Olen 26 v. nainen, sairastan parantumatonta sairautta. Työelämässä olen eli ok kunnossa, tosin nyt hieman tullut takapakkia tai ollut ongelmia. Nyt olen onnellisessa parisuhteessa. Viitisen vuotta sitten oli elämässä vaikeaa (mm. tuo sairaus) ja minusta tuli tunnesyöjä ja lihoin. Nyt vasta olen saanut tunnesyömisen kuriin ja onnistunut laihtumaan takaisin normaalipainoon vuosien yrityksen jälkeen. Tunnen oloni niin paremmaksi, mutta en vieläkään pidä ulkonäöstäni (kropastani). Olen huomannut, että tavoittelen laihuutta. Olen puolisen vuotta kai kiikkunut bulimian rajamailla, välillä en oksentele viikkoon, välillä melkein päivittäin, kuitenkin suhteellisen harvoin. Pelkään lihovani ja en osaa enää herkutella hyvällä omatunnolla. Sairauteni vuoksi, olen nyt jotenkin henkisesti väsynyt (viime kuukausina). Usein tulee olo, että olen aivan loppu ja turta. Mutta tästä olosta on vaikea kertoa kellekään. Ulospäin näytän olevan aivan kunnossa ja iloinen, kai myös pidän yllä kulissia, että kaikki on ok. Koitan vaan mennä eteenpäin, joinakin päivinä vain sitten itken kotona väsymystä ja pahaa oloa ja makaan sängyssä. Tiedän, että minulla olisi mahdollisuus puhua ammattilaisille (sairaanhoitaja tmv), en vain tiedä miksi se on nyt niin vaikeaa. Syömishäiriöstäni ei tiedä kukaan, ei edes mieheni. Olen ollut terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja, häpeän esim. sitä että oksentelen, kuinka voisin myöntää sen. Tällä hetkellä selviän kyllä päivä kerrallaan, pelottaa vain, että olenko kohta liian syvissä vesissä. Pitäisi kai vain hakea apua. En edes tiedä ymmärtäisikö lähipiirini tilannettani, asiat on tavallaan hyvin, mutta mm. sairaus pyörii mielessä ja varmaan aiheuttaa osaksi tätä pahaa oloa. En tiedä mitä tekisin..
Ulkoisesti ok, sisäisesti ei...
sekasinsekosin
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi aloitukseesi ei ole vielä kukaan vastannut. Sinulla on vieläkin jotain ongelmia itsetuntosi ja kanssa ja et koe olevasi riittävä sellaisena kuin olet. Helpotat sitä sisäistä levottomuutta ja pahaa oloa kääntämällä ajatukset syömiseen, terveelliseen ruokaan ja kehosi tarkkailuun. Jos se loppuisi saattaisi korvikkeeksi tulla vaikka yltiöpäinen liikkuminen, pelaaminen, ym,
Jospa ensi alkuun avautuisit jollekin perheenjäsenelle tai ystävälle, että sinulla on murheita oman minuutesi kanssa.
Jotenkin näytät järjen tasolla tietävän ongelmasi mutta toimit tunteesi mukaan.