Pian 2kk tyttövauvani on hereillä ollessaan rauhallinen oikeastaan vain rintarepussa (hyvä keksintö), kun olemme sisällä. Muuten hän itkee, jos laitan hänet esim. sohvalle. Voiko hän tottua liikaa lähelläoloon? Mutta eihän vauvalle voi koskaan liikaa antaa rakkautta ja lähelläoloa? Kyllä hän varmaan pian kiinnostuu ympäröiväatä maailmastakin, ja ainakin silloin kun alkaa liikkua? Vai voiko vauva muka jäädä ainaiseksi 'sylivauvaksi', niinkuin anoppini sanoo että hän tottuu liikaa lähelläoloon, typerää! Vauvat ovat erilaisia ja minun vauvani ihana ja tulee kai äitiinsä, kun haluaa koko ajan läheisyyttä. Oma kroppa vain väsyy ainaisesta kanniskelusta. Kommentteja otetaan vastaan, kiitos!
vauva rauhallinen vain rintarepussa
uusi äiti
7625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minun vauvani on 5kk ja tottunut kanniskeluun ,enpä juuri saa muuta tehtyä hänen ollessa hereillä kuin pitää sylissä ,meillä on käytössä rintareppu ja kantoliina,ne ovat auttaneet hänen ollessa pienenpi ,koska maha vaivasi,mutta hän on niin vähän aikaa pieni,kyllä se siitä helpottuu ,kun ympäristö alkaa kiinnostamaan enemmän
siis vauvaa ei voi helliäö liikaa alle vuoden ikäsenä! tottakai se tykkää läheisyydestä, mutta 4 kk:n ikäisestä on niin kiinnostunut ympäristöstään että ei isin ja äidin naamat meinaa ees riittää!
Meillä jo 2 kk:n iässä alettiin kiinnostua sellaisista pään yläpuolella heiluvistä killuttimista, niitähän on myynnissä jos jonkinlaista leikkialustaa "killutinaisoineen", ja se oli luojan lahja meillä, sai vaikka tiskata tai käydä ees vessassa =) heh
Niissä monissa lukee alkaen 3 kk, mutta pyh, kannattaa koittaa aiemminkin! Niitä on myös paljon myynnissä lastentarvikekirppiksillä, hinnat nimittäin ovat uutena aika hurjia!
mneidän vauva ainakin tykkäs kattella telkkarin välkkyviä valoja (eritoten musiikkiteevee =))! Sai rauhassa tehä omia juttujaankin!
poitsu (n.3kk) köllöttelee monesti baby-sitterissä silloin kun minun pitää saada jotain tehdyksi, kun on näitä isompia, niin on niitäkin välillä hoidettava;) Ruokaa laittaessa on kätevä samalla seurustella pojun kanssa kun hän köllöttää sitterissä, näkee äidin ja seurailee kodin puuhia:) Lähelle voi laittaa myös jotain kivaa katseltavaa. Lattiallakin voipi pitää peiton päällä tai just semmosella "jumppa"matolla...Oppii paremmin hallitsemaan vartaloaan kun saa sitä harjoitella turvallisella alustalla, siis siellä lattialla;)
Mutta tottahan se on että se äidin syli on se ihan paras paikka! Eikä sitä rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä voi näin pienille liikaa antaa:) Mutta pikkuhiljaa sitä ympäristö rupeaa kiinnostamaan enemmän ja enemmän...
Se on niitä anoppisi aikaisia juttuja, että vauvan voisi muka hemmotella pilalle. Ei siitä sylityksestä voi olla haittaa vauvalle. Tietysti kun itse väsyy niin hyvä jos saa vaavin välillä kiinnostumaan muustakin oleilusta. Kyllä varmasti pian tuo vaihe helpottaa. Itselläni on tänään 2kk täyttänyt poika ja aikalailla sama juttu. Paitsi että nyt on muutaman päivän sisällä vähän suostunu olemaan välillä sitterissäkin. Olen vaan ajatellut että onneksi ei sylissä itke.
Meidän poika on ihan samanlainen ja sisareni lapset ovat olleet myös. Toiset lapset kaipaavat läheisyyttä enemmän. Olisi hirveä vahinko jättää antamatta tätä läheisyyttä!!
Lapsi saa sylittelystä siitä niin vankan perusturvallisuuden tunteen, että se vaikuttaa koko loppuelämään. Kun lapsesi pääsee liikkeelle, konttaamaan noin 7-9kk iässä, niin sylissä ei malteta olla lainkaan. Että nautiskele huoletta lapsesi läheisyydestä, ei se kauan kestä. Ja alle 1v lasta ei todellakaan voi lelliä pilalle!!! Kysy vaikka lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta.
Konttaamisesta vaan, että sanoisin normaalihaarukan olevan 6-12kk. Tai ylipäätään siis liikkeellelähtö, jotkut eivät konttaa koskaan. Mutta tämä ei siis ollut aiheena nyt :)