olen kuulemma pelkästään kosmeettinen tapaus, sillä "vasemman silmän näkö on normaali". Mulla on vasemmassa silmässä -0,5 dioptria, mutta eikö kyse nyt ole kokonaisuudesta? Mulla on vuorotteleva karsastus, kummassakin silmässä ulospäin. Toisaalta TAYS:issa sanottiin, että "nämä lapsuudesta saakka vaikeat tapaukset ovat hankalia". Miten voi olla toisaalta kosmeettinen ja toisaalta hankala tapaus? Eikö siellä vain tiedetä, mitä tehdä?
Pääsen toiseen tarkastukseen noin puolen vuoden päästä. Siihen saakka joudun pitämään silmälaseissani 20 prisman vahvuista niin sanottua fresnel-linssiä, jonka olisi tarkoitus simuloida leikkaustulosta. Miten hemmetissä se sitä simuloi? Linssi on todella sumea, pidemmälle katsottaessa sen läpi näkyy paremmin, mutta lähityöskentely on yhtä tuskaa. Rivit hyppivät lukiessa, ja päänsärky tulee lähes heti. En olekaan nyt pitänyt linssiä tenttikauden aikana, mutta luvut ovat tosiaan menneet pilalle joka tapauksessa.
Pitäisikö hakea mielipide yksityisestä silmäsairaalasta? Hinnat ovat tietenkin todella kovat, mutta näkö on niin tärkeä asia, että kyllä siitä pakossa maksaakin...
Mulla on ollut näköhäiriöitä, jotka ovat lisääntyneet viime vuoden aikana karsastuksen lähtiessä pahenemaan. Nyt on mennyt tenttiviikkokin piloille, kun silmät eivät ole jaksaneet pinnistellä lukujen parissa. Päänsärky ja silmäsärky ovat aika ahdistavia...
Mua lapsesta saakka hoitanut silmälääkäri on todennut, että näköä ei pysty korjaamaan laseilla, minkä olen itsekin havainnut. Esim. luennoilla tulee todella häiritseviä kaksoiskuvia.
Olen yrittänyt käydä monilla eri silmälääkäreillä kysymässä mielipidettä, mutta kaikki tuntuvat lähinnä huokailevan, ja sanovan, että mitään ei ole tehtävissä. Tai että leikkaus on ainoa mahdollisuus.
Nyt TAYS:issa kukaan ei tunnu ottavan ihan tosissaan, olen kuulemma pelkästään kosmeettinen tapaus, sillä "vasemman silmän näkö on normaali". Mulla on vasemmassa silmässä -0,5 dioptria, mutta eikö kyse nyt ole kokonaisuudesta? Mulla on vuorotteleva karsastus, kummassakin silmässä ulospäin. Toisaalta TAYS:issa sanottiin, että "nämä lapsuudesta saakka vaikeat tapaukset ovat hankalia". Miten voi olla toisaalta kosmeettinen ja toisaalta hankala tapaus? Eikö siellä vain tiedetä, mitä tehdä?
Pääsen toiseen tarkastukseen noin puolen vuoden päästä. Siihen saakka joudun pitämään silmälaseissani 20 prisman vahvuista niin sanottua fresnel-linssiä, jonka olisi tarkoitus simuloida leikkaustulosta. Miten hemmetissä se sitä simuloi? Linssi on todella sumea, pidemmälle katsottaessa sen läpi näkyy paremmin, mutta lähityöskentely on yhtä tuskaa. Rivit hyppivät lukiessa, ja päänsärky tulee lähes heti. En olekaan nyt pitänyt linssiä tenttikauden aikana, mutta luvut ovat tosiaan menneet pilalle joka tapauksessa.
Pitäisikö hakea mielipide yksityisestä silmäsairaalasta? Hinnat ovat tietenkin todella kovat, mutta näkö on niin tärkeä asia, että kyllä siitä pakossa maksaakin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Karsastustapaukset ovat usein melko hankalia. Jos sinunkin kohdallasi päädytään leikkaukseen, ei aina ole varmaa, että oireet kokonaan poistuisivat, vaikka leikkaus sujuisikin ongelmitta. Karsastuksessa on periaatteessa kyse siitä, että aivot eivät ohjaa silmien katsesuuntia siten, että katsesuunnat olisivat yhtenevät. "Normaalin" ihmisen silmien katseet kohdistuvat kiinnostuksen kohteeseen ja vaikka katsesuuntia muutettaisiin prismoilla, voivat aivot kompensoida tämän muuttamalla katsesuuntaa (vaakasuunnassa huomattavan paljon, jopa parikymmentä prismadiopteria, pystysuunnassa selvästi vähemmän). Karsastavilla tämä "ohjaus" on enemmän tai vähemmän "pielessä". Joillakin ihmisillä tätä voidaan korjata leikkauksella, jolloin silmät ovat "lepotilassa" lähempänä oikeaa asentoa, jolloin aivot voivat taas helposti ohjata katseet oikein. Toisilla taas tämä aivojen "virhesäätö" johtaa leikkauksesta huolimatta siihen, että karsastus jatkuu leikkauksen jälkeenkin.
Eli silloin kun hoidoilla voidaan vain vaikuttaa silmiin, mutta itse "vika" ei olekaan siellä, ei kaikissa tapauksissa voida päätyä tyydyttävään lopputulokseen. Ja silloin kun hoitotulos on enemmän tai vähemmän epävarma, ei ole kovin mukavaa tehdä hoitopäätöstä jos potilas odottaa varmaa "parantumista", jota ei voi luvata ja jos toivottua lopputulosta ei sitten voidakaan saavuttaa, saattaa parhaista yrityksistä huolimatta saada potilaan "vihat" niskoilleen...
Kiitos vastauksesta. Valitettavasti siinä vain ei tullut juurikaan mitään uutta. Ilmeisesti on siis totta, että me karsastavat olemme todellinen ongelmaryhmä. Tuntuu vain niin mahdottoman pahalta kuulla tätä samaa viestiä kaikkialta. Väistämättä sitä miettii, että kuinka on mahdollista opiskella loppuun tai ylipäätään työskennellä tulevaisuudessa. Nykyään näkökyky on kuitenkin kaikki kaikessa. Kiitos kuitenkin.
Ehkä olet näitä jo itsekin kokeillut, mutta jos et ole niin seuraavia temppuja voisi kokeilla silloin kun kaksoiskuvista on haittaa:
Joillakin ihmisillä karsastus ja kaksoiskuvat voivat pahentua väsyneenä (etenkin niillä, joilla tätä ei esiinny koko ajan). Eli kunnon yöunet saattavat auttaa asiaa.
Toinen mahdollisuus on toisen silmän peittäminen. Luennolla ja muutenkin ihmisten ilmoilla tämä ei ole kaikill emielekäs ratkaisu, mutta ainakin kotioloissa lukiessa jne. tästä voi olla apua. Itsekin olen tätä temppua käyttänyt muun silmäsairauden takia (värikalvontulehdus, jolloin mustuainen oli laajennettu ja tällä silmällä ei nähnyt lähelle). Paperilapun taittamalla ja silmälasien ja silmän väliin (tukemaan nenään ja sankaan) laittamalla on onpea ja helppo peittoväline, edellyttää tietenkin silmälasien käyttöä. Myös sumutuskalvo voidaan kiinnittää linssiin, jolloin näöntarkkuus silmässä huononee ja kaksoiskuvat mahdollisesti haittaavat vähemmän. Kolmas keino on laittaa väritöntä kynsilakkaa silmälasin linssiin, ajaa saman asian kuin sumutuskalvo (kokeile kuitenkin ensin pienelle kohdalle, ettei mene lasit hajalle, tämän olen vanhemmasta oppikirjasta lukenut).