En ymmärrä, miksi niin monelle ihmiselle diagnosoidaan paniikkihäiriö, vaikka hänellä ei välttämättä sitä ole?
Eikös paniikkihäiriö ole sellainen, että se voi ilmetä ihan missä vaan, vaikka olisitkin hyvällä ja rennolla tuulella? Siis tarkoitan, että paniikkihäiriö ei liittyisi mihinkään tiettyihin tilanteisiin, missä ihminen tietää saattavansa joutuvan "paniikkiin" (esim. minun kohdallani esiintymistilanteet).
Onko muuten kenelläkään positiivisia kokemuksia rentoutumisäänitteistä? Onko niitä sellaisia olemassa, mitkä tarkoitettu sosiaalisten tilanteiden jännittäjille? Saako kirjastoista?
Eikös paniikkihäiriö ole sellainen, että se voi ilmetä ihan missä vaan, vaikka olisitkin hyvällä ja rennolla tuulella? Siis tarkoitan, että paniikkihäiriö ei liittyisi mihinkään tiettyihin tilanteisiin, missä ihminen tietää saattavansa joutuvan "paniikkiin" (esim. minun kohdallani esiintymistilanteet).
Onko muuten kenelläkään positiivisia kokemuksia rentoutumisäänitteistä? Onko niitä sellaisia olemassa, mitkä tarkoitettu sosiaalisten tilanteiden jännittäjille? Saako kirjastoista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä, että liian helposti nykyään diagnosoidaan ihmisen lähes normaalit jännitys- ja stressioireet paniikkihäiriöön.
Itselläni on ollut parikymmentä vuotta pan. häiriö, ja se todellakin iskee miten ja missä vaan.
Tosin nykyään kyllä "saan" itselleni ajattelemalla kohtauksen, jos sitä oikein etukäteen pelkään.