Sain tuliaislahjaksi taannoin purkillisen hillottuja inkivääripaloja. Kuinka ollakkaan popsin niitä katsellessani tv:tä. Mahdottoman hyviä, purutuntumaakin vielä hieman polttavissa paloissa mukavasti.
No, eipä mennyt kuin 15 min. niin otsani oli aivan hiessä, ja kuumotti oikein kaulasta ylöspäin. Mitähän ainetta inkivääri sisältääkään, voimallista se ainakin on! Olen joskus lukenut sen olevan nivelille hyväksi, mutta jokin vaikutus sillä täytyy olla aineenvaihduntaan, kun ajoi hien pinnalle noin tehokkaasti.
En ole käyttänyt sitä useinkaan, sianlihaan joskus, ehkä elimistö tottumattomana reagoi siihen. Sushin kanssa muutaman inkiväärilastun olen syönyt.
Oletteko muut käyttäneet sitä hillokkeena tai mausteena?
No, eipä mennyt kuin 15 min. niin otsani oli aivan hiessä, ja kuumotti oikein kaulasta ylöspäin. Mitähän ainetta inkivääri sisältääkään, voimallista se ainakin on! Olen joskus lukenut sen olevan nivelille hyväksi, mutta jokin vaikutus sillä täytyy olla aineenvaihduntaan, kun ajoi hien pinnalle noin tehokkaasti.
En ole käyttänyt sitä useinkaan, sianlihaan joskus, ehkä elimistö tottumattomana reagoi siihen. Sushin kanssa muutaman inkiväärilastun olen syönyt.
Oletteko muut käyttäneet sitä hillokkeena tai mausteena?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En huomannut inkivääristä mitää mutta se vaspitahna semmonen vihreä oli kauheata.Miniä sitä käski sivelee siihen riisipalaan missä sitä lohta oli laittanut se salpas henkityksen minulla.Sanoinkin ettei toiste tarvihe laittaa..
Näin kertoi toinen meistä anoppimummuista Facebookissa, kun siellä juteltiin samasta aiheesta:D Itse taas pidän vasabista, tai piparjuurestahan sekin on, eikä kuumota kuin suussa.
Säilöttyä inkivääriä en ole koskaan käyttänyt, mutta tuoretta kyllä aika paljon.
Kaikkiin kasviskeittoihin ja kastikkeisiin sopii mielestäni hyvin!
Minä taas olen käyttänyt vain jauhettua mausteena, sitä muuten mieheni siroitteli viilinsä päälle, ja joihinkin piparitaikinoihinkin se kuului ennen, mutta nyt olen valmistaikinaa pipareihinkin ostanut silloin kun leivon.
Naurattaa vieläkin tuo tuttuni ykstotinen sanonta lähtiessään kyläilyltään: "Toistain ei tarvihe laittaa!"
Tuore inkivääri, sellanen juurakko, on mulle ollut tuttu jo vuosikaudet. Aamuleipäni päälle pikkumurusia oon laittanu, samoin valkosipulin. Ei ainakaan pahaks oo ollut. Eikä ´tuoksu´ valkosipuli, kun monet vuodet oon käyttänyt.
Taisit ottaa liian suuren annoksen kerralla.
Muistan kertoneesikin siitä aamuvoileivästäsi. Ilmeisesti söin liian monta palaa, sillä vielä nukkumaan mennessä sain niellä jatkuvasti kun suuhun tulvahti vettä.
No, hyvin nukuin silti, opinpahan vähän varovaisemmaksi makeiden inkivääripalojen suhteen!
En erityisemmin pidä valkosipulista, inkivääriä käytän vain harvoin, mutta kahteen ytyyn olen melkein addikti. Kasvatan itsekin aina muutamaa chlipaprikaa, ja maistelen ja kokeilen kaupan tuotteita. Kovin tulisia en uskalla ostaa, asteikkohan on 1-10. Chili saa aikaan endorfiiniryöpyn , ja verenkierron piristysruiske se on, sekä kipulääkkeenäkin luonnonkansojen keskuudessa kätetty. Taitaa nykylääketeollisuuskin sitä hyödyntää. Chilin valkoiset osat leikkaan pois, niissä on polttavin tulisuus ja kesytän sen yleensä wokkiruuassa, munakkaan täytteessä tai keitossa muiden vihannesten seassa.
Aurinkokuivatut tomaatit on toinen voimaruokani. Niissä tomaatin ihana maku tiivistyy, ja ne on säilötty öljyyn, jossa om mausteina esim. viinietikkaa, yrttejä ja siinä valkosipulikin tuntuu sopivalta. Salaattiin niitä voi suikaloida , käyttää melkein mihin vaan paitsi jäätelöön ja kaurapuuroon. Itselläni on kolme tomaatin tainta pienessä kasvihuoneessa kasvamassa, ei vaan ole vielä yhtään kypsää . Etelän puoleisella seinustalla isoissa ruukuissa kasvavat pensastomaatit taas ovat tuottaneet syötävää jo parin viikon ajan, ovat makeita ja somia suoraan suuhun pistettäviksi kun siitä ohi kulkee.
Tänä kesänä jäi itselläni pelkkien ruukkuyrttien varaan parvekkeellani. Hieman haikein mielin kuuntelin, ja neuvoin puhelimitse uutta pikkupuutarhani hoitajaa siellä Lippajärvellä.
Monet kasvit on jääneet siellä rikkaruohoina nyhdetyksi kun nuorilla ei ole mitään kokemusta puutarhanhoidosta. Pahinta on koristeomenapuun tuholainen, liekö sateisen kesän ansiota, mutta ihan oli kuulema valkoisen härmän kietoma. Tuholaistorjunta ruiskutusta kehoitin, ja kääntymään puutarha-asiantuntijan puoleen.
Ei riitä mielenkiintoni nyt käväistä neuvomassa kädestä pitäen, jokainen joutuu itse opettelemaan kokeilemalla, jos intoa riittää.
Ostinhan kerran inkiväärijuurakon, jääkaapissani se säilyi käyttämättömänä pitkään, ja alkoi lopulta työntämään pari terhakkaa versoa. Istutin versopalan hyvään multaan, ja sehän kasvoi somaksi muutaman kymmensenttiseksi. Sekin on tuhoutunut rikkakasvien seassa, annoinkin neuvon lisätä kuunliljaa ja syysleimuja, jotka ei vaadi hoitoa nimeksikään, heippa!