Uupunut koiraan

Ei tuohon kai oikein mitään voi kunnon neuvoa antaa kuin toivotella jaksamisia. Pikkuhiljaa vaan vanhuksen kanssa. Jos nyt sitten kuitenkin päätät joskus pyörtää sen sanan ikinä, niin siihen voisi antaa neuvon: Vaikka miten paljon joku muu koira miellyttäisi ulkonäöltään, niin etsi itsellesi joku suomenpystykorva johon sekoittunut myös muita pystykorvaisia metsästyskoirarotuja niin saat ainakin terveen ja todennäköisesti intomielisen koiran joka kestää olla hetken myös yksinkin.

Jaksamisia vanhuksen kanssa....itsellä saman tyyppistä, on sairastelua paljon, mutta koira hyväkuntoinen, joten yhdessä matkataan eteenpäin.Sairastelu maksaa, ja joutuu miettimään kaiken tarkkaan.Seuraavaksi minäkin valitsen rodun toisin.Otan solakamman rakenteisen ja muutenkin sellaisen missä ei ole mitään ylimitoitettua.
Seuraavan koiran kun valitset, tutki tarkkaan rodun ominaisuudet.Katsele minkä rotuisia koiria kavereillasi on, ja miten niiden kanssa pärjäävät.Tuolla neuvottiin pystykorvaa....ei sekään kaikille passaa, jotkut niistä haukkuvat paljon, oli sitten omat kotona tai ei.Meillä haukkui lehdetkin puusta,aina keksi jotain räksytettävää kun ulkona oltiin, hiljaa oli vain kunväsyi.Eli kyllä niistäkin voi olla erinlaista murhetta huolta ja vaikka mitä.Mielummin sinulle suosittelisin jotain pientä,helposti mukana kulkevaa, vaikka russelia tai muita sen kokoisia.Näppärän kokoinen ja kestää lenkeillä kivasti.Noita on muutamilla tuttavilla.
Koira kannattaa jo pentuna opettaa yksinoloon, ettei tarvitse eroahdistuksesta kärsiä.

Armahda koiraa ja päästä se haudan lepoon. Ei se ole koirallekaan kivaa kun siitä ei tykätä. Itse 5 amerikancockerin omistajana voin kertoa, että rodun tapoihin kuuluu seurata joka paikkaan.

Koirat voivat sairastella. Myös perusterveet rodut. Koirat myös haluavat olla siellä missä omistajakin. Minuakin seurataan huoneesta toiseen, mutta en koe sitä ahdistavana. Aloituksesi tuntuu siltä, että,olet tehnyt koirastasi syntipukin omaan elämääsi.
Ei se enää pitkään elä, sitten huomaat että elämässäsi taisi olla muutakin vikaa kuin koira?
Koira ei sovi kaikille ihmisille. Taitamaton saa helposti aikaan ongelmakoiran, ja sen tuotoksen kanssa on sitten vaan kärvisteltävä.

Iki-uneen päästö jos ei huvita raakaruokinnalle enää alkaa uupumuksen takia. Arvosta koiraa sen verran jos ikää ja vaivoja alkaa olla. Hoitokoiria ja koiratarhoilla riittää paijattavia aina jos karvakorvaa alkaa tekemään mieli rinnalle taas.

Jatkuvat pikkusairastelut (korva- ja tassutulehdukset, silmien vuotaminen, iho-ongelmat, karvanlähtö tms.) viittaavat allergiaan. Kun koiralla on paha olla, se ripustautuu ja hakee turvaa elämänsä keskipisteestä - sinulta. Hyvälaatuinen ruoka parantaa koiran oloa ja vähentää eläinlääkärikäyntejä. Oma koirani on allerginen kaikille viljoille ja perunalle - 6 vuoden silmätulehduskierteen jälkeen aloin syöttää sille täysjyväriisiä ja Kennel-Rehun pakasteita. Uuden ruokavalion jälkeen emme ole käyneet kertaakaan klinikalla :)

Mikäli koulutus auttoi eroahdistukseen vain hetken ajan, niin vika on sinussa. Et malttanut edetä riittävän rauhallisesti eikä koira ehtinyt "korjaantua", kun siltä alettiin vaatia liikaa. Huonoille tavoille oppinutta koiraa voi joutua kouluttamaan koko loppuikänsä ajan, ettei ongelmakäytös tule takaisin. Koiranomistajuus vaatii vaivannäköä!

Voit etsiä koiralle hoitajaa. Joku naapuruston tenava vie mielellään koiravanhuksen 30 min pikkulenkille silloin tällöin. 4H-hoitajat tekevät samaa pienestä korvauksesta. Joku vanhus voisi ilahtua, jos saisi hoitaa koiraasi poissaolojesi ajan - Suomessa on paljon yksinäisiä eläinrakkaita, jotka haaveilevat lemmikeistä, mutteivat uskalla niitä ikänsä ja vaivojensa vuoksi ostaa omaksi!

Ei kannata keskittyä noin paljoa siihen, mitä koira sinulta vaatii, vaan siihen, mitä se voi elämällesi ANTAA. Nyt vaikuttaa siltä, että lemmikkisi on sinulle pelkkä taakka. Jos koirasi olisi vähänkin nuorempi, ehdottaisin jonkin pienimuotoisen harrastuksen aloittamista - sellaisen, jossa koira voisi näyttää taitonsa SINULLE. Lemmikilläsi on vielä paljon annettavaa sinulle. Sinun täytyy vain keksiä keino, jolla näet pikkuvaivojen ohi. Oletko koskaan kokeillut temppukoulutusta?

On totta etten ole ollut aina maailman paras koiranomistaja. Toki myös puolisoni ym. ovat kantaneet oman vastuunsa koirasta. Otin koiran kun olin nuori, enkä silloin arvannut mitä kaikkea seuraisi..hyvin pian koiran ottamisen jälkeen ilmeni vakava eroahdistus ja aloin kärsiä kerrostalossa naapurien valituksista..Eläinlääkärissä ilmeni myös, että koira on kaksineuvoinen...Joten koiran alapää on tulehtunut välillä.

Yritin jonkun verran kouluttaa koiraani..mutta jossain vaiheessa menetin toivoni tuon eroahdistuksen hoidon suhteen. Hankimme haukkupannan (sitruunapannan), joka on jossain määrin auttanut, mutta ei sekään aina koiran kannalta kiva ratkaisu ole.

Aloin itse kärsiä masennuksesta ym. jossain vaiheessa. Syy ei tietenkään ollut koiran, mutta uupuminen koiraan ja muut ongelmat olivat ehkä osasyy masennukseen.

Tällä hetkellä minua todella harmittaa, kun en ole osannut olla niin hyvä koiranomistaja kuin olisin halunnut. Erilaiset ongelmat tekivät elämän vaikeaksi. Lisäksi minulla on nykyisin pieni lapsi, joten en voi aina vain keskittyä koiraan.

Nyt kuitenkin olen päättänyt muuttua. Haluan tarjota koiravanhukselle hyvän vanhuuden erilaisista ongelmista huolimatta. Lenkkeilyä, hellyyttä, laadukasta ruokaa, sopivasti aktiviteettaja jne. Kuitenkin toinen on minulle niin rakas. Yritän ymmärtää ja opetella ymmärtämään koiraani. Yritän löytää myös työpaikan, jotta perheellämme olisi paremmin varaa maksaa eläinlääkärikuluja.

Koirani on syntynyt heinäkuussa 2003.

No eipä kuulosta isolta ongelmalta. Pitää vaan osata toimia! Noita ongelmakoirakouluttajiakin on joka lähtöön. Ei niihin kannata laittaa rahojaan, lähes jokainen heistä ei ole tavallista koirankusettajaa aikaansaavampi.

Niin no..meidän perheelle nuo ongelmat ainakin ovat olleet isoja..Ja ovatko kaikki koirat varmasti ns.täysin koulutettavissa? Varsinkaan vanha koira?

Meidän koira on jo käsittääkseni kuurokin ja silmissä on kaihia, mutta näkee kyllä käsittääkseni kuitenkin ihan ok:sti.

Tiedän kyllä, että emme ole olleet aivan parhaita koirankouluttajia, mutta ei kai jokaisen voi olettaakaan olevan. Ei kai kukaan meistä ole täydellinen. :)

Koiran kannalta armeliasta on nukuttaa se. Itse jouduin siihen 3 vuotiaan kohdalla kun hoito ei auttanut ja myös perheen hyvinvointi kärsi.