Minulla on Capgrasin oireyhtymä

Minulla on ollut lapsesta asti huonomuistisuutta ja paniikkihäiriötä, en esim uskalla olla kotona yksin ja välillä on kaaottista joutua juttelemaan vaikka kaupassa jollekkin tuttavalle. En ole saanut hoitoa siihen, ainoastaan masennus ja psykoosilääkkeitä mitä kokeilin niin oireet vain paheni entisestään ja tuli tukuttain lisää ongelmia. Lääkkeistä mihin ei kuulemma voi jäädä koukkuun niin vierottauduin pikkuhiljaa, se oli ihan hirveetä aikaa.

Kun en kerta saanut mistään apua niin sulkeuduin niin pahasti, että asunto ja ystävät lähtivät. Nyt asustelen rappukäytävissä, vietän päiväni ulkona ja joskus saatan päästä jollekkin yöksi.

Minulla kävi toissa Syksynä jo ajatuksia siitä, että läheiseni olisivat robotteja. Nyt olen ajoittain vakuuttunut, että näin on asiat, vaikka jotenkin sisimmissäni tiedostan, että näin ei ole.

Nyt mulla on toi sairaus edennyt jo niin pitkälle, että oon laittanu rytmit niin, että nukun päivät ja valvon yöt, ettei mun tarvitse nähdä ihmisiä.

Kärsiikö joku muukin samasta sairaudesta? Jos kärsii niin haluaisin mielelläni kuulla, että miten olette pärjänneet tämän sairauden kanssa
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Raija79 kirjoitti:

Minulla on ollut lapsesta asti huonomuistisuutta ja paniikkihäiriötä, en esim uskalla olla kotona yksin ja välillä on kaaottista joutua juttelemaan vaikka kaupassa jollekkin tuttavalle. En ole saanut hoitoa siihen, ainoastaan masennus ja psykoosilääkkeitä mitä kokeilin niin oireet vain paheni entisestään ja tuli tukuttain lisää ongelmia. Lääkkeistä mihin ei kuulemma voi jäädä koukkuun niin vierottauduin pikkuhiljaa, se oli ihan hirveetä aikaa.

Kun en kerta saanut mistään apua niin sulkeuduin niin pahasti, että asunto ja ystävät lähtivät. Nyt asustelen rappukäytävissä, vietän päiväni ulkona ja joskus saatan päästä jollekkin yöksi.

Minulla kävi toissa Syksynä jo ajatuksia siitä, että läheiseni olisivat robotteja. Nyt olen ajoittain vakuuttunut, että näin on asiat, vaikka jotenkin sisimmissäni tiedostan, että näin ei ole.

Nyt mulla on toi sairaus edennyt jo niin pitkälle, että oon laittanu rytmit niin, että nukun päivät ja valvon yöt, ettei mun tarvitse nähdä ihmisiä.

Kärsiikö joku muukin samasta sairaudesta? Jos kärsii niin haluaisin mielelläni kuulla, että miten olette pärjänneet tämän sairauden kanssa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu